Ärsyttää nykypäivän kaikki ERITYISp*ska!

Sä taidat itse olla erityisherkkä jos kaikki noin ottaa voimille. Tuitui.

Jep...erityissitä ja erityistätä.

Erityishörhöille pitäisi sitten vielä olla erityiskohtelu ja muiden pitäisi toimia näiden erityisihmisten aivoitusten ja päähänpinttymien mukaan. Jos joku 60-luvulla olisi vinkunut olevansa erityisherkkä tai hajusteherkkä tai mikä vaan muu helvetin herkkä niin...siinähän sitten olisi polkenut jalkaa itsekseen.

Itselläni on erityinen erityisherkkä tuttu, hajusteherkkä on hän. Olin joskus pessyt lattiat ihan tavallisella tolulla, tuoksuna mänty. Tämä oli ok. Muutama kk myöhemmin ostin jotain tolun uutuutta, sinistä nestettä oli. Ei voinut tulla kylään. Jännä kun nämäkin hajusteherkät herkästi valitsevat mikä haju on ok ja mikä ei. Pesuaineesta siis keskusteltiin ennen kyläilyä. Jos en olisi sanonut mitään, en usko että olisi reagoinut mitenkään.

Myötähävettää. Eivät itse tajua miten neuroottisilta vaikuttavat.

Pännii kyllä itseäkin, kun ihan joka puolella on näitä ja ihan kaikista asioista. Tajusin kyllä itse viime vuonna että olen itse erityisherkkä muutamille äänille kun tämä ilmiö oli vahvimmillaan, mutta ei se mitenkään muuttanut elämääni enkä todellakaan siitä ole kellekään mainostanut yhtään mitään. Miehelleni olen vain sanonut joskus ohimennen, että löytyipä sillekin sitten syy.

Av mammat ovat skitsoja.

Joo. "Erityisherkkyys" näyttäisi olevan jokin 2010-luvun muotineuroosi. Kaikki haluavat olla jotenkin erityisiä pikku mimosanlehtiä, joille pienikin vastoinkäyminen (todellinen tai kuviteltu) on suunnattoman raskasta henkisesti ja fyysisesti. Kaikki muut ihmiset ovat ihan kauheita: pitävät liikaa ääntä tai haisevat väärältä, tai vähintään valo on liian kirkas. Ei voi nytten olla missään vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, kun pienikin risahdus, hajuveden tuoksahdus tai auringonsäde laukaisee valtaisan migreenin, ahdistuksen ja masennuksen. (Jos et vielä tiedä olevasi erityisherkkä, niin tuhat nettitestiä kyllä vakuuttaa sinut pian siitä, että olet.)

Ja jos itse ei ole "erityisherkkä", on vähintään "erityislapsen" vanhempi. Ennen sanottiin suoraan, että lapsi on kehitysvammainen tai häirikkö, jolla ei ole minkään valtakunnan itsekontrollia. Se, että joku oli erityinen, tarkoitti vielä kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten jotain positiivista, erityislahjakkuutta tms.

Nykyään halutaan sokerikuorruttaa kaikki ongelmat jotta ne eivät näyttäisi tai haisisi tai maistuisi niin pahalta...

Vierailija kirjoitti:

Myötähävettää. Eivät itse tajua miten neuroottisilta vaikuttavat.

Entä tajuatko sinä miltä vaikutat kun vedät ihan samanlaiset kilarit heidän herkkyydestään kuin he vetävät siitä mille ovat herkkiä?

Mikä tässä on millään lailla erona?

Tääkin keskustelu kertoo taas empatiakyvyttömyydestä :( totta se on, suomalaiset ovat yksi maailman epäempaattisimmista kansoista. 

Jotkut ovat herkkiä erityisyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Joo. "Erityisherkkyys" näyttäisi olevan jokin 2010-luvun muotineuroosi. Kaikki haluavat olla jotenkin erityisiä pikku mimosanlehtiä, joille pienikin vastoinkäyminen (todellinen tai kuviteltu) on suunnattoman raskasta henkisesti ja fyysisesti. Kaikki muut ihmiset ovat ihan kauheita: pitävät liikaa ääntä tai haisevat väärältä, tai vähintään valo on liian kirkas. Ei voi nytten olla missään vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, kun pienikin risahdus, hajuveden tuoksahdus tai auringonsäde laukaisee valtaisan migreenin, ahdistuksen ja masennuksen. (Jos et vielä tiedä olevasi erityisherkkä, niin tuhat nettitestiä kyllä vakuuttaa sinut pian siitä, että olet.)

Ja jos itse ei ole "erityisherkkä", on vähintään "erityislapsen" vanhempi. Ennen sanottiin suoraan, että lapsi on kehitysvammainen tai häirikkö, jolla ei ole minkään valtakunnan itsekontrollia. Se, että joku oli erityinen, tarkoitti vielä kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten jotain positiivista, erityislahjakkuutta tms.

Nykyään halutaan sokerikuorruttaa kaikki ongelmat jotta ne eivät näyttäisi tai haisisi tai maistuisi niin pahalta...

Ei ole "muotineuroosi", eikä kyseessä ole tarve olla erityinen.

Tämä erityisten esiintuleminen johtuu siitä että kulttuuri on lopultakin muuttunut kahdella tärkeällä ja positiivisella tavalla. Ensinnäkin ihmisten hyvinvointi on vihdoin tullut tärkeäksi niin, että huomion kiinnittämistä siihen oikeasti tuetaan. Toisekseen erilaisuus on vihdoin tullut edes vähän hyväksyttäväksi.

Niinpä nyt ne, joilla on tavallisesta poikkeavia tarpeita (ja heitä on aina ollut väestöstä enemmistö, koska ihmisiä ei vaan voi tunkea samaan muottiin vaikka niin on kovasti yritettykin tehdä, kärsimystä aiheuttaen) alkavat itse kiinnittää niihin huomiota, tunnistaa ne, ja toimia niiden mukaan. Tämä näkyy välttämättä muillekin sen enempää asiaa korostamatta, mutta lisäksi he myös puhuvat asiasta ääneen lisätäkseen tietoisuutta toisille kärsiville jotka eivät ole vielä tunnistaneet niitä tapoja, joilla eivät sovi muottiin. Ja toivoisivat varmaan myös että muutkin ymmärtäisivät asiaa paremmin ja suhtautuisivat sympaattisemmin.

Mutta jostain syystä ihmiset reagoivat todella negatiivisesti siihen pieneen vaivaan jonka erilaisuuteen sopeutuminen vaatii. Voi olla inhimillinen perustaipumus, tai ehkä vaan sen vanhan kasvatuksen jämiä. Jos ei mekään saatu olla erilaisia, niin ei noidenkaan sitten tartte, tai jotain.

Joo tunnen yhden erityisherkän. Jos kerron jostain murheesta vaikka ihmissuhteisiin liittyen niin minäkin olen hänen mielestään erityisherkkä ja muut on narsisteja.

Erityisrasittava pikemminkin. Jos joku vielä ilmoittaa olevansa erityisherkkä niin tiedänpähän pysytellä vähän kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Tääkin keskustelu kertoo taas empatiakyvyttömyydestä :( totta se on, suomalaiset ovat yksi maailman epäempaattisimmista kansoista. 

Siinä tutkimuksessa oli kyllä läpipaska metodologia, puhtaasti jenkkien kulttuuriin sopeutettu empatian mittaamistapa. Kertoo sitten siitä millainen ilmaisu ja ajattelu kussakin kulttuurissa on yleistä. Jos mitattaisiin muulla tavalla, saatettaisiin saada ihan eri tulokset.

Huomiohuorausta suurin osa tuosta paskasta.

Kävin muiden asioiden takia psykologilla ja se yritti ujuttaa tuota erityisherkkyysominaisuutta minulle. Totesin, etten vastaanota sitä, olen itsekäs ja asioita vatvova ihminen ja se ei tee minusta mitään muotisuuntauksen edustajaa, jonka pohjalta olisi hedelmällistä kaupitella psykologipalveluja jatkossakin. Ylipäätään mt-puolen ammattilaisilla on taipumus kehitellä ongelma jostakin persoonallisuuden piirteestä, joka ei erityisemmin ihmistä itseään häiritse ja sitten painostaa jatkamaan terapiaa tämän varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Huomiohuorausta suurin osa tuosta paskasta.

Ymmärrän että moni ei pidä huomiohakuisesta käytöksestä silloin kun se menee heidän mielestään liian pitkälle. Mutta mitä silleen "objektiivisesti" pahaa siinä on?

Huomionhakua ja selittelyä omasta käytöksestä. Pelkkä tekisyy "saada toimia niinkuin itse haluaa ja antaa luvan olla tekemättä asioita joista ei pidä".

Suomi on sairaiden paratiisi.

Pidän erittisherkkiä neuroottisina vätyksinä jotka haluavat huomiota. Hankkisivat oikeita ongelmia.

Eipä varmaan erityisherkkiä ruikuttajia paljoa löydy kehitysmaista.