Ajatuksia vauvavuodesta, kun vauva itkee paljon

Kolmen kuukauden ikäinen vauvamme on kolmas lapsemme - ja kolmas paljon itkevä vauvamme. Kirjailen tähän joitakin ajatuksia ja kokemuksia, joita meille on kertynyt. Vauvamme eivät ole (olleet) sairaita, sellaisesta emme tiedä, mutta ehkä koliikkivauvan ja/tai vatsavaivoista kärsivän vauvan vanhempi voi samaistua kokemuksiimme:

Tässä tapauksessa vauhti ei tapa vaan matka. Ihminen venyy melkoisiin suorituksiin jonkin aikaa, mutta pitkään kestäessään kuormitus väsyttää kovimmankin karpaasin. On yksilöllistä ja olosuhteista riippuvaista, missä vaiheessa tämä tapahtuu, mutta niin käy. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun tuntee jaksavansa, vaikka se ihmetyttää itseäkin.

Vaikka paljon itkevä lapsi rauhoittuisi kantamisesta, se ei tarkoita, että vanhemman pitää jaksaa kantaa häntä loputtomiin. Itkevä lapsi tarvitsee vanhemman lähelleen ja turvan tunteen, mutta se ei vaadi liikkumista. Vauvan itku on raastavaa, mutta kuuloa voi kokeilla suojata ja yrittää rauhoitella itseään. Vanhempi tarvitsee voimia, joita lapsen kantamiseen kuluu todella paljon. Jos perustarpeet on tyydytetty ja vauva itkee, et voi juuri muuttaa tilannetta.

Useimmiten paljon itkevien vauvojen itkut vähenevät 4-6 kuukauteen mennessä, mutta usein esim. kääntymään, ryömimään, seisomaan ja kävelemään oppiminen sekä hampaiden puhkeaminen vaikuttavat vielä pitkään vauvan ja vanhempien yöuniin. Jo valmiiksi väsyneiden vanhempien kestokyky näiden suhteen voi olla huomattavasti heikompi kuin muiden vanhempien. Myös unikoulun ja yösyöttöjen lopettamisen kanssa paljon itkevien vauvojen vanhempien voimat loppuvat helposti, vaikka heille lepo olisi erittäin tervetullutta.

Neuvolassa tarjotaan "vain myötätuntoa", jos vauva kasvaa ja kehittyy normaalisti. Tämä voi tuntua turhauttavalta, mutta "valitettavasti" he ovat useimmiten oikeassa siinä, että aika auttaa. Neuvola on kuitenkin se paikka, jossa kannattaa puhua väsymyksestä oikeilla sanoilla. Apua on saatavilla.

Molempia vanhempia tarvitaan. Mitä enemmän vanhemmat hoitavat lasta yhdessä, sitä paremmin he ymmärtävät toisiaan. Väsyneenä kommunikointi voi olla nihkeää, mutta vanhempien on tärkeää pysyä samalla puolella. Jos toinen vanhemmista sanoo, että tarvitsee nyt lepoa/tauon, hän luultavasti tarkoittaa sitä. Hän on tunnin-kahden päästä taas remmissä.

Mitä paremmin vanhempi tuntee itsensä, sitä paremmin hän voi. Silloin tietää, mistä täytyy pitää kiinni voidakseen hyvin ja toisaalta tietää, mistä voit kuormittavassa tilanteessa nipistää. Valitettavasti vain usein käy niin, että opimme nämä vasta kun joudumme tiukoille.

Kunnon ruokaa tarvitaan, muuten ei jaksa. Jos on isompia sisaruksia, heidän kanssaan kannattaa istua syömään.

Ruuanlaitto ja pyykinpesu on pakollista, muu jää päivästä toiseen. Likainen ja sotkuinen koti on useimmille kuitenkin inhottava ja ahdistavakin asia - varsinkin kun kotona ollaan jatkuvasti. Voisiko joku muu siivota meillä? Voisiko isovanhemmat auttaa kustannuksissa, jos ostetaan siivous?

Palautumismahdollisuudet kannattaa käyttää aina kun voi. Aiemmin iloa tuonut harrastus saattaa olla nyt liian kuormittava - itsen kuuntelu on tärkeää.