Lue keskustelun säännöt.
Milloin ja miten esitellä uusi seurustelukumppani lapselle?
03.03.2018 |
Olen tässä tapaillut neljä kuukautta miestä, jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Lapset ovat koululaisia. Olen todella tyytyväinen itse tähän, että vietämme aikaa kaksin ja tutustumme rauhassa. Tavataan kuitenkin ihan tiiviisti ja vietetään paljon aikaa keskenämme, koska molemmilla lapsi on vuoroviikoin toisella vanhemmalla ja meillä sattuu olemaan samat "lapsivapaat". Käydään ulkona, laitetaan ruokaa yhdessä, nukutaan toistemme luona.
Neljä kuukautta on vielä lyhyt aika, sen tiedostan itsekin ja tässä vaiheessa olen aivan hullaantunut tuosta miehestä ja tuntuu siltä, että olen löytänyt aivan kultakimpaleen. En kuitenkaan halua sotkea lapsia kuvioihin, jos tämä ei kestäisikään. Itsellä huonoja muistoja omasta lapsuudesta, kun oma vanhempi esitteli kaikki mahdolliset heilansa minulle. Lisäksi molempien meidän avioeroista on aikaa vain n. Vuosi ja tiedän miehen lapsen vielä oireilevan vanhempiensa eroa.
Olen ajatellut todella rauhallista tahtia, että voisin seurustella miehen kanssa jopa vuodenkin ennen kuin tapaisimme toistemme lapsia. Mutta meneekö se jo vähän turhan varovaiseksi? Lisäksi haluaisin kuulla toimivia ratkaisuja, että miten se kumppani esitellään lapselle. Esitelläänkö aluksi ihan kaverina ja mennään vaikka jonnekin ja pikkuhiljaa aletaan viettämään aikaa enempi lasten kanssa, vai mikä on se hyvä tapa toimia? Meillä tosiaan ihan saman ikäiset koululaiset, niin sitten vähän jännittää, että tulevatko toimeen keskenään, mutta sitten jos pitäisivätkin toisistaan tosi paljon, niin sehän olisi aivan huipputilanne.
Eli kertokaahan omia kokemuksianne! Jakakaa virheetkin, niin ehkäpä osaisin olla toimimatta samalla tavalla.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Me esiteltiin lapset puolin ja toisin muutaman kuukauden jälkeen. Käytiin yhdessä mm. kylpylässä, pulkkamäessä, leffassa, syömässä. Ei erityisesti alleviivattu lapsille seurustelua, mutta ei peiteltykään. Meillä siis molemmilla samanikäiset esikoiset, miehellä myös pari vuotta nuorempi lapsi. Vanhemmat lapset olivat tokaluokkalaisia silloin kun tavattiin. Puolisen vuotta mentiin näin ja sen jälkeen yökyläiltiin silloin tällöin. Oikeastaan koko ajan varattiin vapaapäivinä aikaa vain omille lapsille, eli yhteisiä tapaamisia oli joko lauantai tai sunnuntai.
Miten lapset suhtautuivat teihin aikuisiin ja toisiinsa? Oletteko edelleen yhdessä ja jos olette, niin millainen tilanne nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole liian varovaista, puolitoista tai parikin vuotta on mielestäni aivan hyvä aika odottaa noissa kuvioissa, kun on lapsiakin mukana.
No eikö pari vuotta ole jo turhan pitkä aika? Vaikka eihän tässä mikään kiire ole, kun näinhän tämä on mutkatonta. Mutta jos toisen kanssa haluaakin sitten jossain vaiheessa jakaa ihan arjen, niin tuolla aikataulullahan siihen menee vuoskaudet, että pääsee edes siihen pisteeseen, kun lapsienkin olisi totuttava uusiin aikuisiin ja toisiinsa.
Sille lapselle on tuskaista kun vanhemmat eivät ole enää yhdessä. Kuten sanoit, miehen lapsi oireilee vielä.
Jos teillä menee hyvin noin, mikä kiire? Älä ole minäminäminä. Ajattele nyt järjellä niiden lasten kannalta. Jos se kestää, niin joka toinen viikko näkemistä on riittävä. Lapsesi kaipaa vielä sinun kanssa yhteistä aikaa. Jos muutatte yhteen, se on auttamattomasti ohi lapsesi kannalta.
Me tavattiin ekaa kertaa lasten kanssa kun oltiin pari kk seurusteltu. Ei myöskään mitenkään korostettu sitä, että tässä on nyt äidin/isän uusi puoliso. Ihan vaan käytiin yhessä uimassa, luistelemassa. Meidän lapset oli kyllä nähneet toisensa (sama harrastus) jo kauan ennen kuin alettiin seurustella eli se varmaan madalsi kynnystä. En nyt tarkemmin muista missä vaiheessa ruvettiin kyläilemään ihan toisten kotona.
Nykyään asutaan yhdessä, ollaan naimisissa ja lapset on keskenään kuin sisaruksia niin hyvässä kuin huonossakin eli kovasti toisistaan välittävät ja yhdessä touhuavat ja riitelevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle on tuskaista kun vanhemmat eivät ole enää yhdessä. Kuten sanoit, miehen lapsi oireilee vielä.
Jos teillä menee hyvin noin, mikä kiire? Älä ole minäminäminä. Ajattele nyt järjellä niiden lasten kannalta. Jos se kestää, niin joka toinen viikko näkemistä on riittävä. Lapsesi kaipaa vielä sinun kanssa yhteistä aikaa. Jos muutatte yhteen, se on auttamattomasti ohi lapsesi kannalta.
Lasten kannaltahan tässä olen asiaa pohtinutkin, enkä kiirehdi mihinkään. Pohdin asioita, että millälailla kannattaa edetä. Enhän ole edes vielä itse valmis siihen, että esiteltäisiin lapset, mutta kyllähän se edessä on jossain vaiheessa, jos tämä tästä nyt jatkuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me esiteltiin lapset puolin ja toisin muutaman kuukauden jälkeen. Käytiin yhdessä mm. kylpylässä, pulkkamäessä, leffassa, syömässä. Ei erityisesti alleviivattu lapsille seurustelua, mutta ei peiteltykään. Meillä siis molemmilla samanikäiset esikoiset, miehellä myös pari vuotta nuorempi lapsi. Vanhemmat lapset olivat tokaluokkalaisia silloin kun tavattiin. Puolisen vuotta mentiin näin ja sen jälkeen yökyläiltiin silloin tällöin. Oikeastaan koko ajan varattiin vapaapäivinä aikaa vain omille lapsille, eli yhteisiä tapaamisia oli joko lauantai tai sunnuntai.
Miten lapset suhtautuivat teihin aikuisiin ja toisiinsa? Oletteko edelleen yhdessä ja jos olette, niin millainen tilanne nykyään?
Vanhemmat lapset suhtautuivat suunnilleen niin kuin sen ikäiset tyttö ja poika suhteutuvat toisiinsa. Minun lapseni taas viihtyi tosi hyvin miehen nuoremman kanssa, mutta ihan kivasti kaikki tulivat toimeen myös keskenään. Ollaan edelleen yhdessä, muutettiin saman katon alle parin vuoden seurustelun jälkeen. Isommista lapsista tyttö on jo omillaan ja poika lähdössä armeijan jälkeen. Ei heistä koskaan varsinaisesti sisaruksia tullut toisilleen, mutta ihan sopuisasti ollaan eletty.
Me esiteltiin lapset puolin ja toisin muutaman kuukauden jälkeen. Käytiin yhdessä mm. kylpylässä, pulkkamäessä, leffassa, syömässä. Ei erityisesti alleviivattu lapsille seurustelua, mutta ei peiteltykään. Meillä siis molemmilla samanikäiset esikoiset, miehellä myös pari vuotta nuorempi lapsi. Vanhemmat lapset olivat tokaluokkalaisia silloin kun tavattiin. Puolisen vuotta mentiin näin ja sen jälkeen yökyläiltiin silloin tällöin. Oikeastaan koko ajan varattiin vapaapäivinä aikaa vain omille lapsille, eli yhteisiä tapaamisia oli joko lauantai tai sunnuntai.