Lue keskustelun säännöt.
En sopeudu enään Suomen kaupunkikulttuuriin
20.02.2018 |
Olen elänyt liianpitkään eristyksissä, kolme vuotta neljän seinän sisällä. Tai mitä nyt kaupassa ja töissä kävin. Joten lähdin pitkästä aikaa ulos eli shoppailin, kävin syömässä ja osallistuin yöelämään. Olo tuntui kokoajan oudolta, aivan kuin olisin jokin ulkopuolinen muukalainen.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Enää, ei enään.
Jaa ja sekö on vastauksesi. On sinullakin ongelma 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kymmenen vuotta vain kotona, mitä nyt kaupassa ja joissain pakollisissa sukulaisjuhlissa kävin. Lenkkeilin kyllä ahkerasti ja tervehdin naapurustoa. Mutta siinä kaikki.
Ryhdistäydyin ja hain töitä, sainkin. Kyllä oli outoa mennä ruuhkassa. Ekaksi tuntui, että kaikki kävelevät päälle ja olin kuin pikkunisäkäs norsujen joukossa.
Siihen sopeutui parissa viikossa. Uskaltauduin jopa pikkujouluihin ja muuhunkin sosiaaliseen elämään. Otin yhteyttä vanhoihin frendeihin ja olivatkin mina (yllätys) halukkaita näkemään. En ole kenellekäkän ollut paha, mutta luulin, että kokevat minut hylkääjäksi. Sitä kyllä olinkin, en vastannut enää jossain vaiheessa puheluihin tai viesteihin.
Siitä se normalisoituu asiat, jos antaa mahdollisuuden. Sinä olet kuitenkin koko ajan käynyt töissä eli et ollut erakoitunut kuten minä. Varmaan helpommin pääset normaaliin elämänmenoon kiinni.
Enää, ei enään.