Onko se kiusaamista jos nauraa jonkun vahingolle joka ei

Tuo on ilkeyttä ja pahansuopaisuutta. Itse käsitän kiusamisen hieman toisella tapaa.

Ei ole.

Ei ole kiusaamista, ihan normaali reaktio. Etenkin jos vahinko ei ole vakava, niin ei ole mitään pahaa siinä jos nauraa vähän. Ihmisten pitäisi itsekin oppia nauramaan omille pikku vahingoilleen, ei se elämä niin vakavaa ole.

Joskus repeämiselle ei vaan mahda mitään. Kohteliasta on toki pahoitella, jos toisen huomaa loukkaantuvan.

No on se ilkeyttä jos nauraa kun toinen liukastuu ja kaatuu, tai kaataa vahingossa juomalasinsa tms. Joskus se nauru voi tulla tahattomasti ja jos huomaa että toista ei naurata tippaakaan, niin on syytä pyytää anteeksi.

"Hauskoissa" kotivideoissa ihmetyttää kun jotakuta sattuu ja pahasti niin ympärillä olevat nauravat. Eikö ennemmin pitäisi juosta selvittämään tarvitaanko ambulanssia tai muuta apua?

Ihan kotisuomestakin tiedän tilanteen jossa 18 v poika menehtyi tapaturmassa, muutaman silminnäkijän (samanikäisiä) ensireaktio oli nauru???

Riippuu, miten se mokailija itse reagoi ja onko vahinko sellainen, josta aiheutuu harmia, vaikka ei iso vahinko olisikaan. Esim. jos menee vaikka astioita rikki ja siitä tulee iso siivo, en nauraisi. Mutta jos joku vaikkapa liukastuu vauhdikkaasti, mutta ei satuta itseään, voisin nauraa vähän.

Kertoo ihmisen kehitysasteesta. Koulun käytävällä näin tilanteen jossa eräs henkilökuntaan kuuluva kaatui lattialle. Yläkoululaiset nauroivat, lukiolaiset menivät auttamaan.

Minä nauran vähän vakavammillekin asioille koska minussa on aimo ripaus mulkun vikaa.

Jos vahinko ei ole vakava, vaan esim. täysin vailla seurauksia, niin mielestäni ei ole kiusaamista / ilkeyttä nauraa sille, jos se kerran oikeasti naurattaa. Nauramisen kohteenahan ei ole ihminen, vaan se vahinko. Tämä on kuitenkin myös tapauskohtaista ja tulee olla hienotunteinen. Esim. jos se toinen ihminen on jo lähtökohtaisesti stressaantunut tai pahalla mielellä, niin siinä tilanteessa vahingolle nauraminen olisi minusta vähintään epäystävällistä.

Jos nauraa ivallisesti ja oikein tuo vahinkoa esille tarkoituksena pilkata toista, silloin pitäisin käytöstä törkeänä. Toisinaan taas ihmisten pienet toilailut vain ovat huvittavia.

Tiedän itse olleeni aikoinaan yliherkkä sille, kuinka toiset minuun suhtautuivat. En kestänyt ollenkaan toisten nauramista, koska automaattisesti kuvittelin näiden nauravan minuLLE. Sittemmin olen onnistunut kehittämään itsetuntoani ja saamaan enemmän itseluottamusta enkä ota enää kaikkea itseeni. Olen oppinut arvioimaan, onko kyse ihmisen pahansuopaisuudesta vai tilanteen koomisuudesta. Saatan itsekin hörähtää jotain hassua mokaa, niin omaani kuin toistenkin, mutta kiirehdin kyllä pahoittelemaan, jos näen, ettei toista naurata. Riippuu ihmisestä ja tilanteesta, miten on sopivaa käyttäytyä. Tosin sellaista herkkyyttä en enää paljon jaksaisi kuin itselläni oli ennen, että toiset joutuivat kävelemään munankuorilla jatkuvasti peläten, mistä loukkaannun seuraavaksi - ja käsittelin myös itse toisia silkkihansikkain, vaikka juuri tuollaisten pikkumokien kohdalla olisivatkin kaivanneet pientä huumoria selvitäkseen tilanteesta!

Vierailija kirjoitti:

No on se ilkeyttä jos nauraa kun toinen liukastuu ja kaatuu, tai kaataa vahingossa juomalasinsa tms. Joskus se nauru voi tulla tahattomasti ja jos huomaa että toista ei naurata tippaakaan, niin on syytä pyytää anteeksi.

Ainoastaan ilkeät ihmiset nauravat toisen vahingolle tai nololle tapahtumalle.

Onko kiusaamista jos nauraa toisen piruvitseille ja naisen emättimelle tai miehen penikselle?