Ope muistaa aina merkitä wilmaan tekemättömät läksyt ja unohtuneet tavarat, mutta ei koskaan mitään hyvää

Meillä taisteltu saman asian kanssa ja ope on järkähtämättömästi sillä kannalla, että hän antaa positiivisen palautteen koulussa ja se riittää.

Hänellä ei kuulema ole aikaa istua koneella ja laittaa jokaisesta jotain mainintaa.

Itse en jaksa uskoa, että se vie niin paljon aikaa.

Mistä tiedät, minkä verran se kannustaa koulussa? Oletko sanonut, että haluaisit myös positiivista palautetta kirjallisena? 

Minusta kouluilmapiiri ei muutu negatiiviseksi vain siksi, että tekemättömät läksyt ja unohtuneet tavarat merkataan ylös. Minulla oli aikanaan aivan ihana opettaja ja koulussa lämmin ja kannustava ilmapiiri, vaikka mitään Wilmoja ei ollut eikä reissuvihkoihin todellakaan merkattu mitään positiivisia huomioita. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä taisteltu saman asian kanssa ja ope on järkähtämättömästi sillä kannalla, että hän antaa positiivisen palautteen koulussa ja se riittää.

Hänellä ei kuulema ole aikaa istua koneella ja laittaa jokaisesta jotain mainintaa.

Itse en jaksa uskoa, että se vie niin paljon aikaa.

Kyllähän se vie paljon aikaa, jos laittaa joka päivä kaikille jotain. Jos taas laittaa vain niille, jotka oikeasti ovat tsempanneet, tulee yhteydenottoja vanhemmilta, että on kiusaamista kun meidän lasta ei huomioitu mutta Ville-Petteri sai positiivisen merkinnän. 

Opettajan työn on kehua ja kannustaa lasta koulussa, eikä laittaa vanhemmille kehuja joiden avulla vanhempi voi nostattaa omaa egoaan tyttökavereille. 

Eikös se ole itsestään selvää, että asiat sujuu hyvin? Se on sitten mainitsemisen arvoista, jos jotain jää tekemättä, ja silloin SINÄ lapsen kasvattajana puutut. Opettaja ei ole lapsen äiti, opettaja ei rakasta sinun lasta. Siellä luokalla on 30 muutakin mukulaa, ei opettajan työhön kuulu hoivailla ja kehua niitä kaikkia. Ei vaan ole aikaa.

No mun pojalla on ope joka laittaa pos. palautetta suurinpiirtein siitäkin, jos on osannut tulla aamulla oikeaan luokaan oikeaan aikaan. Siinä vaiheessa kun niitä kolmen maissa iltapäivällä on kertynyt 5-8 kpl, niin alkaa vähän tuon palautteen kannustava teho kärsiä... Tärkeintä on siis että palautteen saa se lapsi ja samantien kun se on ansaittu. Vanhemmalla ei mun mielestä ole niin väliä. 

Joo, ei niitä positiivisia-palautteita tarvitse laittaa kuin poikkeustilanteissa. Ja sama myös nagatiivisissa palautteissa. Ei kaikenmaailman kirjan unohtumisia tarvitse ilmoitella. Hoitakoon asian suoraan oppilaan kanssa.

Kirjoitettiinko sinun lapsuudessasi muka reissuvihkoon kehuja? Ei ainakaan minun..

Kuinka sekaisin me ollaan? Ipana tekee jotain oikein niin open pitää heti laittaa tietojärjestelmään tieto. Oikeesti?

Nuo huomautukset on sen open oma muistilista. Ne merkitään, että pystyy sitten katsomaan jos jollekin alkaa niitä kertyä. Ei ne ole noottia vanhemmille. Ja samalla ne on selustan turvaamista arviointiin. Jos et anna parasta arvosanaa niin niitä vanhempia kuule on, jotka kaipaa perusteluja ja valittaa että heille olisi pitänyt kertoa. Nyt on info vanhemmille. Lasta kehutaan sitten koulussa. Kun se lapsi ei edes näe sitä wilmaa niin mitä itua niitä kehuja on sinne kaataa. Se on pois siitä, että kannustaa sitä lasta silloin, kun se hetki on

Kehu on liian monesti triviaalina suorituksena kuitattu.

Oikeestiko vanhemmat kitisee tällaista. Että mun lapsen pitäisi saada positiivisia merkintöjä, vaikka se unohtelee läksyjä ja kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettiinko sinun lapsuudessasi muka reissuvihkoon kehuja? Ei ainakaan minun..

Reissuvihkoon kirjoitettiin punaisella kuulakärkikynällä. Punaisella.

Sen opettajan tarvitsee huomauttaa vanhemmille, jos lapsella on jotain parannettavaa. Opettaja ei ole mikään positiivisen palautteen automaatti, josta tilaamalla (vänisemällä) mamma saa kuunnella kehuja ipanastaan, vaan opettaja antaa aiheellisen positiivisen palautteensa välittömästi opetustilanteessa sanomalla jotain tähän tyyliin:  "Hyvä, Leevi, just noin." tai "Joo-o, kyllä nää kaikki tehtävät on menny oikein, Eemi" tai "Eihän se ollutkaan niin vaikeeta, vai mitä, Iida?"

Jos koet, että sun lapses ei saa elämässään tarpeeksi kehuja, niin kehu sitä itse. Opettajan kuuluu kehua oppilasta (aiheesta) oppilaana, vanhemman puolestaan rakkaana lapsena. 

Ope joutuu antamaan myös arvion käytöksestä ja huolellisuudesta. Nämä unohtamismerkinnät ovat opettajan työkalu. Siinä vaiheessa, kun vanhemmat kyselevät käytösnumero perään, on jotain konkreettista näytettävää. Tiesitkö, että ope voi laittaa näihin myös sellaiset asetukset, että sinä et niitä näe. Ehkä se olisi kohdallasi parempi. Minusta kehut on hyvä antaa kasvokkain ja välittömästi.

Laskekaapa ite, kuinka paljon opettajalta tuhraantuu aikaa viikossa, jos hän kirjoittaa Wilmaan vaikkapa yhden virkkeen pituiset kehut joka päivä 200 oppilaalle (yläkoulussa) oppilaiden vanhemmille - ja kehuu joka päivä jokaista oppilasta joka päivä koulussa!

Olen kokeillut, eikä perheellisen opettajan aika yksinkertaisesti riitä tuollaiseen ylenpalttiseen kannustukseen. Sitä paitsi aika pian nuo kannustusfraasit alkavat toistua ja menettää merkitystään...

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työn on kehua ja kannustaa lasta koulussa, eikä laittaa vanhemmille kehuja joiden avulla vanhempi voi nostattaa omaa egoaan tyttökavereille. 

Tyttökavereille? Hyvin harvalla äidillä on tyttöystäviä, oikein monikossa, suurimmalla osalla on avio- tai avomies. Sateenkaariporukka lienee vähemmistönä.

Meille ei tullut koko syksynä mitään merkintöjä Wilmaan lukuunottamatta yhteisiä tiedotteita. Vanhempainvartissa opettaja totesi, että ei ole mitään huomautettavaa ja kehut sekä kannustukset hän antaa lapselle koulussa samantien. Myös lapsi on ollut ihan tyytyväinen siihen, millaista palautetta on tullut.

Meillä koulua käy lapsi, ei vanhemmat.

No miksei unohduksia ja tekemättömiä läksyjä voi hoitaa koulussa oppilaan kanssa kasvotusten, jos kerran positiivisenkin palautteen antavat koulussa?

Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Olen kysynyt joka päivä lapselta, muksei voi tehdä yhtän mitään sellaista, että saisi hyvän merkinnän. Olen vannottanut lasta joka aamu, että nyt on pakko saada hyvä merkintä edes tältä päivältä. Sitten yhdessä kotona koulun jälkeen avaamme wilman ja JOKA PÄIVÄ pettymys sekä vanhemmille, että lapselle, että keltaista merkintää ei ole tullut. Sama on toistunut joka päivä syksystä tähän päivään asti. Lapsi saa itkukohtauksen, mutta oma on koulupäivänsä, itse on siellä ollut ja ollut saamatta hyvää merkintää. Kova suru on, ettei lapsi tee koulussa mitään oikein.

Wilma hallitsee nykyään jokaista päiväämme ja joka päivä pettymys lapseen ja hänellä itseensä, kun ei tee mitän oikein, vaikka omaata mielestään yrittää.

Vierailija kirjoitti:

No miksei unohduksia ja tekemättömiä läksyjä voi hoitaa koulussa oppilaan kanssa kasvotusten, jos kerran positiivisenkin palautteen antavat koulussa?

Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Olen kysynyt joka päivä lapselta, muksei voi tehdä yhtän mitään sellaista, että saisi hyvän merkinnän. Olen vannottanut lasta joka aamu, että nyt on pakko saada hyvä merkintä edes tältä päivältä. Sitten yhdessä kotona koulun jälkeen avaamme wilman ja JOKA PÄIVÄ pettymys sekä vanhemmille, että lapselle, että keltaista merkintää ei ole tullut. Sama on toistunut joka päivä syksystä tähän päivään asti. Lapsi saa itkukohtauksen, mutta oma on koulupäivänsä, itse on siellä ollut ja ollut saamatta hyvää merkintää. Kova suru on, ettei lapsi tee koulussa mitään oikein.

Wilma hallitsee nykyään jokaista päiväämme ja joka päivä pettymys lapseen ja hänellä itseensä, kun ei tee mitän oikein, vaikka omaata mielestään yrittää.

No jos siksi, että se sinun unohteleva lapsukainen unohtaisi kertoa sinulle, että taas unohti. Kun opettaja laittaa unohduksen Vilmaan, niin näet sen sieltä ja tiedät katsoa unohtelevan lapsosen perään, jos muistat!