Jos rakastaisit kumppaniasi, mutta hän haluaisi erota
Pelkästään sen vuoksi, että olisit tahtomattasi loukannut puheillasi häntä niin mitä tekisit? Sinulla olisi vahvat tunteet ja niin olisi ollut kumppanillasikin, mutta sinulla olisi sellainen huono ominaisuus sanoa asioita ensin ja miettiä sitten vasta jälkeenpäin mitä tuli sanottua. Lopulta tulisi tilanne, että tämä elämäsi rakkaus saisi tarpeekseen töksäytyksistäsi ja lähtisi elämästäsi. Sinä et pystyisi kuvitelemaan elämää ilman häntä. Miten reagoisit tilanteeseen? Hyväksyisitkö asian vai mitä?
Kommentit (16)
Junttisuomalaiset usein töksäyttelee.
Hyväksyisin tietenkin. Hakisin itselleni terapia-apua ettei tämä toistuisi seuraavassa suhteessa.
Ihan rauhassa saa lähteä. Minkä minä sille voin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan rauhassa saa lähteä. Minkä minä sille voin.
Tässä tapauksessa olemalla alunperin ystävällinen ihminen.
Ei kukaan vahingossa töksäyttele, vaan ihan tietoisesti v*ttuilumielessä ja sitä ei tarvitse kenenkään sietää. V*ttuileminen ei ole rakkautta.
Toinen saa varmasti ystävän, joka ei puhu ikävästi. Rumasti puhuva voisi taas katsoa peiliin ja oppia.
Jos toinen lähtee, niin hän lähtee, vaikka et asiaa hyväksyisikään. Mitä olet sanonut?
Ei taida olla SE se syy, vaan taustalla on lisäksi jotain muutakin...
Avaa hieman tätä tarinaa. Mitä kaikkea olet mennyt sanomaan ja miksi? Kauan olette yhdessä olleet?
Hohhoijjaa kirjoitti:
Ei taida olla SE se syy, vaan taustalla on lisäksi jotain muutakin...
Kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen. Nyt kun ap vielä yrittää sitoa toista pakolla itseensä, niin jokainen normaali näkee jo aloituksessa aika paljon ikävää.
Hohhoijjaa kirjoitti:
Ei taida olla SE se syy, vaan taustalla on lisäksi jotain muutakin...
miksihän tämä mielipide on saanut alapeukkuja? Taitaa ko. lukijalla olla "likainen mielikuvitus"?
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään sen vuoksi, että olisit tahtomattasi loukannut puheillasi häntä niin mitä tekisit? Sinulla olisi vahvat tunteet ja niin olisi ollut kumppanillasikin, mutta sinulla olisi sellainen huono ominaisuus sanoa asioita ensin ja miettiä sitten vasta jälkeenpäin mitä tuli sanottua. Lopulta tulisi tilanne, että tämä elämäsi rakkaus saisi tarpeekseen töksäytyksistäsi ja lähtisi elämästäsi. Sinä et pystyisi kuvitelemaan elämää ilman häntä. Miten reagoisit tilanteeseen? Hyväksyisitkö asian vai mitä?
Suhteessa pitää rakastaa toista. Aikuinen ihminen ymmärtää, mikä loukkaa toista ja mitkä asiat vahingoittaa suhdetta. Ei voi tehdä mitä tahansa ja olettaa aina saavansa anteeksi. Eikä kaikkea voi antaa anteeksi. Se pitää vaan hyväksyä.
Minulle kävi aika tarkalleen noin niin kuin kuvailit. Yritin kaikkeni että saisin hänet jäämään ja olin ihan oikeasti juuri miettinyt omaa käytöstäni ja päättänyt alkaa hoitaa suhdetta ihan eri tavalla. Ei auttanut enää. Viestittelin peräänkin vielä pari kertaa puolen vuoden aikana, mutta lopulta luovutin kun en halunnut kuitenkaan stalkkeriksi ruveta. Tosi vaikeahan sitä on ollut hyväksyä, nyt on reilu vuosi jo mennyt mutta vieläkin olen varjojen mailla.
Mikä se toinen vaihtoehto sitten on, jos ei haluaisi hyväksyä?
Oman mieheni kohdalla lepertelisin ja houkuttelisin seksiin. Hän menee näistä ihan sekaisin. Ja varmasti peruisi eroaikeensa.
Sitoisin hänet kahleilla kiinni itseeni. En.