Hirvee stressi - teini lähtee mummolaan viikoksi.
Pelottaa, mitä tuleman pitää. En halua lasta kieltää puhumasta kotiasioita. Viihtyy kuitenkin mummonsa kanssa. Mutta ylimääräistä pahaamieltä pakkaantuu jo valmiiksi, kun ei taas tiedä, mitä muori keksii haukuttavaa ja sätittävää. Miksei se vaan joskus voisi olla tukena? Parhaani yritän.
Viimeksi syyslomalla, kun lapsi oli äidilläni käymässä. Äitini uhkasi lasulla. Koska en tee 15 vuotiaalle aamupalaa valmiiksi ja kun iltapala on ainoa ruoka, jonka syömme yhdessä.
Ja kun vietän niin vähän aikaa lapsen kanssa. Tottahan se on ja toisinaan itseä harmittaa. Lapsi urheilee tavoitteellisesti, joten treenejä koulun jälkeen on 4-5 kertaa viikossa. Meidän yhteinen vapaa-aika pyörii pitkälti tämän harrastuksen parissa ja kavereitakin lapsi haluaa nähdä, niin ja isäänsä.
Nyt talvilomalla on vähän taukoa (treenitohjelmat mukana) lähtee mummolaan (+ muuta sukua) pitkästä aikaa. Mä olen töissä. Pidän loman sitten kisakauden päätteeksi, että päästään lapsen kanssa reissuun. Joo, kesken koulun, josta tulee varmasti äidiltä sanomista..
Hitto, että mä vihaan tätä fiilistä. Aina jostain se soittaa jälkeenpäin ja sättii.. Toi lasu uhkailu oli kyllä liikaa.
Lapsi näkee mummoaan hyvillä fiiliksellä.
Äiti tenttaa lasta ja vetelee ihmeellisiä johtopäätöksiä lapsen jutuista. Ei siis ole kyse siitä, että lapseni siellä avautuu kuinka kamalaa hänen elämänsä on... vaan esim tuo aamupala juttukin lähti tämmöisestä: "ihanaa, kun puuro on valmista". Oli iloisena halannut ja kiittänyt puurosta. < Oli sitten kääntänyt asian todella rumasti.
Olen yrittänyt pitää lapsen erossa näistä mun ja äidin välisistä asioista. Kyllähän teini paljon ymmärtää. Yritän kätkeä pahan mieleni äitini puheluiden jälkeen. Jonkin verran äitini haukkuu mua lapselle. Lapsi itse on kertonut, mutta pyytänyt, että sisään ulos. Myös sisarukseni ovat kertoneet.
Olen asiasta äidilleni sanonut. Aivan upeeta, että on lapsen kanssa ja nauttii hänen kanssaan viettämästään ajasta. Mutta lopettais haukkumisen ja meidän elämästä vikojen etsimisen. Hänelle ei pitäisi olla mitään syytä tuohon, mutta.. Äitini ei suostu sitten puhumaan asioista.
Ärsyttää, kun tätä etukäteen vatvomista taas on ja sitten tulee vielä jälkikäteen jotain. Tähän stressiin menee viikkoja.. Muita?
Kommentit (5)
Lopeta ne puhelut heti kun jotain aiheetonta valittamista ilmenee. Sanot vaan höpöhöpö ja nyt täytyy lopettaa, ja toistat niin monen puhelun kohdalla kun on tarve. Joko mummon aiheet vaihtuu tai mummo ei sitten enää viitsi soittaa, kumpi vaan tulos on hyvä.
Tiedät itse parhaiten millaista teidän elämä on, joten älä ressaa turhaan.
Minun anoppini on tuollainen, kamala ihminen. Hän ei silti näekään lasta kuin todella hyvällä tuurilla 2 kertaa vuodessa. Aivan itse on kuoppansa kaivanut. Eikä ole minun ideani, vaan mieheni itse ilmoitti äidilleen, että turha puuttua meidän elämään ja lasta ei hänen tarvitse nähdä. Soittelee joka viikko ja haastaa riitaa jostakin. Lapselle sitten kerrotaan aikanaan kun on isompi, että miten mummo käyttäytyy ja siksi ei olla paljoa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ne puhelut heti kun jotain aiheetonta valittamista ilmenee. Sanot vaan höpöhöpö ja nyt täytyy lopettaa, ja toistat niin monen puhelun kohdalla kun on tarve. Joko mummon aiheet vaihtuu tai mummo ei sitten enää viitsi soittaa, kumpi vaan tulos on hyvä.
Tiedät itse parhaiten millaista teidän elämä on, joten älä ressaa turhaan.
En aina vastaa, kun soittaa. Sitten se soittaa lapselle, enkä halua kuulla "terkkuja" sitä kautta. Kyllä mä vastaan olen laittanut ja sanonut aiheista, mutta njääh. Hänellä on lapsen isovanhempana oikeus huolestua ja välittää.
Tuo lasulla uhkailun jälkeen en pitänyt äitiini mitään yhteyttä hetkeen. Sitten joulukuun alussa lapsi käski mun vastata mummon puheluun "sillä on oikeasti tärkeää asiaa!". Odotin kyllä anteeksipyyntöä, ei tullut. Oli miettinyt sanojaan, ehkä ei ihan oikein asiaansa ilmaissut, mutta ja jadajada taas.
ap
Siis miksi olet äitisi kanssa tekemisissä??
Mun mummo aiheutti mun äitille niin paljon surua ilkeillä puheluilla, selän takana puhumisella ja suoranaisella valehtelulla. Teini-iässä isoveli kävi hänen luonaan kylässä ja äiti oli hyvillään, että edes jollakin mummon kanssa hyvät välit meidän perheessä. No sekin loppui, en tiedä mitä tapahtui. Isoveli ei kertonut miksi oli mummolle vihainen, ei varmaan halunnut lisätä äidin surua. Sanoi vain, että kuolkoon akka rauhassa, ei aio ikinä enää käydä häntä katsomassa, eikä käynyt.