Miten erota?

Oletteko olleet yhdessä teinistä asti? Paha paikka. Tuon takia pitäisi erota silloin kun lähdetään opiskelemaan, koska elämä kuitenkin alkaa oikeasti vasta silloin kaikkine mahdollisuuksineen. Erittäin epätodennäköistä että se pikkukylän teini-ihastus olisi se oikea sitten kun on nähnyt mitä kaikkea maailmalla onkaan tarjottavanaan.

Eroa ja välit poikki ainakin siksi aikaa että kumpikin löytää uuden?

Normaali mies ei pärjää näissä kilpailuissa. Pitäisi olla ulkonäköä, rahaa ja jännitystä sekä omata herrasmiesmäiset käytös ja keskustelutaidot.

Käyt keskustelun kasvokkain ja ystävällisesti kerrot fiiliksesi hänelle.

Hyvä seurustelukumppani,

minusta on alkanut viime aikoina tuntua sillä, että meidän intressimme eivät kohtaa. Pitkän tähtäimen target-pointit ovat erkaantuneet ja luultavasti olisi aiheellista splitata tämä fuusio. Uskon, että me kaksi älykästä ihmistä pystymme neuvottelemaan parhaat mahdolliset lähtökohdat start-uppiin ja siitä lähtee voimakas henkilökohtainen kasvu.

Ei sun pidä olla ilkeä. Ei siinä ole mitään ilkeää, että haluaa erota. Ei se ole loukkaus, vaikka se satuttaisikin toista.

Tiedän, että se on vaikeaa, mutta tuossa tilanteessa sun pitää kuunnella itseäsi eikä tehdä toiselle mieliksi. Mitä pidempään vitkutat asian esille nostamista, sitä vaikeampaa siitä tulee.

Parisuhde perustuu vuorovaikutukseen ja tuon lyhyen kuvauksesi perusteella sinä et halua antaa suhteeseen sitä samaa, mitä mies tarjoaa. En tiedä hänenkään motiiveistaan, ehkä hän lupailee koska pelkää jäävänsä yksin.

Mutta sekään ei ole mikään hyvä peruste parisuhteeseen! Että luvataan maat ja mannut ja kuut taivaalta, kunhan vaan toinen ei jätä!

Toivon teille molemmille sopivan kasvattavaa eroa ja tulevaisuudessa suhteita, jossa kumpikin saa olla oma itsensä eikä suhde perustu epärealistisiin odotuksiin.

Mieti viisi kertaa, että onko asia niin että rakkaus on loppunut vai oletteko vaan leipiintyneet arkeen.

Älä puhu mitään miehellesi vielä.

Hanki itsellesi asunto valmiiksi.

Jos olette vuokralla, varmistu siitä, että pystyt osallistumaan vielä muutostasi seuraavaan vuokraan.

Lähde sillä asenteella, ettet ota mitään mukaasi. Ei ole reilua, että rikot miehen elämän ja tyhjennät asunnon. Hanki uuteen asuntoon välttämättömät kalusteet ja astiat itse.

Valmistaudu siihen, että otat mukaasi vaan sellaiset asiat, joita itse olet ostanut ja joita itse pääasiassa käytät.

Sitten, kun tuo asia on varmistunut, tee näin:

"Hei [pistä tähän miehen nimi], voidaanko jutella, mulla olis tärkeää asiaa?"

"No, mitä, kultaseni?"

"Haluan erota."

"...."

"Sä olet hyvä mies ja tässä on kyse ainoastaan vain mun pään sisällöstä. Luulen, että en rakasta sua enää."

"... Mitä vitt * ..."

"Ollaan sen ikäisiä vielä, että molemmat voidaan löytää joku toinen - ja sun pitäisi löytää joku nainen, joka rakastaa sua kuuhun ja takaisin, eikä tuhlata elämääsi minuun, koska en rakasta sua, eikä sellaiseen kannata tuhlata aikaansa."

"Älä sano noin, minä rakastan sinua."

"Olen pahoillani. Anteeksi, että teen näin."

"Älä jätä minua".

"Tiedän, että sinusta tuntuu pahalta, niin minustakin. En missään vaiheessa uskonut, että näin kävisi, mutta en voi sillä mitään."

"..."

Jos mies rupeaa huutamaan, poistu paikalta.

Jos mies rupeaa itkemään, soita hänen kaverinsa paikalle. Joku hyvä, luotettu kaveri, joka voi pitää seuraa. Poistu paikalta.

Jos mies tuntuu olevan ok, poistu paikalta.

ÄLÄ JÄÄ VATVOMAAN.

Olen itse jättänyt kaksi miestä tällä tavalla. Seuraavana päivänä ilmoitin, että tulen keräämään kamoja siihen ja siihen aikaan (jotta mies tiesi että olen tulossa ja sai lähteä alta pois jos halusi). En vienyt mitään, mikä ei ollut yksinomaan minun käyttööni tarkoitettu. Molempia miehiä helpotti se, että vain yksi asia muuttui, enkä jättänyt heille rahahuolia. Kalliiksihan se tuli, mutta minusta se oli reilua niin.

Molemmille myös kerroin, että minulle voi soittaa ja että minun luona voi tulla vielä käymään.

Molemmat kävivätkin muutaman kerran kahvilla, puhuttiin asioista. Toinen oli joskus siinä ihan alussa yötä luonani, nukkui makuupussissa lattialla. Hän halusi vain kuulla minut yöllä, ei muuta. Sen soin hänelle mielelläni ja se tuntui tarjoavan hänelle pehmeän laskun.

En pidä enää yhteyttä kumpaankaan, mutta sovussa ja yhteisymmärryksessä ollaan viimeiset viestittelyt käyty.

Tällä varsin suppealla kokemuksellani kerron kolme sääntöä, joita tulee eron jälkeen noudattaa:

1. ei seksiä

2. jos mies haluaa käydä kahvilla ja jutella, anna hänelle mahdollisuus, vaikka se menisi ruikutukseksi

3. ei viinaa yhdessä

Nämä säännöt perustan siihen 1. erooni oikeasta suhteesta, kun ensiksi tavattiin kännissä baarissa, juteltiin ja riideltiin ja lopulta hypättiin sänkyyn. Siitä ei tullut mitään muuta kuin murhetta ja kipeää säätöä.

Mitäs jos puhut hänelle avoimesti aivan kaikesta. Selitä miltä sinusta tuntuu. Saat samalla selvitystä itsekin omiin tunteisiisi. Olette ilmeisesti olleet yhdessä niinkin kauan, että muistatte toisenne vielä eläkkeelläkin, eikö? Parempi suorittaa suhde kunnialla loppuun. Vaikka tilanne olisi NYT vaikea, mies kunnioittaa sinua rehellisyydestä vuosien päästä. Itsekin kunnioitat itseäsi jälkeenpäin.

Ties vaikka hän olisi yksi sielunkumppaneistasi, jonka kohtaat tulevissa elämissä uudelleen ja uudelleen... ;-)

Mun mielestä nro 10 ohje siitä, että "jättäjän" pitäisi aloittaa ihan tyhjästä ja jättää kaikki maallinen omaisuus taakseen, ei ole realistinen.

Kahden aikuisen ihmisen pitää pystyä keskustelemaan, myös tappelemaan tavaroista.

Omat tarinat: kun erosin ensimmäisestä avoliitosta, niin se esineistä riiteleminen oli ihan absurdia. Mutta olen kiitollinen, että olen sen kokenut, miten koko suhde tuntui lopulta kutistuvan niihin tavaroihin. Hyvä ettei lakanoita leikattu kahtia juurikin sen takia, ettei toinen vaan hyötyisi näistä yhteisistä vuosista yhtään enempää!

Eihän se nätisti mennyt, mutta siinä oppi aika helkkaristi itsestään.

Toinen ero sitten menikin juuri kuten kymppi kuvaili: otin lapset kainaloon enkä HALUNNUT suhteesta mukaan mitään. Oli muuten helkkarin kallis paukku, koska myöskään mitään ositusta ei tullut koska suhde oli siinä pisteessä että ainoa mihin kykenin oli se pakeneminen.

Mutta varsinaiseen kysymykseen vastaisin, että ota asia puheeksi. Pidä pääsi eroamisen suhteen. Fiksu mies tajuaa lopulta, että aikuista ihmistä ei voi pitää väkisin.

Paitsi jos tiedät, että mies kykenee väkivaltaan, niin siinä tapauksessa hanki itsellesi uusi asunto ennen kuin puhut mitään.

On varmaan paljon muitakin ongelmia, mutta uskon että suurimmaksi osaksi kaikki on kiinni rahasta ja statuksesta.