Ahdistaa :( en vaan ole normaali

Olen kärsinyt satunnaisista terveysongelmista koko elämäni, päänsäryistä, vatsakivuista, väsymyksestä, ihottumista, hengästymisestä... you name it.

Sosiaaliset taitoni olivat lapsena ja nuorena kirjaimellisesti olemattomat, ja nyt kun olen vuosien mittaan harjannut ne suhteellisen normaalihkoiksi, kuormitun sosiaalisista tilanteista ihan älyttömästi. En vaan osaa käyttäytyä normaalisti ja aikuismaisesti, hölmöilen ja tunnen itseni paljon ikääni nuoremmaksi. Tätä ei auta se että näytänkin paljon ikäistäni nuoremmalta. Tämä kuulostaa hullulta, mutta tajusin vasta teininä että muut näkevät minut. En luullut itseäni näkymättömäksi, mutten tajunnut että tekemisiini ja ulkomuotooni kiinnitetään huomiota, koska enhän minäkään nähnyt itseäni. Pystyn kuvailemaan tuon parhaimmin ehkä näin: siinä missä vaikkapa jalkaansa vispaava henkilö olisi vaikuttanut oudolta, se että olisin itse vispannut jalkaani samoin ei olisi ollut outoa, koska minä tein niin. Tai en tajunnut että muut näkivät minne katsoin.

Tuon lisäksi unohtelen jatkuvasti ihan arkipäiväisiä asioita, en välillä huomaa asioita jotka ovat ihan näkökentässäni, ja kuulen kaikki äänet yhtä selkeästi. Siis kahvipöytäkeskustelu, taustalla kuuluva ilmastoinnin ääni, telkkari ja pihalta kuuluvat äänet ovat samaa äänten massaa. Jos yritän olla kuuntelematta yhtä näistä, aivoni suodattavat kaikki äänet pois epätärkeiksi ja en havahdu edes siihen jos joku sanoo nimeni.

Silti olen kaikkien ammattilaisten mielestä ihan normaali, peruskuntoinen nuori ihminen. Tunnen itseni ihan hulluksi, olenko oikeasti näin ongelmainen vai kuvittelenko vain? Oli pakko purkaa, olen taas ihan poikki ja umpiväsynyt lyhyen työkeikan jälkeen.