Lapseni ei ole koskaan kaivannut kavereita

Hei ensinnäkin: Itse poika saattaa olla osallinen jonkinasteisestesta epäsosiaalisesta luonteenhäiriöstä (joka on paljon epätodennäköisempi, vielä pojan käyttäytymisenkin huomioon ottaen), tai tämä on paljon todennäköisempää: Eli siis on jotenkin ns. introverttinen sen asteisesti, että menee yli ja alkaa hermostuttamaan liikaa jos niinkö liian monien henkilöiden kanssa yrittää seurustella. :D yhdellä kerralla siis. Ja herkkyyden määrä ja/tai intuition painottuminen luonteessa, voi synnyttää monen henkilön seurustelutilanteissa ymv. suurta määrää epävakautta eli neuroottisuutta. :D Jotkut eivät vain sovi kauhean hyvin sellaiseen 'pinnalliseen' tai yhteiskunnalliseen Muottiin, mistä pääsenkin viimeiseen kysymääsi kohtaan: Ihminen voinee elää koko elämänsä noin, mikäli se tuntuu luontevalta ja terveelliseltä eli on 'onnellinen', mutta taasen tämä yhteiskunnan muotti ei välttämättä VOI antaa ihmisen elää noin loppuelämäänsä. :) Eli sellaista tänään tässä on informoitu... tai ainakin annettu mielipidettä :3

Piti vielä lisäämäni, kun triggeroiduin kirjoittamastanne kohdasta 'siellä on porukan mukana(koulussa), mutta ei pidä koulun ulkopuolisella ajalla yhteyttä KENEENKÄÄN'. Joo eli siis... itte ainakin ihan 10-vuotiaana 'vettuunnuin' siitä miten pinnallista ja kontrollipainotteista onkaan lapsien käyttäytyminen. He jotenkin kiusoittelivat tai kiusasivat toisiaan ja ylipäätänsä vain KIUSASIVAT ja egoilivat. Olin itte niinkö silleen vaan heti kun minut 'ajettiin' tilanteeseen, jossao lisin voinut merkittävästi kiusata jotakuta ensimmäistä kertaa elämässäni(noin 10-v- iässä), sillä olin päässyt jo kovien hemmettin kovien poikien suosioon, aloin jättää kaikenlaisen yhteyden etenkin tällaiseen henkilöön. Sellaiset pelottavat mahdollisesti, sellaiset ihmiset pelottavat. :) =D Eiköhän vain sellainen ns. 'tunteellinen assosiaatio' eli suomenkielellä vahva tunnepainotteinen tietoisuus ja periaatteellisuus synnytä tällaista käytöshäiriötä, joka oireilee yhteyden pitämättömyytenä, jopa vakavasti ottaen dissosiaatiohäiriöön asti eli lapsenne voi alkaa kärsiäkin kyllä näistä traumoista, mikäli sellaista on hänellä. :D Suosittelen todella junalauta määrittelemään ominaisuudet, mitä tämä todella on jne. ,ettei kenestäkään tule yhtä hullu kuin minusta, sillä se tuntuu vain...eksymiseltä helvettiin 24/7. <3

Meillä homopoika oli samanlainen. 

Saman sukupuolen kaverit eivät kiinnostaneet. Niin erilaiset intressit. Toisaalta tytötkin ennen murrosikää vähän vierastivat -- aistivat erilaisuuden. 

Poika kyllä yläasteella sai muutaman samanhenkisen kaverin niin tyttöjä kuin poikia... ja nyt on poikaystävä lukiossa. 

Sanoisin, että varmaan voi elää, mutta ei ihmisen täysin yksin ole hyvä. Jokainen tarvitsee toisia. Jotkut tietysti enemmän kuin toiset, mutta täysi erakoituminen ei ole tervettä. 

37v enkä ole ikinä kaivannut kavereita. Koulussa ja töissä tullut aina ihmisten kanssa toimeen, mutten juurikaan ole kaivannut seuraa vapaa-ajalla. Tuttuja toki löytyy, mutta ei ketään kenen kanssa säännöllisesti viestittäisiin tai nähtäisiin. Ikinä en ole kokenut tätä ongelmaksi.

Oletko varma, että ei ole kiusata koulussa? Ehkä poika haluaa suojella itseään ja sinua.

Ilmaiset mielestäni täysin todellisesti tämän asian. :D Olet oikeassa, jonkin verran niinkö itse henkilön terveys vaatii yhteistä eloa, jotta hermosto saa tarvitsemaansa stimulaatiota. Äärimmäisen vahva antisosiaalisuus tai paatuneisuus toki saattaa olla ulkopuolella tästä tarpeesta. :3

Olen hyvin ylpeä sinusta, sillä arvostan sinua. :D Näin rehellinen ilmaisu on hyve ihmisen terveydelle. :3

Hän, joka mainitsi kiusatuksi tulemisen varmuudesta. Olen täysin samaa mielipidettä kanssasi, sillä kokemuksestani ainakin itte siis tein juurikin niin kuin kuvailet, ja itkin sitten öisin ja joskus päivisinkin heti koulun jälkeen sängyssä, mikäli tarpeeksi oli järkytysmielentilaa :D

Meillä tyttö on samanlainen. Opet olleet huolissaan ja kyselleet että onko ystäviä tai kiusataanko, totuus on ettei välitä ikäistensä seurasta kun kiinnostuksen kohteet on niin erilaisia mitä heillä. Iloinen, empaattinen ja välitön luonne jota ei kiinnosta mitä muut hänestä ajattelee.

9.viestin kirjoittaja. Olen todella ylpeä, että tyttärenne on kuvailemasi verran eli hyvinkin itseään ja itsetuntoaan ilmaiseva eli suomen kielellä 'oma luontainen itsensä' :3. Ja se on kyllä totta, että jos tällainen periaatteellinen tai sanottakoon vaikkapa Sisäänpäinsuuntautunut eli hän joka ammentaa omintakeisista ajatuksistaan,periaatteistaan,  ilmaisee kyllä ellei nyt ulospäin niin ainakin tietää ettei esimerkiksi helvetinkään vertaa kiinnosta jokin pinnallinen ego  eggoilu toiminta :D tjs...

.????????