Onkohan minulla vääränlainen asenne työntekoon nykypäivänä?
Olen ammatissa, jossa kannattaisi tehdä töitä myös "vapaa-ajalla". Sellaisesta ei makseta, mutta se suoraan vähentäisi varsinaisen työajan kuormaa huomattavasti.
Olen aina ajatellut että työt on ns pakollinen paha, ja oikea elämäni tapahtuu täysin työajan ulkopuolella. Matkalla töihin mietin ihan muita juttuja kuin töitä, ja sama juttu töistä lähdettyäni.
Voi olla vain tämä työpaikka, mutta tuntuu että olen kyllä vähemmistössä ja varsinainen outo lintu kun ajattelen näin. Työt eivät todellakaan ole elämäni tärkein asia, enkä kyllä nauti niiden tekemisestä. Työni kasaantuvat enemmän kuin kollegoilla, mutta minusta töitä kuuluu tehdä vain työaikana.
Onko tämä työlle omistautumisen kulttuuri nykyaikaa vai onko työpaikkani vain poikkeus? Työskentelen ICT-alalla.
Kommentit (12)
Koko työaika käsitteenä on reliikki jostain tehdastyöstä eikä sillä ole paljoakaan relevanssia esimerkiksi IT-alalla. Historiallisista ja juridisista syistä sitä pitää kuitenkin roikuttaa mukana työsopimuksissa. Ei palkkaa makseta työpaikalla istutusta ajasta vaan tehdyistä hommista. Vapaa-aikaa ei katsota kellosta vaan siitä että työt on tehty.
Aika paljon vaan saa sitten korjata näiden itsensä piippuun vetäneiden virheitä....
2.
Kun koki alle kolmekymppisenä burn outin rytmihäiriöineen, nyt melkein neljäkymppisenä osaan ottaa iisisti. Tulen töihin, teen töitä, joskus kertyy saldoja, jotka pidän kuukauden sisällä pois, en lähde mukaan siihen "kiire, kiire, kiire"-juttuun ja kas kummaa, ihan tulee kaikki oleellinen tehtyä. Nykypäivänä vähän jokaisessa työssä on niitä hommia, jotka vaan siirtyy ja siirtyy. Minulla esimerkiksi perehdytysprosessin kehittäminen ja henkilökunnan opasvihkon päivitys, jotka ei ole niin kiireisiä, kunhan nekin tulee kerran vuodessa käytyä läpi.
Onko palkkasi sen mukainen että ylimääräiset työtunnit korvaantuvat?
Eniten pisti silmään, että ap edes nauti työstään. Ja kuinka monella työpaikalla ICT-alalla on nykyisin edes mitään työajan seurantaa? Eihän tuo ole tätä päivää. Töitä tehdään omaan tahtiin omassa rytmissä, ei sinne työpaikalle tarvitse könytä aamupäivän puolella jos se ei itselle tunnu luontaiselta. Ja kun pääsee hyvään flow-tilaan, niin ei niitä hommia keskeytetä sen perusteella mitä kello sanoo. Sitten taas kun homma tökkii, voi olla hyvä lähteä kotiin vähän aikaisemmin.
Tykkään työstäni mutta teen ne työajalla.
Sulla on hyvä asenne ja jos olet vielä sen verran laiska, että pystyt keksimään omaa työtäsi nopeuttavia/parantavia työkaluja, niin olet jo keskimääräistä parempi työntekijä.
Oli helppo arvata mikä ala kyseessä.
ICT-alaa tosiaan leimaa jonkinlainen harrastuneisuuden kulttuuri. Tämä on aika poikkeuksellista.
Itse käytän satunnaisesti vapaaehtoisesti vapaa-aikaa työnantajan töiden hyväksi. Mutta sen tulee olla sellaista jonka koen hyödyntävän itsekkäästi itseäni. Verraten vaikka opettajan työhön. En arvostelisi tehtäviä vapaa-ajalla, mutta saattaisin koodata työkalua joka arvostelee ne tai avustaa siinä.
Riippuu työpaikasta ja -tehtävästä, voiko töitä tehdä edes "vapaa-ajalla"
Mutta mielestäni, jos töitä tekee jo työajalla, ei tarvitse tehdä enää vapaa-ajalla. Työnantaja toki mielellään ottaa työpanoksen vastaan, koska jos kaikki vähän tekee lisää oman ajan puolella, ei tarvitse ehkä palkata niitä lisäkäsiä, jotka tarvittaisiin muuten.
Itse teen työtä vain työajalla työpaikassani. Työnantajani kyllä toivoisi että kävisin iltaisin koulutuksissa, joista ei makseta palkkaa, mutta en käy.
Se on sitten alanvaihto edessä jos et tuohon sovellu!
Mä olen suunnittelija. Teen töitä 8-16 ja työt työaikana. Minulta ei työnantaja kyllä edes odota ilmaistyötä, mutta edeltäjäni valitti, kuinka paljon oli sitä tehnyt. Minulla on muutama kiireaikana tehty saldotunti, jotka koetan pitää mahdollisimman pian pois. Minua on sanottu sekä nykyisellä työpaikalla että aiemminkin tehokkaaksi. Kun osaan levätä, niin saan työaikana enemmän aikaan.
Olen aika varma, että jos työpostien katsomismahdollisuus vapaalla otettaisiin pois ja kännykät pitäisi jättää illalla työpaikalle, niin samat hommat nämä ylitöillään kehuvat tekisivät. Eräälläkin työpaikalla käytettiin tosi paljon aikaa sen valittamiseen, mitä kaikkea ei ehdi tehdä. sinä aikana olisi ehtinyt aika paljon, mitä meni valittamiseen...käytävältä kuulin ne valitukset. Huvittavimpia olivat ne 20-minuuttiset, kun keskusteltiin kahvikuppi kädessä ettei enää ehdi kahvillekaan istumaan. Mulla oli tuossa paikassa simppeli työ, harjoittelupaikka ja päätin, ettei minusta ainakaan tule tuollainen. Isoissa paikoissa vain ei tapaani tehdä työt työaikana arvosteta, mutta pienen firman esimies siitä tykkää kovastikin.