Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päälle viiskymppiset, mitä elämäänne kuuluu?
12.02.2018 |
Itse olen 52-v. Yksi teini-ikäinen, rauhallinen ja sopuisa lapsi. Teen 80 % työaikaa ja silti olen usein töiden jälkeen niin väsynyt, että ruokin viikolla teinin ja miehen valmisruoilla. Työ on mielekästä, mutta työajan ulkopuolella en ole tekemisissä työkavereiden kanssa. Minulla ei ole ystäviä eika harrastuksia.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52 ja hyvää kuuluu. Olen lapseton, parisuhteessa, mutta asutaan omissa asunnoissamme. Hyvä työ, paljon harrastuksia ja ystäviä. Olen terve ja aktiivinen.
54v, yksi ihana kiltti teini vielä kotona. Kun muuttaa pois, otan koiranpennun.
2 lasta asuu jo omillaan, toisella mukava mies ja kaksi ihanaa pientä lasta, toinen lapseni viettää vielä railakasta opiskelijaelämää. Kaikkiin lapsiin on hyvät välit, nähdään usein.
Pari hyvää ystävää löytyy, harrastan lukemista, käsitöitä yms kotoilua. Miestä ei ole. Olen pienituloinen, työttömyyttäkin on tullut nähtyä paljon, mutta pärjään.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen elämääni, erityisesti olen kiitollinen että ollaan läheisteni kanssa saatu olla terveenä.
Täällä kahden vaikeaa murrosikää elävien 51-vuotias työtön äiti. Vaikeaa on mutten luopuisi lapsistani. Teen kotiruokaa jo pelkän taloudellisuuden vuoksi. Teinit valittavat kun eivät saa mielestään riittävästi kaupan valmisruokia.
Eihän tämä mikään idylli ole mutta pahemminkin asiat voisivat olla jos teinit eivät olisi raittiita.
Suren helposti asioita ja aloin stressaamaan jo nyt tyttäreni mahdollisuutta osallistua vanhojen tansseihin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu. Olen 56 v, lapset aikuisia, miestä ei ole. Teen etätöitä, pidän työstäni oikein paljon. Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta on myös nivelsairaus, joka hankaloittaa liikkumista. En siis tapaa heitä kovin usein. Pidän kuitenkin lähes päivittäin yhteyttä somessa. Harrastuksia mullakaan ei ole, siis kodin ulkopuolisia. Olen kuitenkin kivuista huolimatta aika tyytyväinen elämääni, huonomminkin voisi olla.