Lue keskustelun säännöt.
Mistä tämä sisareni raivostuttava käytös voi johtua?
22.02.2018 |
Olen todella läheinen ollut aina sisareni kanssa, mainittakoon että hän on 38v ja olen itse siis 28v.
Ongelmani on se, että hänestä on tullut kova passuuttamaan (en keksinyt virallisempaa termiä) minua. Olen itse taas auttavainen ja kiltti joten tämä on aika huono tai ideaali yhdistelmä riippuen kumman kannalta katsotaan.
Joskus kun menen sovitustu hänen luo kylään hän pyytää voinko minä keittää kahvit. Keitän kahvit ja kaadan mukeihin. Hän usein pyytää voinko kaataa kahvia lisää. Sisarellani on kissa joka pyytää päästä ulos aidatulle takapihalle maukumalla oven edessä. Sisar sanoo usein että voisitko päästää kissan ulos. Jos sisarelta vaikka kahvista läikkyy pöydälle pyytää voinko ojentaa hänelle paperin. Jos istumme olohuoneessa ja kissa maukuu ovella pyytäen päästä sisälle sisar sanoo voisitko päästää kissan sisään. Jos sisareni keittää kahvit ja ottaa kahvikuppeja kaapista hän ojentaa mukit ja sanoo voisitko laittaa mukit pöydälle (vaikka pöytä on hänen vieressään).
Hän ei siis komentele ja käske vaan pyytää.
Aiemmin olen usein aina kaatanut kahvia, päästänyt kissaa ja ojentanut paperia - kyse ei ole siitä että vaiva olisi suuri mutta itseäni on alkanut tilanne vaivaamaan.
Ei ole suuri vaiva ottaa paperia telineestä tai laskea kuppeja pöydälle niin miksi ihmeessä hän ei voi itse paperia ottaa vaan pyytää minun ojentamaan sen hänelle tai laskemaan kupit vieressä olevalle pöydälle?
Olen muutaman kerran todennut, esimerkiksi tilanteessa jossa ojentaa kuppeja mulle jotka saisi itsekin laskettua pöydälle että etkö sää niitä itse laskettua niin sisar sanoo että ajattelin että viitaisit hiukan auttaa, mulla on käsi huonossa asennossa tai muu vastaava selitys.
Jos kaadab kahvia itselleni lisää ja istun alas hän saattaa sanoa kaataisitko mulle myös lisää ja totean että etkö itsekin voi nousta ja kaataa kahvia sisar yllätyneenä tokaisee että no sinäpä hyomaavaisella päällä olet.
Olen koittanut asiasta keskustella muutaman kerran asiallisesti. Sisar ei tunnu näkevän käytöstään ja loukkaantuu. Hän yleensä puolustautuu sanomalla että ei tiennyt että minua rasittaa liiaksi asti joskus ojentaa hänelle paperinpala tai auttaa ottamaan kahvikupit vastaan. Ikäänkuin haluaisi kärjistää asiat.
Jos menen sisareni luo kylään siten että mieheni on mukana sisareni passuuttaminen kohdistuu usein mieheeni joka on minun tavallani kohtelias ja auttavainen. Silloin sisar saattaa vaikka napata roskapussin ja kysyä josko mieheni voisi sen kipaista viemään pihalle. Mieheni aina suostuu oikopäätä mutta joskus itse tokaisen että etkös itse jaksa kipaista roskia niin sisar mulkaisee minua ja joskus taas vitsikkäästi tokaisee että no Pekkahan on niin reipas apuri mulle.
Yhä enemmän ja enemmän on alkanut ottaan aivoon tuo käytös. Mistä kummasta tollainen johtuu?
Kommentit (18)
Miten itse käyttäydyt, kun sisko kyläilee teillä? Pyydätkö tekemään jotain? Tekeekö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kun toiset ihmiset vaistomaisesti käsittävät miksi ihmiset käyttäytyvät kuin käyttäytyvät ja toisilla ei ole aavistustakaan mitä ja miksi tapahtuu.
Itse voisin kyllä siskolleni sanoa, "no kylläpäs sitä passautetaan" tai "sinäpä se passautat" leikkisään sävyyn, voisitko ajatella heittäväsi noin? Todennäköisesti siskosi ei itse edes tajua tekevänsä mitään erikoista, lapsuuden perhesuhteissa helposti vaan taantuu alkeellisesti. Ehkä hänellä on nyt elämässään enemmän stressiä ja väsymystä, ja siitä johtuu tuollainen huolenpidon kaipuu. Huumorilla lähestyisin asiaa, onhan kyseessä kuitenkin sisko, ja ei kuulosta siltä että siskosi ilkeyttään toimii noin.
Haluaa alistaa sua. Pistä hanttiin ja sano, että kyllä sää ton ikäisenä selviät ite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat vaan tekemästä niitä. Samoin miehesi. Sanot että nyt riittää palvelijan rooli ja hän tekee itse kotonaan asiat. Voitte ottaa kylässä aina itse kupin yms kaapista, niin kenenkään ei tarvitse erikseen kattaa ja noustessa tiskipöydälle. Jos hän ei tajua, ei ole pakko kyläillä erityisesti tai olla tekemisissä. Voit olla jopa kipakka ja korostaa että olet juossut jo tarpeeksi hänen toiveensa mukaan. Anna marttyyrin ja ammattiloukkaantujan loukkaantua, niitä riittää joka suvussa - eivät tajua että ovat itsekkäitä. Jos hänellä on kuumetta tai hätä, niin toki silloin voi auttaa, ehkä äitisi ensimmäisenä
Mitäpä veikkaatte, pyytääkö sisar käytöksellään rakasta minua ja näytä se vai haluaako alistaa pikkusisaren ja näyttää kaapin paikan?
Yläpeukku = rakasta ja auta mua
Alapeukku = alistaa ja hallitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysi paperia ja pyyhki itse. Ei tuo minusta ole passuuttamista vaan pienen avun pyytämistä. Jos olisi käskenyt pyyhkimäänkin niin olisi ihan eri juttu, silloin olisi alistava.
Ingrid R. kirjoitti:
Miten itse käyttäydyt, kun sisko kyläilee teillä? Pyydätkö tekemään jotain? Tekeekö?
En koskaan. Olen luonteeltani muita huomioiva, kiltti ja kohtelias. Mutta en juuri koskaan pyydä muilta itse palveluksia. Toki on mukavaa jos joku joskus minua pyyteettömäati auttaa jossakin asiassa mutta tämä sisar esimerkiksi ei juuri koskaan pyyteettömästi auta minua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakava masennus teki itsestäni samanlaisen. Joku paha syöpäkin voi vetää todella kovan, ylitsepääsemättömän väsymyksen kouriin. Tai kuten ykkönen ehdotti.
Haluan vielä korostaa että sisareni on kokoajan muuttunut enemmän ja enemmän sellaiseksi että pitää passata.
Ensin se oli ihan normaalia - pyysi joskus käymään puolestaan kaupassa tai muuta palvelusta mutta ajanmittaan on alkanut lisääntymään pyynnöt ihan pikkuasioihinki kuten siihen että pyytää minun ojentamaan paperia telineestä jota istumme molemmat yhtä lähellä eli ei ole suoranaista syytä miksi pyytää minua sen ojentamaan.
Erään kerran kun olin häneen luokseen juuri tullut kysyi voisinko kipaista hänen puolesta kauppaan ostamaan kissanruokaa kun se alkaa olla lopussa eikä ollut aiemmin huomannut. Totesin että eikö hän voisi kipaista lähikauppaan kun on kahvit juotu ja lähden kotiini niin samaa matkaa. Sisar tokaisi että ellen mä voi hakea sitä kissanruokaa käyntini aikana hän lähtee nyt ruokakauppaan (ei olisi voinut hakea sitä kun on kahvit juotu vaan samantien että jää kahvit juomatta vaikka kissanruoan tarve olisi ollut vasta seuraavaksi päiväksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli kirjoituksestasi mieleen lapsuudenystäväni. Nainen, joka on kotitöissä todella laiska, käyttäytyy kuin vanhanaikainen 70-v. mies. Mies on ahkera, kotirauhaa rakastava "tossukka" ja samoin lapsensa, he tekevät/tekivät lähes kaikki kotityöt. Nuoruudessaan ystäväni ei ollut huomattavan laiska, äitinsä oli kova tekemään, joten saattoi päästä helpolla.
Useinmiten ystäväni ei nähtävästi edes ymmärrä, että hänen pitäisi tehdä jotain, mutta taustalla on myös pätemisentarvetta ja muiden "alistamista". Hän myös liioittelee omia saavutuksiaan tai "omii" muiden saavutuksia ja vähätelee muiden ihmisten tekemisiä. Hänellä oli ja on ehkä edelleen paha alemmuuskompleksi ja sisarkateus.
Jos seuraan/joukkoomme tulee sosiaalisesti arvostettu henkilö tai uudempi tuttavuuskin (kaikille muillekin), hän iskoutuu tämän kylkeen ja kertoo omista tekemisistään vaikka kuinka kauan (puolituntia, pahin pari tuntia), pyrkien tekemään vaikutusta ao. henkilöön. Jotkut ystäväni tekemisistä ovat mielenkiintoisia, mutta tunninkin monologi seurassa ja jonkun henkilön "valtaaminen" on kiusallista, omituista ja epäkohteliasta.
Usein ystäväni on kyllä hauskakin seuraihminen ja luotettava ystävä, koska ei juoruile muiden asioista, kun ne eivät häntä kiinnosta 😉.
... Pitkä jaaritus. Itse tiedät parhaiten, mutta voisiko sisaresi ja sinun välillä siis olla sisarkateutta ja/tai ovatko sinun asiasi (elämäsi, koulutuksesi) "parempia" tai onko sisarellasi alemmuuskompleksi? Tai olisiko hän vain mukavuudenhaluisena ja laiskahkona tottunut "palveluun", eikä itsekeskeisenä edes huomaa sitä? Tuollainen huomaamattomuus/käytös voi johtua arvostuksen puutteesta sinua kohtaan (hyvää joka on ollut pitkään olemassa, ei osaa arvostaa) tai sinun alistamisesta, jotta oma arvo kohoaisi. Tiedät itse parhaiten 😊. Jos vierailuja on paljon, niitä voisi kokeilla harventaa joksikin aikaa, niin niiden arvostus ehkä kohoaisi. Ja koska tämä vaikuttaa arvostus-ongelmalta, voisitteko keskustella sisaresi kanssa ystävyydestänne, toistenne arvostuksesta, mikä ärsyttää, ym. ja tapaatteko liian usein vai sopivasti?
Lähetän tämän, vaikka "lipsahti" ihan liikaa tekstiä ja asian vierestäkin...
Ystävyys ja tunteminen pienestä pitäen on arvokasta, siitä kannattaa huolehtia.
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Niin ja tuo lapsuudenystäväni ei juuri koskaan tehnyt minulle mitään palveluksia, pikkujuttujakaan, esim. kaatanut lisää kahvia tai viiniä, vaan aina minä tai muut seurassa olleet. Seurasin asiaa vuosia ja tapasimme aika usein ja välillä lomailimme samassa paikassa.
Onko sisarellasi miestä tai ketään rakastettua? Veikkaan ettei niin sisaresi kaipaa huolenpitoa, hellyydenosoituksia ja kyläilysi aikana pyytää sitä läheiseltään, sinulta tai mieheltäsi, huomiota, palveluksia, välittämistä. Kaipa itsenäinen ihminen on aina vastuussa itsestään eikä jaa kenenkään kanssa huomiota ja hellyyttä tai vastuuta ja velvollisuuksia niin hän tuossa hetkessä hakee sitä sinulta tai teiltä. Kaipa sisarussuhde laukaisee sen tarpeen hänessä, yhdistää lapsuudenkotiin ja kuinka teistä pidettiin huolta. I guess.