Pitäiskö luopuu viel unelmista?
Moi, oon kuutosluokkalainen tyttö ja mulla on ehkä "oudot" unelmat. Päätin kysyy asiaa täällä koska täällä nyt on mukavan oloisia ihmisiä jokka osaa vastata asiallisesti. Kun kysytään että missä näät elämäsi about 10 vuoden päästä, mulle tulee mielikuva jossa istun autossa pelkääjän paikalla. Vieressäni istuu "miehei" ja takana kaunis ruskea tukkainen 5.v tyttö. Tytön vieressä iso koira. Elämäni on juuri parhaimmillaan. Unelma ammattini olisi (kiitos Ylen Naissotilaat sarjan) niin sotakoira ohjaaja. Kun kysytään luokassa mitä haluisitte tehtä isona ja kerron niin moni alkaa katsomaan ja kuiskimaan. Jopa parhaat kaverinikin. Haluasin 1 tai 3 lasta ja paljon korieläimiä. Kun olimme Kreetalla ja minulla oli korvatulehdus en voinut mennä uimaan. Mulla oli aikaa ja sen käytin haaveilemiseen. Kirjoitin kaikkien haave lemmikkiennimet ja rodut ylös, halusin miettiä lapsille nimiä. Amelia,Lilja ja Miro. Harrastettaisiin perheen kaa lasketteluu ja partioo.Hahmottelin myös unelma taloni pohjapiirrokset. Nyt siihen tärkeimpään osaan; pitääkö mun vaan jättää nää haaveet vielä ja elää tässä hetkessä ja ottaa asia esille vasta 8 vuoden jälkeen. VAI toteuttaa pieniä asioita ja unelmia jotta pääsisi tohon pisteeseen elämässä? Olen puhunut.🙏
Kommentit (8)
Ei noissa unelmissa mitään vikaa ole. Muista pitää mieli avoimena siltä varalta että jos polun varrelta löytyykin parempi idea tai parempi muoto samasta haaveesta, osaat tarttua siihen. Jos päätyisitkin vaikka esimerkiksi poliisikoiran ohjaajaksi etkä sotakoiran. Tai jos huomaatkin haluavasi jotain ihan muuta.
Lapsi ehkä kannattaa hankkia vähän vanhempana kuin 17-vuotiaana, että saat intin käytyä ja muutenkin pystyt jatkamaan kohti unelmiasi. Mutta eiköhän ne ole kuitenkin kaikki pienin tarpeellisin säädöin ihan toteutettavissa!
En tiedä onko lapsen sukupuolta ja hiusten väriä vielä madollista valita geenimanipulaation avulla kun olet 18v
Ei suinkaan, aivan hyviä unelmia, ja vieläpä toteuttamiskelpoisia. Pidä niistä kiinni ellet satu saamaan uusia tilalle. Kaikkea hyvää.
Haaveilin itsekin paljon tuon ikäisenä ja mietin eri vaihtoehtoja miten elämä voisi mennä. Haaveile ihan rauhassa, kyllä se elämä sieltä tulee vastaan askel kerrallaan ja näyttää mitä ovia milloinkin on avoinna. Koirat voivat sisältyä monenlaiseen elämään ja monenlaiseen amaattiin, joten ole avoin ja mieti eri vaihtoehtoja mikä voisi olla mukavaa.
En siis tarkoita että se tarvis olla sillai mutta sellainen mielikuva tulee vain automaattisesti
On nuo ainakin terveempiä unelmia kuin minulla tuon ikäisenä. Haaveilin ties mistä katujengiläisen ja katutappelijan elämästä. Ylipäänsä tunsin kummaa vetoa kaikkeen rikolliseen. No onneksi ne jäi unelmien tasolle ja elän suht normaalia duunarin elämää
Tästä palstasta ja meistä ihmisistä täällä en tiedä..
Mutta kannattaa unelmoida ja uskoa unelmiinsa! Olen itse ajatellut näin jälkikäteen jo jotain unelmia saavuttaneenani, että pitää olla ensin se iso unelma/ ne unelmat. Sitten pitää asettaa se unelma päämääräksi. Sitten pitää jakaa se konkreettisiin tavoitteisiin. Sitten vain tehdä töitä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (esimerkiksi ammatti. Kun tietää unelma-ammatin. Pitää selvittää mitä siinä pitää osata. Sitten pitää selvittää, missä ja miten ne taidot voi opiskella. Sitten vaan jakaa sen opiskelun pienempiin osiin kuten peruskoulu, lukio ja kolmannen asteen koulutus ja siteen se on vaan työtä)
Minulla oli varmaan siinä 14 vuotiaana talon pohjapiirustus piirrettynä, tulevaisuuden ammatti päätettynä, tulevan vaimon nimi tiedossa ja muutenkin unelmat tiedossa. Ammatti muuttui hieman, rakentamani talon pohjapiirustus vähän enemmän, mutta vaimon nimi sattui olemaan juuri se mikä mielikuvissani! :D Eli joskus ne unelmat muuttuu tai jostain tullaan ryminällä alas mutta niiden uskominen ja sen unelman eläminen on minusta se juttu tässä elämässä.
unelmoi rauhassa ja tähtää toki haaveisiin mut älä elele niissä kaiken aikaa, keskity kouluun ja muuhun senhetkiseen elämään nyt. aikaa sulla on riittämiin.