Niin surullinen.

Äitinä tuntuu, että sydän rikki, en ymmärrä miten edes teini voikaan olla niin ehdoton, kova ja joustamaton, kerta toisensa perään.
Koko päivä, taas, vietetty ruutujen ääressä, kertaakaan ei ole edes ulos päätään pistänyt koko hiihtoloman aikana. Toki pakkaset vaikuttaneet asiaan, mutta silti, pelkkää ruuduilla olemista heräämisestä nukkumaan menoon asti miinus wc/suihku käynnit ja hetkellinen lukeminen tms.
Loppuiltapäivästä kauppaan lähtiessäni totesin ettei olisi enää koneella kun kotiin tulen, mutta siellähän hän istui ja vielä tunti sen jälkeenkin, ei liikahtanutkaan vaikka pyysin jne. Ja ruoan jälk takaisin, olin laittanut kannettavan ja kännykän fikkaan kun tiesin tulevan mutta eipä antanut periksi vaan kaivoi ne esille, työnsi minut voimalla pois kaapin edestä jotta sai ne. Ja siinä vierähtikin sitten loppuiltakin, n.2h. Ruokapöytäänkään ei koskaan tulla ennenkuin on pyydetty 10x, aina on jokin kouluhomma/peli tms kesken.

Miten tämä on tämmöistä, onko muilla? Ja sitten teini ihmettelee kun menee minulla tunteisiinkin, olen ihan kujalla kuin päähän potkittu, miksei kykene kuulemaan ja kuuntelemaan, ei tippaakaan tilannetajua, tunnetajua, kohtuullisuutta, ei mitään 😢