Lue keskustelun säännöt.
Mies ei uskalla kertoa raskaudesta vanhemmilleen, ahdistaa.
17.02.2018 |
Ollaan oltu yhdessä 5-vuotta. Molemmat olemme 26-vuotiaita, meillä on kiva omistusasunto sekä ollaan työelämässä. Eli mielestäni ihan hyvät lähtökohdat lapselle. Lapsi oli toivottu, vahingosta ei ole kyse.
Mies on onnellinen raskaudesta, ei malta odottaa vauvan syntymää, miettii käytännön asioita, nimiä, haluaa kokeilla potkuja ja ns hellii vatsaa. Sekä kavereilleen ja töissä kertonut raskaudesta. Minua vaan ihmetyttää ja nyt jo hieman ahdistaa miksei kerro vanhemmilleen. Raskausviikkoja on kohta 25 ja minusta on kurjaa ettei he tiedä. Ja sekin jos he eivät suhtaudu hyvin asiaan niin olisi aikaa sulatella. Omat vanhempani tienneet heti alusta asti ja osa lähipiiristä.. muuten sitten sitä mukaa ihmiset saaneet tietää kun ovat kysyneet vatsani nähtyään.
Tätä mahaa ei oikeasti enää piiloon saa, siksi minusta olisi hyvä kertoa ettei tule vaivaannuttavia tilanteita esim törmää jossain tai hänen vanhempansa tulevat piipahtamaan ilmoittamatta.
Onko tämä sitten yleistäkin vai mitä olette mieltä? Pelkääkö mies että vanhempansa suuttuu vai mikähän siinä sitten on. On sanonut että jännittää kertoa. Ymmärrän sen tietenkin mutta tuntuu että siihen on joku toinenkin syy. Hänen vanhemmat ehkä suhtautuvat poikiinsa vieläkin silleen, että tekevät kaikki asiat näiden puolesta, mitä sivusta seurannut eivät kauheasti anna ns lapsiensa aikuistua ja tehdä ratkaisuja itse elämässä. Heillä ei tarvinnut kotitöitä tai mitään koskaan tehdä, äiti teki kaiken jne. Suhteemme alussa tein selväksi etten ole äitinsä ja odotan toiselta samaa panostusta kotiin ja tällaisiin asioihin. Minulla hormoonit heittelee todella paljon, ollaan riidelty tästä aiheesta hieman, olen sanonut että minua ahdistaa tällainen piilottelu yms ja mehän olemme aikuisia ja huolehdimme omat asiamme itse, jos joku ei ilahdu että lapsen nyt halusimme niin sille ei mahda mitään, meidän asia tämä on.
Ja Ennenkuin joku ehdottaa niin ei ole vaihtoehto että minä kertoisin.
Kommentit (26)
Mies on tehnyt ainoan oikean valinnan eli ei roiku vanhemmissaan millään tavalla. Teidän lapsenne on teidän lapsenne, miehen vanhemmilla ei ole mitään sanomista asiaan. Isovanhemmillekin on varmasti iso helpotus, että heitä ei sotketa asiaan, joka heille ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko se syy sitten sama kun sulla, ettei voi kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Siis, mä tulkitsisin ton niin, että miehen vanhempien mielestä ei olisi toivottava raskaus, siksi ei ole kertonut.
Olen koittanut kysyä mieheltä voisiko olla mahdollista ettei hänen vanhemmat ilahdu asiasta. Mies sanoo aina ettei usko niin ja varmasti ilahtuvat. Voihan se toki olla ettei uskalla minulle sanoa jos näin olisi, en voi varmaksi sanoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on tehnyt ainoan oikean valinnan eli ei roiku vanhemmissaan millään tavalla. Teidän lapsenne on teidän lapsenne, miehen vanhemmilla ei ole mitään sanomista asiaan. Isovanhemmillekin on varmasti iso helpotus, että heitä ei sotketa asiaan, joka heille ei kuulu.
Tuollainen on ihan vanhempien reagointia pelkäävän pikkupojan käytöstä, ettei voi kertoa vanhemmille perheenlisäyksestä. Ihan kuin mies ajattelisi, että kertomalla raskaudesta vanhemmat ymmärtävät hänen harrastavan seksiä ja se nolottaa miestä.
No kurjaahan tuo on tulevien isovanhempien kannalta, että he eivät saa olla odotuksessa mukana. Kärsiikö kysyä, miksi on poissuljettu vaihtoehto, että sinä kertoisit? Onko niin että mies sitten kumminkin tahtoisi kertoa, vaan ei uskalla tai kehtaa (tunnustaa ikään kuin vanhemmilleen että olette ollut silleen...)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Grow up. Et oo eka etkä vika nainen raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies tietää että vanhemmilta tulisi vain ns. p*skaa niskaan ja haluaa vain ilota raskaudesta. He ovat voineet vaikka mitä sanoa jo miehelle ennen kuin olette edes tavanneet. Ehkä hän ei kestäisi jos tietäisi, että vanhemmat alkaisivat pahanilman linnuiksi ja povaamaan vauvalle/sulle/koko perheelle pahaa. Ehkä kyselisin tarkemmin miksei halua kertoa. Toisaalta pakkohan se ei ole kertoa kuin vasta kun vauva on syntynyt. Olen samoilla viikoilla kuin sinä, mutta en ole monellekkaan kertonut. Sukulaisillekkin vasta rv16, kun tässä raskaudessa ollut epävarmuuksia.
Voi olla että tulevana mummina itse olisin vähän loukkaantunut jos mulle kerrottaisiin viimeisenä tai saisin kuulla vaikka kyliltä... Pistä nyt se miehes ojennukseen ja vakuuta, että luultavasti hänen vanhempansa arvelevat teidän kyllä jo harrastelevan seksiä, että tuskin se heitä niin kamalasti järkyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko se syy sitten sama kun sulla, ettei voi kertoa?
No minun syyni on se että mies haluaa tehdä sen itse niinkun on sanonut. :) ja kunnioitan tätä mutta toivoisin että kertoisi jo kun lapsi kuitenkin on tulossa. Ja olen sanonut että jos vaikka äitinsä tulee kylään kun hän poissa sittenhän minun on kerrottava, joten eikö olisi jo parempi kertoa.
Ja tosiaan molemmat tulemme ihan tasapainoisesta perheestä, hyvät välit kummallakin meillä on vanhempiimme. Ja no hankala sanoa tekeekö tämän hormoonit mutta minusta mies toimii lapsellisesti. Hän on kuitenkin kypsä ja vastuullinen sekä hyvä puoliso, ei siis lapsellinen tai vastuuton muuten.
Ap
"Mies", ei mies. Vrt. "... mies eikä poika enää".
Toivottavasti kasvatte aikuisiksi, nyt kun saatte lapsenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että tulevana mummina itse olisin vähän loukkaantunut jos mulle kerrottaisiin viimeisenä tai saisin kuulla vaikka kyliltä... Pistä nyt se miehes ojennukseen ja vakuuta, että luultavasti hänen vanhempansa arvelevat teidän kyllä jo harrastelevan seksiä, että tuskin se heitä niin kamalasti järkyttää.
Tämä juuri. Olen sanonut että minua harmittaa Juuri tuo ja sanonut että minua ainakin harmittaisi jos minulle kerrottaisi noin myöhään ja vielä kun ensimmäisestä lapsenlapsesta kyse. Siis koittanut saada miehen ymmärtämään että se voi loukata heitä ja minusta tämä tuntuu vaivaannuttavalta.
Ap
Syy saatta tosiaankin liittyä siihen, kun kerroit ettei miehen vanhemmat ole antaneet miehesi aikuistua rauhassa. Ehkä hän ei halua että nyt puuttuvat mitenkään asiaan, haluaa pitää onnensa heiltä piilossa ja saa niin nauttia omasta elämästään rauhassa.
Voisiko olla odotettavissa että miehen vanhemmilta alkaisi tulla liiaksi ohjeita siihen, miten nyt vauvan tullessa pitäisi toimia, mitä hankkia, mitä tehdä ja miten, mikä on oikea tapa ja mikä väärä jne.? Eli haluaisiavat puuttua liikaa poikansa elämään, eivätkä kunnioita hänen omia valintojaan ja rajojaan ja ylipäänsä hänen omaa elämäänsä tarpeeksi? Tällainen voi olla todella voimiavievää ja rasittavaa.
Jos tämä on syy, niin asiaan kannattaa valmistautua ennen kertomista, joka toki kannattaa varmastikin pian tehdä. Eli suunnitette omat toimintamallit siihen, ettei vanhemmat pääse päsmäröimään. Mietitte miten näytätte omat rajanne ystävällisesti ja selkeästi. Miten miehen kannattaisi sanoa ja suhtautua missäkin odotettavissa olevassa tilanteessa.
Onnellista odotusta teidän perheelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munkaan mies kertonut. Syy oli kyllä ihan älytön. Hänelle ei oltu kerrottu jotain asiaa, niin hänkään ei sitten kerro. Vanhemmat ilahtuivat paljon, kun sitten ensimmäisen kerran näkivät minut "maha pystyssä" (oli siinä vaiheessa jo todella iso).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko se syy sitten sama kun sulla, ettei voi kertoa?
No minun syyni on se että mies haluaa tehdä sen itse niinkun on sanonut. :) ja kunnioitan tätä mutta toivoisin että kertoisi jo kun lapsi kuitenkin on tulossa. Ja olen sanonut että jos vaikka äitinsä tulee kylään kun hän poissa sittenhän minun on kerrottava, joten eikö olisi jo parempi kertoa.
Ja tosiaan molemmat tulemme ihan tasapainoisesta perheestä, hyvät välit kummallakin meillä on vanhempiimme. Ja no hankala sanoa tekeekö tämän hormoonit mutta minusta mies toimii lapsellisesti. Hän on kuitenkin kypsä ja vastuullinen sekä hyvä puoliso, ei siis lapsellinen tai vastuuton muuten.
Ap
Mun mies ei myöskään kehdannut (itse sanoi näin) kertoa vanhemmilleen, joten hän sitten vain lopulta antoi ultrakuvan äitinsä käteen ja karkasi vessaan. Ei mies toisestakaan lapsesta osannut kertoa, vaan ulkoisti tehtävän esikoiselle joka sanoi että meille tulee vauva.
Oispa mukavaa kun meilläkin masu turpoisi ja pikkumies tai nainen putkahtaisi jossakin vaiheessa hämmästyneenä maailmaan.
Meille synty reilu viikko sitten tyttö eikä kaikki sukulaiset tiedä vieläkään että ”olen raskaana.”
Pelkäsin koko raskausajan aivan älyttömästi keskenmenoa ja kohtukuolemaa enkä päässy pelosta irti ollenkaan. Koin että sen tapahtuessa en pystyis jakamaan sitä sukulaisille, joten salasin asian. Lisäksi tiesin ettei tää raskaus ollu todellakaan mikään ilonen yllätys muille kun meille. Odotan innolla ihmisten ilmeitä kun ilmotan meillä olevan jo lapsia :D
Hyviä ehdotuksia aiheeseen on jo tullut.
Veikkaan myös, että joko
a) miehen vanhemmat ovat ehkä joskus jonkun aikaisemman tyttöystävän kohdalla sanoneet, että ei sitten mitään lapsia tarvitse tehdä ja tämä lause kummittelee edelleen x vuoden jälkeen (mm. mulle äiti sanoi joskus kun olin teini että tähän taloon ei sitten poikia tuoda...)
b) mies haluaa olla omassa vauvanodotuskuplassaan, onnellisena ja innoissaan sellaisten ihmisten / ystävien kanssa, jotka todennäköisemmin ovat iloisia perheenlisäyksestä. Eli vanhempien reaktio huolestuttaa ja jos pelkää, että se on joku "mitä tekin nyt lapsia" tai "nytkö jo lapsia" tms. niin vie sitten ilon. Lapsilla kun on tapana vähän miellyttää vanhempiaan, oli ikä mikä tahansa
c) vanhempien suunnalta voi ruveta tulemaan ohjeita ja neuvoja ja kaikkea mahdollista (joka lisää stressiä)
d) tulevat isovanhemmat ihan villiintyvät ja alkavat tuhlata summia kaikenmaailman vauvannuttuihin, leluihin, kirjoihin, huonekaluihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Syy saatta tosiaankin liittyä siihen, kun kerroit ettei miehen vanhemmat ole antaneet miehesi aikuistua rauhassa. Ehkä hän ei halua että nyt puuttuvat mitenkään asiaan, haluaa pitää onnensa heiltä piilossa ja saa niin nauttia omasta elämästään rauhassa.
Voisiko olla odotettavissa että miehen vanhemmilta alkaisi tulla liiaksi ohjeita siihen, miten nyt vauvan tullessa pitäisi toimia, mitä hankkia, mitä tehdä ja miten, mikä on oikea tapa ja mikä väärä jne.? Eli haluaisiavat puuttua liikaa poikansa elämään, eivätkä kunnioita hänen omia valintojaan ja rajojaan ja ylipäänsä hänen omaa elämäänsä tarpeeksi? Tällainen voi olla todella voimiavievää ja rasittavaa.
Jos tämä on syy, niin asiaan kannattaa valmistautua ennen kertomista, joka toki kannattaa varmastikin pian tehdä. Eli suunnitette omat toimintamallit siihen, ettei vanhemmat pääse päsmäröimään. Mietitte miten näytätte omat rajanne ystävällisesti ja selkeästi. Miten miehen kannattaisi sanoa ja suhtautua missäkin odotettavissa olevassa tilanteessa.
Onnellista odotusta teidän perheelle :)
Kiitos kannustavasta ja mukavasta viestistäsi! Uskon itsekin että tästä kyse, tätä olen koittanut tarkoittaakin, mutta en varmaan vaan osannut pukea ajatuksiani sanoiksi tarpeeksi hyvin. Ei se onneksi ole sellaista ihan, mutta tällaisissa isoissa asioissa kyllä. Vaikka tottakai itsekin joskus Ennenkuin ratkaisun teen kysyn mitä mieltä vanhempani ovat jos itse en ole varma. Mutta silti tehnyt omat ratkaisuni ja muistanut vastuun kantaa. Meillä tuo ehkä tulee esiin juuri sellaisena että vanhempansa saattaa soittaa, muistitko hoitaa tämän ja tuon asian tai neuvovat kovasti miten tehdä vaikka mies sen hyvin tietäisi. Ja silloin kun talon ostimme halusivat käydä näytöissä mukana mikä ei haitannut mutta muuten tuntui että tämä olisi heidän tuleva koti ei meidän. Ehkä he eivät nää miten mies on oikeasti kasvanut ja aikuistunut ja mies taas käyttäytyy sen mukaisesti ja pelkää näyttää että näin on käynyt ja hänestä tulossa myös vanhempi? Muuta en keksi. Sitten kyllä jos tämä raskaus ei olisi toivottu jne.
Ap
Siis, mä tulkitsisin ton niin, että miehen vanhempien mielestä ei olisi toivottava raskaus, siksi ei ole kertonut.