En ymmärrä, miksi vanhempani ovat edelleen yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Asun vielä kotona ja vanhempani riitelevät aivan jatkuvasti. Äiti on monta kertaa jo sanonut hänellä olevan mitta täynnä, mutta mitään ei tapahdu.

Isä katselee elokuvia eikä tee mitään kotitöitä. Äiti tekee ihan kaikki, jopa ruoatkin valmiiksi ja silti herra valittaa miksi on sellaista ja tällaista ruokaa.

Itse en ikinä voisi kuvitella olevani yhdessä ihmisen kanssa, jota saa passata ja joka valittaa ja on aina ilkeä. Miksi äitini ei vaan osaa lähteä suhteesta? Miksi ihmeessä hän aina vain jatkaa passaamista? Heillä yhdessäolovuosia 20.

N19

Mahdollisesti he viihtyvät toistensa seurassa. Totuttu siihen toisen tyyliin vuosien mittaan? Seksi on hyvää? Yhteinen koti hankittuna? Kummallakin on oma roolinsa siinä perheessä, josta haluaa pitää kiinni?

Tottumuksen voima ja muutoksen pelko. Tuttu helvetti on parempi kuin vieras. Ja rakkauden rippeitäkin saattaa vielä roikkua äitis puntissa. 

Sinuna pitäisin huolen omista asioistani ja antaisin muiden tehdä omat valintansa. Helpottaa oloasi.

Tottumus. Ja tapa puhua voi olla enemmän suunpieksentää kuin todellista riitelyä. Et myöskään tiedä kaikkea heidän suhteestaan, vaikka läheltä katsovana voi siltä tuntua.

Mun vanhemmat on tapelleet aina, 30 vuotta ja kaataa paskan mun päälle. Äiti pysyy rahan takia suhteessa. Oisko isä seksin takia. Silti täys helvetti päällä. Oma lapsi pitäisi jättää rauhaan. Lapsi ei ole terapeutti. Ei edes aikuisena.

Ei heillä ole seksiä eikä rakkautta, eivät käy yhdessä missään eivätkä tee nykypäivänä mitään yhdessä. Hyvä jos edes päivän kuulumisia vaihtavat. Asuvat vain kämppiksinä saman katon alla.

Minusta tuo on vaan tosi surullista äitini kannalta.

Kai se on se tottuminen sitten, että on niin vaikea lähteä.

ap

Meilläkin oli pelkkää huutamista kotona kunnes vanhimmat lapset muuttivat pois. Olen siis yksi näistä poismuuttaneista. Ja se huutaminen alkoi heti aamulla ja jatkui kun porukat tuli töistä. Vanhemmat eivät edes nukkuneet samassa huoneessa. Ainainen riitely loppui aika lailla seinään kun ensimmäinen lapsi muutti pois. Onhan se jo vähemmän siivottavaa ja pyykättävää sekä stressattavaa jos näin voi sanoa. Saivat vanhemmatkin vähän omaa rauhaa ja aikaa parantaa suhdettaan kun ei ole ylimääräistä väkevä talossa. Lopettivat tietääkseni myös alkoholin käytön melkein kokonaan. Äiti siivoaa vain sen verran kuin on pakko, meillä ei koskaan ole ollut siistiä. Isä vain istuu sohvalla suurimman osan päivistä kuten on aina tehnytkin. Tosin isä on aina ollut meillä se joka ruokaa tekee.

En tiedä mitä tässä yritän selittää, mutta ajatuksena oli että vaikka suhde tuntuu tuhoon tuomitulta (kuten kotonamme oli vuosia) niin on mahdollista että kelkka kääntyy. Teininä aina ajattelin että nuo kaksi voisivat erota, mutta kun heitä katsoo tänään niin ei tulisi mieleenkään. Ei tämä tietenkään kaikille tapahdu, ja siihen usein tarvitaan jonkinlainen läheltä piti tilanne, kuten vaikka puolison tai jonkun muun läheisen melkein kuoleminen tai sairastuminen pahemmin.

Oot 19v ja asut vielä vanhempien nurkissa? Wtf.

Minä olen joskus ihmetellyt joidenkin ystävieni pysymistä liitoissaan. Muutamassa mies julkipettää ja rouvakin on hyppinyt aidan yli, mutta eroa ei vain laiteta vireille. Vaikka kurjaa tuntuu olevan. Muuta yhteistä ei ole, kuin talo, lapset muuttaneet pesästä. Luulisi että olisi helpompi hengittää, kun lähtisi vetämään. Muuta syytä en jäämiseen näe kuin raha.

Minä en haluasi harrastaa seksiä jatkuvasti pettävän puolison kanssa. Hyi, puistattaa ajatuskin.

Toivo paremmasta huomisesta saa jäämään. Moni asia on parantunutkin, mutta sressi, kotityöt ym. Kiristää välejä.