Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä auttaa kun mies ärsyttää?
22.02.2018 |
Olemme olleet yhdessä nyt 6 vuotta, ja viime aikoina olen menettänyt kiinnostuksen mieheeni. Peitto ei siis heilu. Muutenkin olen alkanut ärsyyntymään ja näkemään hänessä vikoja, tai alkanut pitämään vikoina ominaisuuksia jotka eivät aiemmin haitanneet... olen kyllä hyvin kiintynyt häneen, mutten ihaile tai halua häntä seksuaalisesti enää. Miehessäni ei kuitenkaan ole sinänsä mitään objektiivista vikaa vaan kyse on jostain erilaisuuden tunteesta enemmän... olen vain tympääntynyt häneen tosi usein. Yritän peittää tunteen ja koen syyllisyyttä siitä. Ei tuota voi oikein toiselle mennä sanomaankaan, joten vaikea avata keskustelua aiheesta.
Olin päättänyt että tässä on loppuelämäni suhde ja arki toimii meillä hyvin. Pelkään vaan ettei tämä kyllästymisen tunne mene pois. Voisitteko pitkissä suhteissa olevat tai olleet jakaa vähän viisauttanne. Onko teillä ollut tällaisia vaiheita ja ovatko ne menneet ohi, vai onko nyt lopun alkua? On neuvoton olo.
Kommentit (14)
Onhan noita kausia ollut. Yritän silloin olla miettimättä asiaa liikaa ja otan ehkä vähän enemmän etäisyyttä. Yritän kuitenkin ajatella niitä hyviä asioita miehessä. Tähän asti on jokainen kausi mennyt ohi, noita laskuja seuraa yleensä mulla sellainen "hitto kun oon rakastunut" -vaihe. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kausia ollut. Yritän silloin olla miettimättä asiaa liikaa ja otan ehkä vähän enemmän etäisyyttä. Yritän kuitenkin ajatella niitä hyviä asioita miehessä. Tähän asti on jokainen kausi mennyt ohi, noita laskuja seuraa yleensä mulla sellainen "hitto kun oon rakastunut" -vaihe. :D
Voi miten ihana kuulla! Itsekin olen ajatellut että yritän suhtautua jalat maassa tyylisesti asiaan... mutta joskus ihmisten puheista tulee olo, että pitäisi heti tajuta lähteä etsimään “aitoa onnea” jos vähän tympii joku... ja on pelottavaa tajuta että kun on tympääntynyt olo, olisi melkein sama kuka siinä vierellä roikkuu. Puolison erityisyys tuntuu hävinneen. Mutta toivon ja luotan että näitä kausia tulee ja menee... olisi kiva tietää onko sellaisia pitkiä suhteita olemassakaan jossa ei ollenkaan tulisi?
Ap
Kyllä tuollaiset tuntemukset ovat selkeä merkki siitä, että teidän täytyy erota. Miksi vaan tyytyä puolinaiseen suhteeseen? YOLO
Jos ei lapsia ole, niin päästä ihminen, jossa siis varsinaisesti ei mitään vikaa ole, menemään ja löytämään parempi suhde. Jos toistuvasti käy noin, voit miettiä vaihtoehtoja, joko etsit aseksuaslin rinnallesi tai pysyt poissa parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollaiset tuntemukset ovat selkeä merkki siitä, että teidän täytyy erota. Miksi vaan tyytyä puolinaiseen suhteeseen? YOLO
Koska ihmissuhteet ovat useimmiten jollain tavalla monimutkaisia... harvoin täydellisiä joka suhteessa vuodesta toiseen, eikö? Oletko muuten itse minkä ikäinen ja onko sinulla kokemusta pitkistä suhteista? Vai oletko ihan puhdas YOLO -trolli? Kysyn, koska itse ainakin olin hyvin naiivi näiden asioiden suhteen vielä parikymppisenä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia ole, niin päästä ihminen, jossa siis varsinaisesti ei mitään vikaa ole, menemään ja löytämään parempi suhde. Jos toistuvasti käy noin, voit miettiä vaihtoehtoja, joko etsit aseksuaslin rinnallesi tai pysyt poissa parisuhteista.
Tarkennan vähän, kun otit esiin tuon aseksuaalisuuden. Meillä on siis seksiä tällä hetkellä kerran 1-2 viikossa. Minulle se riittää kun homma ei nyt hirveästi innosta, tiedän vain että mies haluaisi useammin. Ja varmaan saisi jos olisi päättäväisempi ja viettelevämpi asian kanssa, mutta on hyvin varovainen mikä on tietty hyvä asia sinänsä, mutta kun heittää varovaisen tunnustelun jälkeen pallon mulle ja jää odottelemaan mun toimintaa, tilanteet usein kuivahtaa koska en ole aloitteellisella tuulella. Kyllä seksi on useimmiten ihn hyvää kun sitä on. Mulla ei vaan nykysellään ole kunnon draivia käydä miehen “kimppuun”. Usein myös tulee tympiintymisen tunne puuhatessa, mun täytyy paeta silloin kokonaan pääni sisän että suoriudun touhusta. Muuten mua alkaa ällöttää...?!? Olen vaikea ja tiedän sen, siksipä syyllisyyttä asiasta tunnenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen siis ap... ja meillä ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kausia ollut. Yritän silloin olla miettimättä asiaa liikaa ja otan ehkä vähän enemmän etäisyyttä. Yritän kuitenkin ajatella niitä hyviä asioita miehessä. Tähän asti on jokainen kausi mennyt ohi, noita laskuja seuraa yleensä mulla sellainen "hitto kun oon rakastunut" -vaihe. :D
Voi miten ihana kuulla! Itsekin olen ajatellut että yritän suhtautua jalat maassa tyylisesti asiaan... mutta joskus ihmisten puheista tulee olo, että pitäisi heti tajuta lähteä etsimään “aitoa onnea” jos vähän tympii joku... ja on pelottavaa tajuta että kun on tympääntynyt olo, olisi melkein sama kuka siinä vierellä roikkuu. Puolison erityisyys tuntuu hävinneen. Mutta toivon ja luotan että näitä kausia tulee ja menee... olisi kiva tietää onko sellaisia pitkiä suhteita olemassakaan jossa ei ollenkaan tulisi?
Ap
En usko. Ihmisten sitoutuminen parisuhteisiin on mennyt heikommaksi ajan saatossa, varmasti juuri tuon aidon onnen utopian vuoksi. Kuvitellaan että siinä oikeassa parisuhteessa ei toisen naama koskaan vituta eikä rakkaus hetkeksikään lakkaa pyörryttämästä päätä. Sitten kun sen toisen naama vituttaa ja läsnäolo tuntuu yhdentekevältä, oletetaan että rinnalla on väärä ihminen.
Ota rennosti ja muistele niitä asioita mihin miehessäsi rakastuit aikanaan. Tehkää jotain kivaa yhdessä, jotain "teidän juttua". Kyllä se siitä. Ja jos ei tilanne muutu vaan edelleen toinen ärsyttää ja inhottaa niin ei tietenkään kannata loppuelämäänsä tuhlata. Usein nuo menee ohi mutta ei tietenkään aina.
Mä nyt puhun vasta kymmenen vuoden parisuhteen kokemuksella mutta olen luonteeltani sellainen tuuliviiri että monenlaista tunnetilaa mahtuu vuosiin. :D
Kyllä se meilläkin aaltoilee. Juuri tuo tympiintymisen tunne on tuttu. Muistan kun jossain vaiheessa olin tyytyväinen, kun puoliso ei ollut kotona. Sitten kuitenkin esim. viime keväänä kun tulin parin viikon työmatkalta, niin ensimmäinen yhdyntä oli jo heti eteisessä ja toinen heti perään sängyssä..
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa huojentavaa jakaa ajatuksia tästä, kiitos. Minäkin olen ajatellut että on kyse myös osittain luonteestani, olen helposti ahdistuvaa ja aika vaihtelunhaluista sorttia. Olen siis aika varma, ettei vaihtamalla parane. Vaikka tottahan se on ettei tällaisia tunteita pysyvänä olotilana kannata sietää. Pitää tosiaankin yrittää tehdä kivoja juttuja yhdessä... meillä on kuitenkin paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Tuntuu melkein lapselliselta, että iso osa paineista tulee myös suhteen ulkopuolelta. Kuvitelmasta siitä millainen on se joku mystinen “täydellinen parisuhde” mihin muka pitäisi pyrkiä. Eniten itseäni nyt huolestuttaa tuo fyysinen etäisyyden tunne, että seksi jotenkin etoo? Se kuulostaa niin huolestuttavalta kun sen myöntää ääneen! Olisi helppo hyväksyä että vaikkapa toisen jutut tai joku tapa ärsyttäisi, jos kuitenkin haluaisi toista :/ Olen myös epävarma lietsonko turhaan itseäni kun mietin näitä, vai onko se ongelmien väistelyä jos ei myönnä tunteita edes itselleen. Olen jonkun aikaa ajatellut etten “saa” tuntea tai ajatella näin ja vaan ohittanut ne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
7-year itch tekee tuloaan...
7-year itch XDDD XDDD XDDD oli taas niin perkeleen hieno ilmaisu :DD
Alue: Aihe vapaa
Nosto...