Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Töissä käyvällä yksinhuoltajalla kaksi erityislasta
14.02.2018 |
Toisessa keskustelussa palstalla puhuttiin erityislapsesta ja siitä kuinka vanhemmat jaksavat sellaista.
Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat erityislapsia. Vanhempi on ikää myöten rauhoittunut, mutta lapsen ymmärryksessä, levottomuudessa ja meluamisessa on vielä haasteita.
Nuorin erityislapsi saa lähes joka päivä raivarin päiväkodista tultuaan, sotkee taloa jatkuvasti, kiukkuaa, vaeltelee kesken syönnin, eikä ymmärrä kaikkea puhetta. Hän usein selittää asioita niin ettei niistä saa selvää ja on hyvin levoton. Molemmat ovat tarvinneet puheterapiaa, joista jälkimmäinen tarvitsisi enemmän. Tämä on kuitenkin ongelmallista sovittaa työelämäni kanssa, sillä olen yksinhuoltaja. Olenkin pohtinut, että onko minun heittäydyttävä työttömäksi lasteni vuoksi, jotta voisin auttaa heitä enemmän? Tulot tippuisivat roimasti, eikä lasten virkistystoimintaankaan jäisi rahaa, mutta heille olisi aikaa enemmän. Nykyään arki on sellaista, että vien lapsen päiväkotiin, menen fyysisesti kuormittavaan työhön, haen lapsen päiväkodista, teen ruoan, siivoan, autan isompia lapsia läksyissä, iltapala, iltatoimet ja petiin. Tässä ei ole aikaa juuri millekään muulle. Onko muilla yksinhuoltajilla yhtä kiireistä? Olisi mukava saada vertaistukea.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, joista toisella on melko vaativahoitoinen pitkäaikaissairaus. Työ on mulle henkireikä kaikessa kiireessäkin enkä voisi kuvitella jääväni vapaaehtoisesti kotiin.
Joissakin päiväkodeissa avustaja voi viedä lapset puhe- ja muihin terapioihin. Kannattaa selvittää, olisiko sellainen mahdollista.
Tiedän myös päiväkoteja, joihin puheterapeutti tulee yhtenä tai kahtena päivänä viikossa ja ottaa vastaan asikaansa päiväkodin tiloissa. Lähinnä kai pienemmissä kunnissa saatetaan suosia tätä käytäntöä?
Muuten en osaa toivottaa kuin paljon tsemppjä ja voimia. Kannattaa hakeutua vertaistuen pariin ja sopeutumisvalmennuskursseille (mitä ne ovatkaan nykyään nimeltään), niistä voi saada paljon tukea ja voimaa tämän tien kulkemiseen.
Jos sinulla on vakituinen työpaikka, niin etkö voi järjestellä vapaita sieltä puheterapiaa varten? Eikö niitä terapioita myöskin saa maksusitoumuksella vain tietyn määrän, jotka pitää kaikki käyttää?
Alue: Aihe vapaa
Itse olen vastaavasta syystä, osin pakosta, ollut vuosia kotona lasten kanssa. Ympäristö paheksuu ja luulee, että lusmuilen kotona huvikseni. Turvaverkkoa ei ole eikä kukaan ymmärrä, miten raskasta voi olla pelkkä arjen pyörittäminen. Lasten kasvaminen ei ole tuonut helpotusta asiaan, melkeinpä päinvastoin. Välillä tunnen olevani vankilassa. Ja työmarkkinoille ei varmaan enää huolita.