Kaverini painostaa minua haluamaan lapsia

Onko ystävässäsi positiivisiakin puolia? Kuinka usein nämä lapsi-keskustelut nousevat pintaan?

Mullakin tällainen kaveri, jatkuvasti muistuttaa kuinka kohta tulee sitten kiire, jos et nyt ala lisääntymään. Ei auta vaikka sanoo, ettei asia oikeastaan kuulu sulle ja mua ei kiinnosta. Aina se heittää johonkin "sopivaan" väliin sen kommenttinsa vähän vaivihkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ystävässäsi positiivisiakin puolia? Kuinka usein nämä lapsi-keskustelut nousevat pintaan?

Sanoisin, että kaverissani oli valtavasti positiivisia puolia. Mutta lasten saamisen jälkeen välit ovat kyllä menneet koko ajan vaikeammiksi. Kiukuttelee minulle jos en tule hoitamaan hänen lapsiaan kun hän haluaa mennä juhliin tai ostoksille, valittaa miten raskasta lasten kanssa on yms. Eli itse asiassa ei paljon muusta enää puhutakaan kuin hänen lapsistaan ja siitä, miten onneton tulen olemaan jos en saa lapsia.   

Mutta takana vuosikausia hyviä aikoja, sillä olemme jo lapsuudesta ystäviä. Minulla on ikävä niitä hänen hyviä puoliaan ja ystävyyttämme, mutta kyllä se kieltämättä satuttaa tuo painostaminen ja tuomitseminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani nyt 3 lasta, itselläni ei yhtään. En ole varma, haluanko lapsia eikä miesystävänikään ole. Vähän kipeä asia itselleni, mutta mielestäni pitäisi olla vastuullinen noin ison päätöksen kanssa.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tuntuu olevan ihan ok. Mutta tämä yksi 3 lapsen äiti selittää koko ajan, miten tulen olemaan epätoivoisen masentunut jos en saa lapsia. Että kuulemma pari hänen vähän vanhempaa tuttavaansa ovat ilman lapsia (koska mies ei halunnut niitä) niin masentuneita etteivät pääse edes sängystä ylös masennukseltaan.

Ja kuulemma hänen mielestään on myös epäreilua, että hänen lapsensa joutuvat maksamaan minun eläkkeeni. Koska hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa vaikka lapset tulevat niin kalliiksi. Hänellä on kyllä sekä lastenhoitaja että siivooja. Sekä kallis omistusasunto ja kaksi kesämökkiä.

Ei voi mitään sille, että tämä jatkuva painostaminen tuntuu ikävältä. Miten suhtautuisitte tuollaiseen?

Hän haluaa vain vahingon kiertämään. Täysin läpinäkyvää. Hän ei kestä elämäänsä ja haluaa, että muut hankkivat lapsia, jotta heillä olisi samanlainen elämä kuin hänellä. Älä hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani nyt 3 lasta, itselläni ei yhtään. En ole varma, haluanko lapsia eikä miesystävänikään ole. Vähän kipeä asia itselleni, mutta mielestäni pitäisi olla vastuullinen noin ison päätöksen kanssa.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tuntuu olevan ihan ok. Mutta tämä yksi 3 lapsen äiti selittää koko ajan, miten tulen olemaan epätoivoisen masentunut jos en saa lapsia. Että kuulemma pari hänen vähän vanhempaa tuttavaansa ovat ilman lapsia (koska mies ei halunnut niitä) niin masentuneita etteivät pääse edes sängystä ylös masennukseltaan.

Ja kuulemma hänen mielestään on myös epäreilua, että hänen lapsensa joutuvat maksamaan minun eläkkeeni. Koska hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa vaikka lapset tulevat niin kalliiksi. Hänellä on kyllä sekä lastenhoitaja että siivooja. Sekä kallis omistusasunto ja kaksi kesämökkiä.

Ei voi mitään sille, että tämä jatkuva painostaminen tuntuu ikävältä. Miten suhtautuisitte tuollaiseen?

Hän haluaa vain vahingon kiertämään. Täysin läpinäkyvää. Hän ei kestä elämäänsä ja haluaa, että muut hankkivat lapsia, jotta heillä olisi samanlainen elämä kuin hänellä. Älä hanki lapsia.

No tavallaan näin olisi helppo ajatella. Jos niitä lapsia ei olisi kolme. Eli ensimmäisen jälkeen voivotteli, että jos olisi tiennyt miten rankkaa on, niin ei olisi koskaan halunnut lasta. Mutta sitten kuitenkin pian halusi toisen ja kolmannen. Ja kehuu niillä jatkuvasti, sekä sillä miten onnistuneen kumppanivalinnan hän teki, kun mies suostui lastenhankintaan ihan hänen ehdoillaan. 

Joten jos hän oikeasti olisi kokenut lapsiarjen niin raskaaksi, niin tuskin olisi halunnut toista ja kolmatta? Tuota minä en ymmärrä. 

Ihmisillä on mielenvikainen usko, että heidän omat elämänvalintansa sopivat kaikille muillekin. Eli ei kannata korvaansa lotkauttaa moisille jutuille.

Ap, itse huomaan etääntyväni kavereista jotka koittavat painostaa jollain tavalla omien arvojensa suuntaan. Feidaa se tapaus, jos sinulla tulee hankala olo  hänen jutuistaan. Arvomaailmanne eroavat sen verran että suosittelen hiipumista pois hänen lähipiiristään jottet tekisi oman elämäsi kannalta vääriä päätöksiä painostettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani nyt 3 lasta, itselläni ei yhtään. En ole varma, haluanko lapsia eikä miesystävänikään ole. Vähän kipeä asia itselleni, mutta mielestäni pitäisi olla vastuullinen noin ison päätöksen kanssa.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tuntuu olevan ihan ok. Mutta tämä yksi 3 lapsen äiti selittää koko ajan, miten tulen olemaan epätoivoisen masentunut jos en saa lapsia. Että kuulemma pari hänen vähän vanhempaa tuttavaansa ovat ilman lapsia (koska mies ei halunnut niitä) niin masentuneita etteivät pääse edes sängystä ylös masennukseltaan.

Ja kuulemma hänen mielestään on myös epäreilua, että hänen lapsensa joutuvat maksamaan minun eläkkeeni. Koska hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa vaikka lapset tulevat niin kalliiksi. Hänellä on kyllä sekä lastenhoitaja että siivooja. Sekä kallis omistusasunto ja kaksi kesämökkiä.

Ei voi mitään sille, että tämä jatkuva painostaminen tuntuu ikävältä. Miten suhtautuisitte tuollaiseen?

Hän haluaa vain vahingon kiertämään. Täysin läpinäkyvää. Hän ei kestä elämäänsä ja haluaa, että muut hankkivat lapsia, jotta heillä olisi samanlainen elämä kuin hänellä. Älä hanki lapsia.

No tavallaan näin olisi helppo ajatella. Jos niitä lapsia ei olisi kolme. Eli ensimmäisen jälkeen voivotteli, että jos olisi tiennyt miten rankkaa on, niin ei olisi koskaan halunnut lasta. Mutta sitten kuitenkin pian halusi toisen ja kolmannen. Ja kehuu niillä jatkuvasti, sekä sillä miten onnistuneen kumppanivalinnan hän teki, kun mies suostui lastenhankintaan ihan hänen ehdoillaan. 

Joten jos hän oikeasti olisi kokenut lapsiarjen niin raskaaksi, niin tuskin olisi halunnut toista ja kolmatta? Tuota minä en ymmärrä. 

Hän myös haluaa, että jättäisin miesystäväni jos mies ei halua lapsia nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani nyt 3 lasta, itselläni ei yhtään. En ole varma, haluanko lapsia eikä miesystävänikään ole. Vähän kipeä asia itselleni, mutta mielestäni pitäisi olla vastuullinen noin ison päätöksen kanssa.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tuntuu olevan ihan ok. Mutta tämä yksi 3 lapsen äiti selittää koko ajan, miten tulen olemaan epätoivoisen masentunut jos en saa lapsia. Että kuulemma pari hänen vähän vanhempaa tuttavaansa ovat ilman lapsia (koska mies ei halunnut niitä) niin masentuneita etteivät pääse edes sängystä ylös masennukseltaan.

Ja kuulemma hänen mielestään on myös epäreilua, että hänen lapsensa joutuvat maksamaan minun eläkkeeni. Koska hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa vaikka lapset tulevat niin kalliiksi. Hänellä on kyllä sekä lastenhoitaja että siivooja. Sekä kallis omistusasunto ja kaksi kesämökkiä.

Ei voi mitään sille, että tämä jatkuva painostaminen tuntuu ikävältä. Miten suhtautuisitte tuollaiseen?

Hän haluaa vain vahingon kiertämään. Täysin läpinäkyvää. Hän ei kestä elämäänsä ja haluaa, että muut hankkivat lapsia, jotta heillä olisi samanlainen elämä kuin hänellä. Älä hanki lapsia.

No tavallaan näin olisi helppo ajatella. Jos niitä lapsia ei olisi kolme. Eli ensimmäisen jälkeen voivotteli, että jos olisi tiennyt miten rankkaa on, niin ei olisi koskaan halunnut lasta. Mutta sitten kuitenkin pian halusi toisen ja kolmannen. Ja kehuu niillä jatkuvasti, sekä sillä miten onnistuneen kumppanivalinnan hän teki, kun mies suostui lastenhankintaan ihan hänen ehdoillaan. 

Joten jos hän oikeasti olisi kokenut lapsiarjen niin raskaaksi, niin tuskin olisi halunnut toista ja kolmatta? Tuota minä en ymmärrä. 

Hän myös haluaa, että jättäisin miesystäväni jos mies ei halua lapsia nyt. 

Kannattaa feidata tuollainen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani nyt 3 lasta, itselläni ei yhtään. En ole varma, haluanko lapsia eikä miesystävänikään ole. Vähän kipeä asia itselleni, mutta mielestäni pitäisi olla vastuullinen noin ison päätöksen kanssa.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tuntuu olevan ihan ok. Mutta tämä yksi 3 lapsen äiti selittää koko ajan, miten tulen olemaan epätoivoisen masentunut jos en saa lapsia. Että kuulemma pari hänen vähän vanhempaa tuttavaansa ovat ilman lapsia (koska mies ei halunnut niitä) niin masentuneita etteivät pääse edes sängystä ylös masennukseltaan.

Ja kuulemma hänen mielestään on myös epäreilua, että hänen lapsensa joutuvat maksamaan minun eläkkeeni. Koska hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa vaikka lapset tulevat niin kalliiksi. Hänellä on kyllä sekä lastenhoitaja että siivooja. Sekä kallis omistusasunto ja kaksi kesämökkiä.

Ei voi mitään sille, että tämä jatkuva painostaminen tuntuu ikävältä. Miten suhtautuisitte tuollaiseen?

Hän haluaa vain vahingon kiertämään. Täysin läpinäkyvää. Hän ei kestä elämäänsä ja haluaa, että muut hankkivat lapsia, jotta heillä olisi samanlainen elämä kuin hänellä. Älä hanki lapsia.

No tavallaan näin olisi helppo ajatella. Jos niitä lapsia ei olisi kolme. Eli ensimmäisen jälkeen voivotteli, että jos olisi tiennyt miten rankkaa on, niin ei olisi koskaan halunnut lasta. Mutta sitten kuitenkin pian halusi toisen ja kolmannen. Ja kehuu niillä jatkuvasti, sekä sillä miten onnistuneen kumppanivalinnan hän teki, kun mies suostui lastenhankintaan ihan hänen ehdoillaan. 

Joten jos hän oikeasti olisi kokenut lapsiarjen niin raskaaksi, niin tuskin olisi halunnut toista ja kolmatta? Tuota minä en ymmärrä. 

Hän myös haluaa, että jättäisin miesystäväni jos mies ei halua lapsia nyt. 

Ap, sun on nyt aika luopua tuosta kaverista. Ystäväksi  häntä ei todellakaan voi  kutsua.

Ei tuollainen voi olla hyvä ystävä, jos ottaa asian toistamiseen esille ja jauhaa siitä.

Kannattaa ottaa etäisyyttä, jos alkaa tuollainen ahdistaa.

Ai se yrittää saada sinut samaan liemeen jossa itse on.

Ei ihan täysillä tunnu käyvän tuo kaveris. Katkeralta vaikuttaa. Mä en itte pitäisi enää yhteyttä, ei tuo ole ystävyyttä. Eikä kaveruutta.

Kyllä ystävien pitäisi hyväksyä toisensa sellaisena kuin he ovat, ei yrittää painostaa samaan muottiin. Vaikeaa olla ystävä, jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet.

Häh, tottakai pitää hankkia lapsia. Se on naisten velvollisuus hankkia jälkikasvua. Jos mies ei lasta halua niin äkkiä vaihtoon.