Mitkä ne korvanapit on laulavilla artisteilla esiintyessä?

Olen ollut siinä käsityksessä, että kuulevat sen korvanapin kautta oman äänensä. Musiikki on ilmeisesti konserteissa niin isolla, että ilman sitä nappia eivät kuulisi omaa lauluaan ollenkaan.

Ykkönen on oikees. On vaikee pysyä vireessä muuten.

Ne voivat olla ihan vain korvatulpat, koska ammattimainen ja fiksu artisti pitää kuulostaan huolta. Napeista voi myös kuulua taustanauha, jonka kanssa koko bändi koettaa pysyä synkassa, tai oma esitys suorana. On artistille ikävää laulaa tai soittaa, jos ei kuule itseään ollenkaan kun äänentoisto mökää äänen aivan muualle kuin lavalle, ja joutuu arvailemaan, miltä kuulostaa.

Sillä kuilee joko oman äänensä jotta tietää mitä ja miten laulaa, tai sitten se toimii "kuiskaajana" jotta laulaja muistaa pysyä sanoissa.

Saattaa olla yhdistetty korvatulppa ja kuuloke josta kuuluu ainakin oma lauluääni. Helpompi pysyä vireessä kun orkesterin ja yleisön mölytessä kuulee omankin äänensä. 

Oma ääni tai kappaleen ääniraita

Jos ne kuuntelee mielimusiikkiaan työskennellessään? Pidänhän minäkin korvalappustereoita puistoa haravoidessani.

Ne on "monitorit" eli kuulee muiden soiton ja laulun (ja myös oman laulunsa), jotta pysyy oikeassa tahdissa ja vireessä. Samalla ne suojaa kuuloa. Ne on täysin jokaisen artistin oman korvan mukaan suunniteltu. Maksaa useita satoja euroja kpl.

Vanhaan aikaan bändit käyttivät monitorikaiuttimia, jotka oli suunnattu kohti bändi ja sitä kautta yrittivät pysyä oikeassa vireessä ja tahdissa.

Lisäksi vissiin sitä kautta myös tiedotetaan artistia jos joku ei pelitä että venyttää aikas välispiikeillä jne

Vierailija kirjoitti:

Ne on "monitorit" eli kuulee muiden soiton ja laulun (ja myös oman laulunsa), jotta pysyy oikeassa tahdissa ja vireessä. Samalla ne suojaa kuuloa. Ne on täysin jokaisen artistin oman korvan mukaan suunniteltu. Maksaa useita satoja euroja kpl.

Vanhaan aikaan bändit käyttivät monitorikaiuttimia, jotka oli suunnattu kohti bändi ja sitä kautta yrittivät pysyä oikeassa vireessä ja tahdissa.

Näitä nappeja on muuten pelkästään laulajillakin. Esim telkkarista tuli dokumentti ihanasta 1D bändistä, ja kaikilla laulajilla oli napit korvissa joten tämä ei liity pelkkään musiikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on "monitorit" eli kuulee muiden soiton ja laulun (ja myös oman laulunsa), jotta pysyy oikeassa tahdissa ja vireessä. Samalla ne suojaa kuuloa. Ne on täysin jokaisen artistin oman korvan mukaan suunniteltu. Maksaa useita satoja euroja kpl.

Vanhaan aikaan bändit käyttivät monitorikaiuttimia, jotka oli suunnattu kohti bändi ja sitä kautta yrittivät pysyä oikeassa vireessä ja tahdissa.

Näitä nappeja on muuten pelkästään laulajillakin. Esim telkkarista tuli dokumentti ihanasta 1D bändistä, ja kaikilla laulajilla oli napit korvissa joten tämä ei liity pelkkään musiikkiin.

No eikös laulu ole musiikkia sitten?

Miten ennen osattiin laulaa ilman korvanappeja ja muistettiin sanatkin? Tuntuu että nykyään tekniikka korvaa ammattitaitoa myös laulajilla huomattavan paljon. Aloin miettimään asiaa kun sen yhden emmagaalan rääkyjän liven kuuntelin korvia pidellen samalla naamapalmuttaen, ei kuulostanut yhtään samalta kuin prosessoitu radiossa soiteltu matsku.

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen osattiin laulaa ilman korvanappeja ja muistettiin sanatkin? Tuntuu että nykyään tekniikka korvaa ammattitaitoa myös laulajilla huomattavan paljon. Aloin miettimään asiaa kun sen yhden emmagaalan rääkyjän liven kuuntelin korvia pidellen samalla naamapalmuttaen, ei kuulostanut yhtään samalta kuin prosessoitu radiossa soiteltu matsku.

Jos katsot vanhoja keikkavideoita niin usealla jollei kaikilla on näyttämön rajassa näyttö jossa sanat ja tiedotukset juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen on oikees. On vaikee pysyä vireessä muuten.

Eikö oman äänem kuuleminen pikemminkin häiritse? Joskus kun kuulee puhelimen toisesta päästä sen oman äänensä niin mä ainakin menen ihan sekaisin.

Harjoitellessaan This Is It -konsertteja varten Michael Jackson repii dokkarissa ne korvanapit pois ja haluaa laulaa ilman. Oli laulanut lapsesta asti ilman korvanappeja eikä tykännyt tästä uudesta innovaatiosta. Ei kokenut tarvitsevansa niitä. Ehkä musiikillisesti poikkeuksellisen taitavat pysyy vireessä ilman sitä oman äänen kuulemistakin?

Vierailija kirjoitti:

Ne on "monitorit" eli kuulee muiden soiton ja laulun (ja myös oman laulunsa), jotta pysyy oikeassa tahdissa ja vireessä. Samalla ne suojaa kuuloa. Ne on täysin jokaisen artistin oman korvan mukaan suunniteltu. Maksaa useita satoja euroja kpl.

Vanhaan aikaan bändit käyttivät monitorikaiuttimia, jotka oli suunnattu kohti bändi ja sitä kautta yrittivät pysyä oikeassa vireessä ja tahdissa.

Uu

On kalliit. Mulla on oman korvan mukaan tehdyt tulpat ilman mitään hienouksia. Nekin maksoi melkein saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen osattiin laulaa ilman korvanappeja ja muistettiin sanatkin? Tuntuu että nykyään tekniikka korvaa ammattitaitoa myös laulajilla huomattavan paljon. Aloin miettimään asiaa kun sen yhden emmagaalan rääkyjän liven kuuntelin korvia pidellen samalla naamapalmuttaen, ei kuulostanut yhtään samalta kuin prosessoitu radiossa soiteltu matsku.

Jos katsot vanhoja keikkavideoita niin usealla jollei kaikilla on näyttämön rajassa näyttö jossa sanat ja tiedotukset juoksee.

Jos ennenvanhaan laulettiin myös nuoteista, nykyyään harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen on oikees. On vaikee pysyä vireessä muuten.

Eikö oman äänem kuuleminen pikemminkin häiritse? Joskus kun kuulee puhelimen toisesta päästä sen oman äänensä niin mä ainakin menen ihan sekaisin.

Puhelimessa se oma ääni tulee viiveellä ja silloin se tottakai häiritsee. Mutta lauleskelepa itse nauhalle jotakin niin, että samaan aikaan korvissa pauhaa jokin ihan muu meteli, ja kuuntele tuotoksesi. Yllättävän paljon mukavampaa ja helpompaa on, kun kuulee itsensä.