Mitä tarkoittaa, jos ihminen vain naurahtaa vastaukseksi kohteliaisuuteen?

Joillekin voi olla vaikea ottaa kehuja vastaan, eivätkä ole tottuneet siihen, joten ehkä "jäätyvät" ja vain hymyilevät tai naurahtavat.

Kainostelua.

koska pitää pinnallista ulkonäön kehuskelua idiotismina, ei ole kiinnostunut mitä toiset ovat mieltä hänen ulkonäöstään eikä itsekään arvioi ihmisiä pinnan mukaan.

Huono itsetunto ehkä. Ei tiedä onko kohteliaisuus vilpitön vai piilo vinoilua.

Ei vaan jaksa, ei noilla asioilla ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ehkä. Ei tiedä onko kohteliaisuus vilpitön vai piilo vinoilua.

Sinänsä hän tietää varmaankin, että pidän hänestä paljon, joten ei ollut vinoilusta kyse missään nimessä. Uskoisin, että hänellä on erittäin hyvä ja terve itsetunto ja hän tietää olevansa hyvännäköinen.

Vierailija kirjoitti:

koska pitää pinnallista ulkonäön kehuskelua idiotismina, ei ole kiinnostunut mitä toiset ovat mieltä hänen ulkonäöstään eikä itsekään arvioi ihmisiä pinnan mukaan.

Tämä on jossain määrin todennäköinen syy, tosin en ole aivan varma.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin voi olla vaikea ottaa kehuja vastaan, eivätkä ole tottuneet siihen, joten ehkä "jäätyvät" ja vain hymyilevät tai naurahtavat.

Kainostelua.

Tämäkin on mahdollinen syy, tosin hän on ekstrovertti ja itsevarma muuten.

Antaa ylimielisen kuvan. Pitäisi sanoa rehdisti kiitos. Se on ainoa kohtelias tapa. Jos joku vain naurahtaa, hän pitää itseään kehujaa parempana ja on ylimielinen.

Huonot käytöstavat? Kukaan ei ole kertonut että kohteliaisuudesta on tapana kiittää.

ylimielistä :o sanon aina kiitos.

ottaisin vittuiluna. kiusaannun ja ahdistus jos minulle sanotaan "kohteliaisuuksia".

Tämän lyhyen ja ytimekkään vastauksen jälkeen seuraa pitkä avautuminen aiheesta :D Eli joillekin ulkonäkö on yhtä mielenkiintoinen kuin pihan roskis ja ei huvita siitä puhua jatkuvasti.

Tämä EI ole kehuskelua, vaan itse en vain jaksaisi enää ulkonäön kommentointia..!!!

Olen ujohko ihminen, enkä kaipaa huomiota, en KAIPAA sitä. Ujo, introvertti... Haluan ympärille vain lähimmät ihmiset.

Ikävä kyllä/onnekseni olen myös hieman erikoisemman näköinen, mieleenjäävä ja -kehuttu, haukuttu, lähestytty, kammoksuttu........mitä ikinä. Nimi ainakin jää mieleen heti ja kasvot.

Kun kasvoin, kasvatin myös itsetunnon. Opettelin sanomaan kehuihin kohteliaasti kiitos. Sitten opettelin kehumaan ihmisiä takaisin.

Nyt en JAKSA enää. Olen  nelikymppinen akka, ja jumankauta vieläkin pitää kuunnella tuota samaa soopaa.

Ei voi mitään, mutta olen kokenut kovia erityisesti viime vuosina ja en jaksa enää esittää. Ulkonäkö on yksi turhimmista asioista maailmassa, auttaa toki kumppanin löytymisessä kun muuten on ujo, niin onpahan mistä valita, mutta kenenkään muun mielipide ei kiinnosta. Silti ihmiset ilmoittavat, miten kivasti on hiukset (pompulalla..), nätti naama, ihana paita.... Harvoin mitään erikoisempaa oikeasti, kunhan on opeteltu laukomaan kohteliaisuuksia.

Itse joskus vain hymähdän tai jopa hymyilen KYLLÄSTYNEESTI. Ja saatan sanoa kyllästyneellä äänellä vaikka että niin sullakin. 

Ja palaan alkulauseeseen, että sama kun joku kertoisi joka päivä, että pihan roskis on täynnä. Juu-u, ohan se melkein mut vielähän tuonne mahtuu. Seuraavana päivänä sama juttu. jne jne jne

Vierailija kirjoitti:

Antaa ylimielisen kuvan. Pitäisi sanoa rehdisti kiitos. Se on ainoa kohtelias tapa. Jos joku vain naurahtaa, hän pitää itseään kehujaa parempana ja on ylimielinen.

Tämäkin on todennäköinen syy. Hän nimittäin on erittäin kaunis ja uskon, että hän kokee olevansa mun yläpuolella monessakin suhteessa. Hmm, itse asiassa uskon, että tämä on se selitys sille käytökselle ja muutenkin sille, että hän suhtautuu "itsestäänselvyyksinä" kaikkeen positiiviseen. Sinänsä ne ovatkin hänelle itsestäänselvyyksiä, mutta silti ajattelin, että sanon positiivisen asian ihmiselle, josta vilpittömästi pidän (vaikka hän ehkä ei niin minusta välitäkään tai minun mielipiteitå arvosta).

Minä ainakin menen hämilleni, riippuu tietysti siitä kuka sen sanoo.

Tuttu, puolituttu vai tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Tämän lyhyen ja ytimekkään vastauksen jälkeen seuraa pitkä avautuminen aiheesta :D Eli joillekin ulkonäkö on yhtä mielenkiintoinen kuin pihan roskis ja ei huvita siitä puhua jatkuvasti.

Tämä EI ole kehuskelua, vaan itse en vain jaksaisi enää ulkonäön kommentointia..!!!

Olen ujohko ihminen, enkä kaipaa huomiota, en KAIPAA sitä. Ujo, introvertti... Haluan ympärille vain lähimmät ihmiset.

Ikävä kyllä/onnekseni olen myös hieman erikoisemman näköinen, mieleenjäävä ja -kehuttu, haukuttu, lähestytty, kammoksuttu........mitä ikinä. Nimi ainakin jää mieleen heti ja kasvot.

Kun kasvoin, kasvatin myös itsetunnon. Opettelin sanomaan kehuihin kohteliaasti kiitos. Sitten opettelin kehumaan ihmisiä takaisin.

Nyt en JAKSA enää. Olen  nelikymppinen akka, ja jumankauta vieläkin pitää kuunnella tuota samaa soopaa.

Ei voi mitään, mutta olen kokenut kovia erityisesti viime vuosina ja en jaksa enää esittää. Ulkonäkö on yksi turhimmista asioista maailmassa, auttaa toki kumppanin löytymisessä kun muuten on ujo, niin onpahan mistä valita, mutta kenenkään muun mielipide ei kiinnosta. Silti ihmiset ilmoittavat, miten kivasti on hiukset (pompulalla..), nätti naama, ihana paita.... Harvoin mitään erikoisempaa oikeasti, kunhan on opeteltu laukomaan kohteliaisuuksia.

Itse joskus vain hymähdän tai jopa hymyilen KYLLÄSTYNEESTI. Ja saatan sanoa kyllästyneellä äänellä vaikka että niin sullakin. 

Ja palaan alkulauseeseen, että sama kun joku kertoisi joka päivä, että pihan roskis on täynnä. Juu-u, ohan se melkein mut vielähän tuonne mahtuu. Seuraavana päivänä sama juttu. jne jne jne

No just näin! Kiviäkin kiinnostaa. -4

Mä naurahdan, koska mulla on huono itsetunto ja koen oloni vaivautuneeksi, kun saan kehuja.. Oon myös huomannut, että joskus toinen selvästi odottaa multa kiinnostusta, kun on kehunut, jolloin mä taas alan epäillä, tarkoittaako mitä sanoo vai puhuuko mitä vain saadakseen haluamansa.

Voisin kuvitella, että joku voi hymyillä ihan vain siksi, että tulee hyvälle mielelle. Ja jos joku tietää olevansa hyvännäköinen ja mahdollisesti saa kehuja useinkin, ei ehkä jaksa siihen enää sen kummemmin vastata.

Vierailija kirjoitti:

Mä naurahdan, koska mulla on huono itsetunto ja koen oloni vaivautuneeksi, kun saan kehuja.. Oon myös huomannut, että joskus toinen selvästi odottaa multa kiinnostusta, kun on kehunut, jolloin mä taas alan epäillä, tarkoittaako mitä sanoo vai puhuuko mitä vain saadakseen haluamansa.

Voisin kuvitella, että joku voi hymyillä ihan vain siksi, että tulee hyvälle mielelle. Ja jos joku tietää olevansa hyvännäköinen ja mahdollisesti saa kehuja useinkin, ei ehkä jaksa siihen enää sen kummemmin vastata.

Lisään vielä, että tiedän myös ihmisiä, jotka ovat todella hyvännäköisiä ja saaneet kuulla siitä koko ikänsä - ja oikeasti toivovat, että joku huomioisi kerrankin ulkonäön sijaan heidän persoonansa, älykkyytensä tai saavutuksensa.

Jos kehuttava on itsekriittinen tai hänellä on rumaläskityhmäpäivä tai hän ei muuten vaan ole samaa mieltä, muttei halua olla avoimesti. Tai olet kehunut jostain jutusta, joka näyttää hienolta, mutta jonka aloittelijakin osaa tai joka on oikeasti melko epäonnistunut sellaiselle, joka asian päälle tajuaa. Öööh.. olen ehkä joskus tehnyt näin, kun keksin heti näin monta mahdollista selitystä.

Itse myhäilisin tai naureskelisin, koska olen eri mieltä kehujan kanssa. Esim jos kehuja kehuisi että "ompa sulla hieno kampaus", jos mulla onkin joku unien jäljiltä jäänyt sekainen nuttura tmv. Arvostan siis kehua ja kehun antajaa, mutta en vain ole samaa mieltä (että hiukset olisi hienosti) nii sit hymisen ja ällistelen. Koska olisi mielestäni tympeää alkaa monkumaan "että näähän on ihan kamalat", sillä silloinhan vaikuttaisi että kaipaa jotain lisäpönkitystä ja kerjää kehuja, enkä todellakaan halua antaa sellaista kuvaa...

Vierailija kirjoitti:

ottaisin vittuiluna. kiusaannun ja ahdistus jos minulle sanotaan "kohteliaisuuksia".

Vaikutat vittumaiselta ihmiseltä.