kämppikset vai aviopari?

Miehet valittaa aina. Kuuluu avioliitton.

Älä masennu, olet ajatuksessa oikeassa.

Kämppis tarkoittaa ihmistä jonka kanssa asutaan samassa kämpässä eikä yleensä olla suhteessa. Kämppissuhteeksi voi kutsua sellaista parisuhdetta joka on arkistunut niin että käyttäydytään melkein kuin kämppikset yhteisessä asunossa eli esim. läheisyys on loppunut ja hoidetaan vaan arkiset asiat. Ei minusta tuo teidän suhteenne kuulosta kämppissuhteelta.

Miehesi on selvästi paljon tyytymättömänpi erotiikan puutteeseen kuin sinä. Mainoskin sanoi, ettei halu halaamalla lähde. Kannattaa ottaa miehen puheet vakavasti, tai pettäminen tai ero voi yllättää.

Sun mies on jotenkin tyytymätön, kokee, että asuu kämppiksen/ystävän kanssa.

Mä kyllä jättäisin vähemmälle sen pohtimisen mitä nimitystä suhteesta käytetään. Ehkä enemmän kannattaisi miettiä sitä miksi toinen kaipaa suhteeseen enemmän intohimoa ja voiko sitä lisätä ja jos niin miten.

Juuri näin epäilinkin. Toisaalta toivon, että hänkin kuuntelisi, mitä häneltä kaivataan arjen sujuvoittamiseksi. Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä, että onko miehillä luontaisesti huonompi sietokyky ns. normiarkea kohtaan? Ja miesnäkökulma kokee normisuhteenkin helposti kämppissuhteeksi?

Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä liikkeelle, että itse koen kämppissuhdenimityksen siinä vaiheessa, kun suhteessa ei oikeasti ole enää mitään. Näin meillä ei kuitenkaan ole, joten koen sen sanan käyttämisen itse jotenkin loukkaavana ja ehkä kaveriporukoiden kommenttien toistona

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin epäilinkin. Toisaalta toivon, että hänkin kuuntelisi, mitä häneltä kaivataan arjen sujuvoittamiseksi. Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä, että onko miehillä luontaisesti huonompi sietokyky ns. normiarkea kohtaan? Ja miesnäkökulma kokee normisuhteenkin helposti kämppissuhteeksi?

Mainitsemasi "normiarki" ei ole ollut edes Suomessa kovin kauaa osa miesten arkea. Muualla maailmassa ollaan kaukana siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin epäilinkin. Toisaalta toivon, että hänkin kuuntelisi, mitä häneltä kaivataan arjen sujuvoittamiseksi. Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä, että onko miehillä luontaisesti huonompi sietokyky ns. normiarkea kohtaan? Ja miesnäkökulma kokee normisuhteenkin helposti kämppissuhteeksi?

Teillä on eri käsitys siitä mitä normiarki sisältää. Ehkä eri tärkeysjärjestys asioilla.

Miksi teillä on niin vähän seksiä? Onko jotain mitä sinä asetat etusijalle?

Esim voi olla ettet halua lapsia hoitoon, mies haluaisi että teillä on kahdenkeskistä aikaa? Ehkä et halua pienintä omaan huoneeseen ja hän nukkuu teidän välissä -jälleen priorisointi, ehkä lapsen voisi siirtää nukahdettua omaan sänkyyn.

Vaikea kommentoida jos et kerro enempää.

Sinun on turhaa ja ilkeää takertua sanojen merkityksiin, miehesi viesti on meille kaikille ihan selvä. Hänestä teidän välillä ei ole sellaista suhdetta jota hänen mielestä miehellä ja vaimolla olisi. Voit vapain sanoin kertoa meille, mitä se hänelle tarkoittaa. Oletan että olet edes kysynyt?

N49

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin epäilinkin. Toisaalta toivon, että hänkin kuuntelisi, mitä häneltä kaivataan arjen sujuvoittamiseksi. Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä, että onko miehillä luontaisesti huonompi sietokyky ns. normiarkea kohtaan? Ja miesnäkökulma kokee normisuhteenkin helposti kämppissuhteeksi?

Oman kokemukseni perusteella sanoisin että ei. Itse ainakin kaipaan suhteessa enemmän intohimoa kuin puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä liikkeelle, että itse koen kämppissuhdenimityksen siinä vaiheessa, kun suhteessa ei oikeasti ole enää mitään. Näin meillä ei kuitenkaan ole, joten koen sen sanan käyttämisen itse jotenkin loukkaavana ja ehkä kaveriporukoiden kommenttien toistona

Mitä teillä sitten on ja mitä ei ole?

N49

Keskustele miehen kanssa, mitä hän haluaa, miksi hän kokee suhteen kämppissuhteeksi.

Jos mies haluaa lapset hoitoon, niin hän sen hoitopaikan hommaa ja vie lapset sinne. Ja jos mies haluaa kahdenkeskisen kynttiläillallisen, niin mies sellaisen tekee. Jos mies haluaa enemmän seksiä, niin hän kertoo, miten haluaa aikaa järjestää.

Se tyytymätön osapuoli on velvoitettu kertomaan korjausehdotukset eikä vain valittamaan.

Avioliitossa kannattaa toimia kuin töissä. Kun toinen on tyytymätön, niin  istutaan rauhassa yhdessä pöydän ääreen ja se toinen osapuoli toteaa, että "tämä asia vaivaa sinua, mitä sinä olet ajatellut tehdä, että tilanne saadaan korjattua". Ei ole ap:n tehtävänä korjata liittoa, se tyytymätön mies on velvollinen muutokseen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kannattaa toimia kuin töissä. Kun toinen on tyytymätön, niin  istutaan rauhassa yhdessä pöydän ääreen ja se toinen osapuoli toteaa, että "tämä asia vaivaa sinua, mitä sinä olet ajatellut tehdä, että tilanne saadaan korjattua". Ei ole ap:n tehtävänä korjata liittoa, se tyytymätön mies on velvollinen muutokseen.

Korjataan, ei vain toisen tehtävä ole korjata yksin liittoa vaan molempien täytyy nähdä vaivaa, selvittää missä vika ja muuttaa omaa toimintaansa. Kyllä tämä koskee myös ap:tä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kannattaa toimia kuin töissä. Kun toinen on tyytymätön, niin  istutaan rauhassa yhdessä pöydän ääreen ja se toinen osapuoli toteaa, että "tämä asia vaivaa sinua, mitä sinä olet ajatellut tehdä, että tilanne saadaan korjattua". Ei ole ap:n tehtävänä korjata liittoa, se tyytymätön mies on velvollinen muutokseen.

Korjataan, ei vain toisen tehtävä ole korjata yksin liittoa vaan molempien täytyy nähdä vaivaa, selvittää missä vika ja muuttaa omaa toimintaansa. Kyllä tämä koskee myös ap:tä.

Olet väärässä! Jos joku asia haittaa ap:n miestä, niin hänen tulee kertoa, mitä hän itse tekee asian korjaamiseksi. Mies ei voi sanoa, miten naisen tulee muuttua, hänen tulee pystyä kertomaan, miten hän itse aikoo muuttua/muuttaa. Vasta sen jälkeen nainen voi miettiä, miten hän siitä jatkaa.

On aivan liian helppoa sanoa toiselle, mitä tämän tulee tehdä, että minä olisin onnellinen. Parisuhteessa systeemi ei toimi noin.

Tässä pitäisi vähän tietää taustoja ja tosiaan se nimitys nyt ei ehkä ole se pääpointti. Miten teidän arki menee? Jos arki jaetaan hyvin, lapset nukahtaa ajallaan ja sitten mitään ei tapahdu niin sitä voisi yhdessä pohtia. Ja tosiaan voi se mieskin sen illallisen järjestää tai haluamaansa yhteistä aikaa. Vai onko tilanne se, että mies puuhaa omiaan ja ap hoitaa kodin ja lapset ja sitten illalla kaatuu sänkyyn niin miestä harmittaa, kun ei tullutkaan sitä seksiä mitä hän on koko illan odottanut. Tällöin voisi mies miettiä ihan itsekseen, että missähän vika piilee.

Jos ap olisi mun tytär niin sanoisin.

Onko sulla mielestäsi hyvä mies? Haluatko säilyttää liittosi? Sitten kuuntele miestäsi, puhukaa. Ota selvää mikä häntä painaa. Sitten mietitte yhdessä missä järjestyksessä niitä aletaan purkaa.

Seksi on tärkeää ja pitää parisuhteen hengissä. Sille on löydyttävä aikaa ja voimia. Jos ne on vähissä niin sitä nipistetään jostain muualta. Vaikka kotitöistä vähän ja eineksiä uuniin, ja unista vähän ja mummoilta vähän ja haetaan joku päivä lapset tarhasta vasta kun on pikipäin ensin käyty kotona.

Et voi heittäytyä kilpikonnapuolustukseen ja murjottaa, että ei ole sinun vika. Se on sinun liitto ja teitä on siinä kaksi. Ja se on sinun mies, jos et sinä siltä kysy niin kuka sen tekee.

N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kannattaa toimia kuin töissä. Kun toinen on tyytymätön, niin  istutaan rauhassa yhdessä pöydän ääreen ja se toinen osapuoli toteaa, että "tämä asia vaivaa sinua, mitä sinä olet ajatellut tehdä, että tilanne saadaan korjattua". Ei ole ap:n tehtävänä korjata liittoa, se tyytymätön mies on velvollinen muutokseen.

Korjataan, ei vain toisen tehtävä ole korjata yksin liittoa vaan molempien täytyy nähdä vaivaa, selvittää missä vika ja muuttaa omaa toimintaansa. Kyllä tämä koskee myös ap:tä.

Olet väärässä! Jos joku asia haittaa ap:n miestä, niin hänen tulee kertoa, mitä hän itse tekee asian korjaamiseksi. Mies ei voi sanoa, miten naisen tulee muuttua, hänen tulee pystyä kertomaan, miten hän itse aikoo muuttua/muuttaa. Vasta sen jälkeen nainen voi miettiä, miten hän siitä jatkaa.

On aivan liian helppoa sanoa toiselle, mitä tämän tulee tehdä, että minä olisin onnellinen. Parisuhteessa systeemi ei toimi noin.

Ei ei ei.

Entä jos valittaja olisi ap, joka sanoo että hän tekee enimmän osan kotitöistä. Miten asia muuttuisi sillä että ap yksin muuttaa toimintaansa?

Jos miehen ongelma on vaikka että vaimo painaa kotitöitä iltamyöhään ja kaatuu sitten suoraan nukkumaan, miten mies yksin tämän nyt muuttaisi?

Keskustelu! Puhutaan mikä itseä painaa, sitten yhdessä mietitään, mitä siihen toisen näkökulmasta liittyy. Molemmat vähän valaistuvat, ettei se oma näkökulma ollutkaan ainoa. Esim tässä mies voikin täyttää sen tiskikoneen ja ripustaa pyykit, ja molemmat menevät yhdessä nukkumaan. Ja nainen ei sanallakaan valita miten ne on täytetty ja ripustettu.

Tai mitä tähän nyt liittyykään, ei voi nyt tietää kun ap haluaa keskustelun vain siitä että hän on oikeassa ja mies väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin epäilinkin. Toisaalta toivon, että hänkin kuuntelisi, mitä häneltä kaivataan arjen sujuvoittamiseksi. Lähinnä tämä pohdiskelu lähtikin siitä, että onko miehillä luontaisesti huonompi sietokyky ns. normiarkea kohtaan? Ja miesnäkökulma kokee normisuhteenkin helposti kämppissuhteeksi?

Teillä on eri käsitys siitä mitä normiarki sisältää. Ehkä eri tärkeysjärjestys asioilla.

Miksi teillä on niin vähän seksiä? Onko jotain mitä sinä asetat etusijalle?

Esim voi olla ettet halua lapsia hoitoon, mies haluaisi että teillä on kahdenkeskistä aikaa? Ehkä et halua pienintä omaan huoneeseen ja hän nukkuu teidän välissä -jälleen priorisointi, ehkä lapsen voisi siirtää nukahdettua omaan sänkyyn.

Vaikea kommentoida jos et kerro enempää.

Sinun on turhaa ja ilkeää takertua sanojen merkityksiin, miehesi viesti on meille kaikille ihan selvä. Hänestä teidän välillä ei ole sellaista suhdetta jota hänen mielestä miehellä ja vaimolla olisi. Voit vapain sanoin kertoa meille, mitä se hänelle tarkoittaa. Oletan että olet edes kysynyt?

Olen itse asettanut aina perheen etusijalle ja joustanut mielestäni todella paljon, jotta arjen saa sujumaan. Molemmilla vuorotyöt ja yhteistä aikaa jää siis vähän. Pieniä lapsia ei enää ole, joten kyse ei ole enää siitä. Päinvastoin, teinien kanssa tuon oman yhteisen ajan löytäminen on vielä vaikeampaa tuolla makuukammarissa, kun lapset valvoo myöhään...