Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva alemmuuden ja arvottomuuden tunne
21.02.2018 |
En enää jaksa tätä oloa. Tunnen itseni jatkuvasti epäonnistuneeksi ja arvottomaksi ihmiseksi. Olen saanut töissä pomolta ja työkavereilta vain positiivista palautetta, mutta tunnen itseni silti maailman huonoimmaksi työntekijäksi. Tuntuu, että olen vain muiden tiellä ja en onnistu missään koskaan. Olen saanut päähäni, että minut irtisanotaan ja tilalleni otetaan joku parempi ihminen. Sen takia mietin koko ajan, että irtisanon itse itseni, jotta ei tuntuisi niin pahalta. Tunnen kaikessa alemmuuden tunnetta. Pelkään koko ajan, että teen tai sanon jotain väärin. Joku pieni ja mitätön juttu saattaa pilata koko päiväni.
Kaupassa ja kaupungilla tuntuu kuin ihmiset tuijottaisivat ja arvostelisivat minua. Jos jotkut nauravat, ajattelen heidän nauravan minulle.
Onko tämä jotain vainoharhaisuutta vai mikä minua vaivaa?
Kommentit (10)
Ap, juttele terapeutin kanssa tilanteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän pääsisi jonnekin terapiaan? Oloni on muutenkin jotenkin ahdistunut ja masentunut, joten alemmuuden ja epäonnistumisen tunteet liittyvät kai siihen.
ap.
Onko muilla samoja tuntemuksia?
Ap.
Mulla on ollut samoja tuntemuksia, jotka yhdistän tuen sekä ehdottoman hyväksynnän puutteeseen erityisesti kasvuiässä. En saanut tarpeeksi positiivista palautetta, kun onnistuin jossain ja tein asiat hyvin enkä toisaalta tullut hyväksytyksi myös heikoimmillani.
Kävin pitkään terapiassa, josta oli kyllä tosi suuri apu. Itsetunto on kohonnut roimasti :) Tiedän olevani OK, vaikka teenkin välillä virheitä - se on osa ihmisenä olemista, ja virheistä oppii, niin kliseistä kuin tuo onkin. Tiedän myös olevani hyvä tietyissä asioissa ja yritän muistuttaa itseäni siitä sekä hyväksyä positiivista palautetta muilta. Jotenkin se on vain vaikeaa, kun olen niin tottunut pitämään itseäni ihan surkimuksena... Vaikka sellainen omakuva on kivulias ja raskas, siinä on myös jotain lohduttavaa tuttuutta. Vähän kerrassaan kuitenkin itseluottamus kasvaa, kun saan onnistumisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän pääsisi jonnekin terapiaan? Oloni on muutenkin jotenkin ahdistunut ja masentunut, joten alemmuuden ja epäonnistumisen tunteet liittyvät kai siihen.
ap.
Kysy lääkäriltä lähetettä nettiterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää lukea tuollaista, kun on itse pitkäaikaistyötön ja mt-ongelmainen ylipainoinen syrjäytynyt paskaläjä.
Kuvailit juuri minut, et ole yksin.
Kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Tunnen itseni jatkuvasti surkimukseksi ja huonoksi kaikessa. Näen itseni negatiivisesti ja en osaa ottaa vastaan positiivista palautetta. Joskus ihan yllätyn, kun saan kehuja jostain asiasta, jonka takia olen tuntenut itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi. En kai osaa nähdä itsessäni mitään hyvää. Itsetuntoni on surkea ja olin koulukiusattukin. Sieltä varmaan nämä kokemukset juontavat juurensa.
Joku terapia voisi tehdä hyvää. Kävin joskus nuorempana juttelemassa psykiatrian poliklinikalla, mutta en oikein osannut silloin ainakaan puhua asioistani. Lopetin ssri-lääkityksen noin vuosi sitten ja kaikki ahdistus ja muu on pikku hiljaa palannut takaisin. Minulla on ollut näitä ongelmia enemmän tai vähemmän teini-iästä asti, mutta en ole käynyt niitä ja taustalla olevia asioita koskaan kunnolla läpi kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti numero 8 oli siis minulta eli ap:lta.
Olet ylitunnollinen ja todennäköisesti sulla on pakkoneuroosikin. Toi epävarmuus ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä kun nähty että varmanakin pidetty työpaikka voi yhtäkkiä kadota jostakin syytä mikä ei ikinä tulisi mieleensikään etkä voisi vaikuttaa siihen mitenkään. Musta se on ihan luonnollista että ei ole hyväuskoisen luottavainen vaan on varuillaan.
Ärsyttää lukea tuollaista, kun on itse pitkäaikaistyötön ja mt-ongelmainen ylipainoinen syrjäytynyt paskaläjä.