Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ne ruuhkavuodet on? Ja millaista on kun ei ole omaa aikaa?
17.02.2018 |
En osaa yhtään kuvitella. Tulen töistä kotiin n. 6-7 aikaan, jonka jälkeen syön miehen laittaman illallisen. Teen ehkä jotain pientä kotityötä, käyn kaupassa, laitan pyykit yms. Ja sitten minulla on noin kaksi tuntia aikaa omille jutuille ennen nukkumaanmenoa. En osaa yhtään kuvitella vielä lapsia tähän! Miten te kaikki vanhemmat selviätte?
Kommentit (18)
Outoa...mä olen yli 50v, eikä mulla ole ikinä ollut mitään ruuhkavuosia.
Elämä soljunut lupsakasti ilman sen suurempaa kiirettä, ilman stressiä.
On taas joku trendijuttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin päätös ettei lähdetä päiväkotirumbaan. Helpottaa kummasti elämää kun saa mennä oman luonnollisen rytmin mukaan.
En edes halua kuvitella mitä elämä ois jos joutus juoksemaan kellon perässä.
Miksi käyt kaupassa jos illallinen jo syöty?
Omaa aikaa ei perheellisellä juuri ole.
Aamulla ennen kuin lapset herää mulla on omaa aikaa. Yleensä teen silloin kotitöitä. Muuten ei tyhjää kalenterissa ole. Paitsi nyt kun olen influenssassa.
Käyn töissä 8-16. Vuoroni on joko hakea tai viedä lapsi päiväkotiin. Kotona olen siis puoli viiden aikoihin. Teen gradua samalla ja kotityöt ja muut menevät pienellä panostuksella. Ollaan syöty paljon puolivalmista. Vielä pari kuukautta ja gradu on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo aikuiset lapset, mutta ikinä en ole elänyt ruuhkavuosia.
Olen hyvä organisoimaan ja delegoimaan.
Minulla on aina ollut aikaa itselleni ja harrastuksilleni.
Ap:lle vinkiksi: kaupassa käydään suoraan töistä tai treeneistä tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Outoa...mä olen yli 50v, eikä mulla ole ikinä ollut mitään ruuhkavuosia.
Elämä soljunut lupsakasti ilman sen suurempaa kiirettä, ilman stressiä.
On taas joku trendijuttu...
Joo, olen myös yli viisikymppinen ja lapset kaikki aikuisia. En koskaan edes ajatellut mitään "ruuhkavuosia", koska käsite ei ollut käytössä.
Elämä meni omalla painollaan. Kummatkin meistä vanhemmista käytiin töissä, joskin olin paljon osa-aikasesti.
Ukoiltiin pyöräillen, luistellen vuodenajan mukaan ja pidettiin hauskaa ystäväperheiden kesken. Vain hyviä muistoja näistä nykyään nimetyistä ruuhkavuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kaikkien asioiden hoitaminen on hankalampaa kuin joskus ysärillä...
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien asioiden hoitaminen on hankalampaa kuin joskus ysärillä...
Miten niin?
Ysärillä joutui juoksemaan vielä pankissakin konttrorissa. Nykyään kaiken voi hoitaa sähköisesti, jos osaa ja täyspäinen nyt osaa.
Kaikki hakemukset ja anomukset ihan vain netissä. Eli perustelisitko, miten niin vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies valittaa enemmän kun ei ole omaa aikaa ja nytkin on autoremppaa tekemässä kaverinsa kanssa. Minä hoidan vauvaa 24/7 ilman mitään omaa aikaa enkä edes enää muista mitä se on :D
Ärsyttää lähinnä toisen rutina asiasta kun itse ei enää edes jaksa moista miettiäkään -.-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien asioiden hoitaminen on hankalampaa kuin joskus ysärillä...
Miten niin?
Ysärillä joutui juoksemaan vielä pankissakin konttrorissa. Nykyään kaiken voi hoitaa sähköisesti, jos osaa ja täyspäinen nyt osaa.
Kaikki hakemukset ja anomukset ihan vain netissä. Eli perustelisitko, miten niin vaikeampaa.
Ysärillä pystyi laskut laittamaan kuoressa maksupalveluun. Aikaa säästyi nykyiseen verrattuna.
Esim lasten koulunkäynti työllistää nykyään aivan toisella tavalla. Wilma. Osallistaminen.
Ja esim kouluverkkoa on muutettu niin, että se lasten kouluun kulkeminenkinon hankalampaa. Meilläkin kuskattiin ekat vuodet.
Ja esim hammashoitolat kouluista on poissa. Meilläkin pitää hakea lapsi koulusta kaupunginosasta a, viedä hammaslääkäriin kaupunginosaan b, viedä lapsi kotiin kaupunginosaan c ja taas palata töihin kaupunkiin d.
Ennen se koulu oli kodin vieressä ja siellä koululla oli hammashoitola, jossa lapsi sai käydä itse. Nyt tuli noottia heti, kun 12-vuotias kävi suuhygienistillä ilman äitiä (vain täti matkassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tiedä.
Nykyajan hössötystä.
Ajat ovat muuttuneet 90-luvusta. Työtahti on vanhempien kollegojen mukaan kiristynyt. Ainakin tämä asia siis on toisin kuin ennen.
Mutta itse kysymykseen: Selvitään vaihtelevasti ja lasten kasvaessa helpottaa koko ajan. Vaikeinta oli lähiomaisen sairastaessa ja kuopuksen ollessa vielä pieni ja kipuillessa päivähoidon aloitusta.
Osa-aikatyö ja kaaoksensieto ovat mun ratkaisu. Viikonloppuna siivotaan ja pyykätään. Yleensä kokataan arkena ainakin muutaman kerean, mutta jos pitää valita univelan ja eineksen välillä, niin valinta on selvä.
Työelämä ja kotielämä tasapainottavat toisiaan. Työt jäävät töihin ja töissä taas on ihana tehdä hommia aikuisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä työtä teet, kun yöllä joudut töissä olemaan?
Ei ole mitään ruuhkavuosia, on vain laiskoja ihmisiä.
Miten Wilma ja koulu työllistää? Ihan vilpittömästi kysyn, kun itse en ole huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Miten Wilma ja koulu työllistää? Ihan vilpittömästi kysyn, kun itse en ole huomannut.
Uudessa opsissa on se idea, että vanhemmat osallistetaan lapsen koulunkäyntiin.
Siitä on tehty jo tutkimustakin: vanhemmat ”käyvät” lastensa koulua ja se esim selkeästi näkyy lasten koulumenestyksessä. Eli ei voi enää lähteä siitä, että kodin osuudeksi riittää se, että hommaa syksyllä yhden vaatekerran ja repun ja herättää kouluun aamuisin. Nykyään pitää mm valvoa koulunkäyntiä, kun siellä koulussa hommataan mekkalassa jotain ilmiötä ja se oppiminen jää puutteelliseksi.
Wilmaa pitää myös valvoa, koska koko ajan on jotain poikkeusta. Poikkeusaikatauluja, tarvikepyyntöjä, lupia sinne ja tänne. Pitää olla pulkkaa ja sisäpuistosukkaa...
Ottamalla aikaa ja sitten ihan vain selviämällä. Esikoinen syntyi 2000 ja nuorimmainen on vielä vaippaikäinen, joten kyllä tässä on oppinut järjestelemään arkea.