MIten jaksaa teinin kanssa?

Anna sille enemmän vastuuta ja kohtele kuin aikuista?

Vierailija kirjoitti:

Anna sille enemmän vastuuta ja kohtele kuin aikuista?

Tuota ajattelin itsekin👍

Meillä on ihan samanlainen jukuripää. Vastuunlisääminen ei onnistu kun ei kanna vastuuta entisistäkään tekemisistä. Hänen huoneenrakennuksen pitäisi siivota koska kaverien äidit siivoavat kaverien huoneet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan samanlainen jukuripää. Vastuunlisääminen ei onnistu kun ei kanna vastuuta entisistäkään tekemisistä. Hänen huoneenrakennuksen pitäisi siivota koska kaverien äidit siivoavat kaverien huoneet.

Ööö...? :D

Itsenäistyminen ja kasvukivut koettelee koko perhettä. Pyydä teiniä laittamaan ajatuksia paperille ja/ tai kirjoittamaan sinulle kirje, "Mikä oikein mättää?" ja "Miten voidaan muuttaa asioita tomivammaksi?". Näin se oppii ilmaisemaan itseään selkeämmin ja perustelemaan mielipiteensä, sekä selkeyttämään ärtymyksensä syyt.

Mä oon vaan niin väsynyt siihen skeptisyyteen, mikä meidän perheessä on vallinnut. Kun pädetään asioihin mistä ei oikeasti tiedetä mitään. Ne on jotenkin niin rasittavia kuunnella sellaiset köpsän viisaudet. Oon oppinut sellaisen mallin kotoota, että on mukamas muita parempi ja tietävämpi eikä muut voi olla niin erityisiä ja kyetä ajattelemaan samallalailla tai yhtä hyvin. Ja sitten se kun pitää puuttua ja arvostella kaikkia asioita niin mielummin haluaisi hyväksyntää eikä niin tylyä lyttäämistä ja neuvomista missä vanhempi asettaa itsensä niin paljon lapsen yläpuolelle. Pitäisi välillä kannustaa ja kehua sitä lasta.

Ensin varmasti pitäisi saada ne teinit ymmärtämään että koti ei ole kaatopaikka eikä täysihoitola.

KK-rahan tai viikkorahan saa vasta kun kouluhommat ok ja oma huone siivottu. Muuten menee turhaksi jankuttamiseksi. 

Äiti ei ole paskasanko 24/7 minkä päälle voi oksentaa oman pahan olonsa. Toki saa olla pahalla tuulella ja mököttää mutta se että on teini ei tarkoita sitä että ei tarvitse osata edes alkeellisempia käytöstapoja.

Itse helpotan omaa elämääni valitsemalla taisteluni. Esim. en enää jankuta talvipukeutumisesta koska teini on tarpeeksi iso itse päättämään jäätyykö varpaat ja sormet. Säästän paukkuja johonkin tärkeämpään.

Yhä edelleen paasaan minun mielestäni tärkeistä asioista vaikka tuntuu että seinille puhuisi.

Jotain jää kuitenkin muhimaan. Esikoinen on jo aikuinen 20v. ja hän tuli juuri sanomaan että nyt hän ymmärtää miksi aina ei saanut kaikkea tehdä mitä mieleen juolahti ;) osaa jo arvostaa että hänestä on huolehdittu.

Meidän teinit ainakin luulee olevansa kuolemattomia ja "ei mulle mitään pahaa tapahdu".

Abortti ei ole koskaan liian myöhäistä

Meillä on kyllä lapsia kehuttu ja kannustettu. Mutta niitä kehuja ei kuulla ja rekisteröidä samalla tavalla kuin sitä että joskus jostain sanoo arvostelevasti tai vaatii jotain. Oikeastaan mistään ei saisi sanoa mitään tai teinillä on herne nokassa. Ja hommat kuulema hoituu mutta näin ei ole vielä tapahtunut. Elämässä nyt vaan on pakollisia asioita eikä ole hauskaa potkia toista perseelle koko ajan.