Olisitko tilanteessani riittävän tyytyväinen elämään?

Onko mies joskus ollut toisenlainen?

Tyypillinen tilanne. 

On vain punnittava, tuoko ero sitten mitään parempaa. Mies ei miksikään tuosta muutu, se on varma se. 

Lasten takia jaksaisin, niin kulunut fraasi kuin onkin. Sitten lähtö. 

No ekat pari vuotta ensihuumassa oli toisenlainen, kyllä. Käyttäytyi rakastuneen ihmisen tavoin ja välillä tippa tulee linssiin pelkästä sen ajan muistelusta että miten ihanaa meillä silloin joskus oli. Tosin tama kaikki koettiin vielä viime vuosituhannen puolella..

ap

Tuossa on kaksi ongelmaa: 1) Yhteiseen kotiin ja lapsiin liittyvien töiden jako ja 2) Parisuhteen tila.

1) Mies varmasti kuvittelee tekevänsä osuutensa. Hän ei hahmota lainkaan sitä miten paljon sinä teet, miten paljon ajastasi ja energiastasi menee kotitöihin ja lasten asioiden hoitamiseen. Onko työnjako todella oikeudenmukainen? Sinusta ei. Mies ei varmaan edes mieti asiaa, koska arki rullaa kivasti kun hänellä ei ole suurta työtaakkaa vaan saa vapaasti askarella omiaan.

2) Parisuhteen tila ei kuulosta hyvältä. Mies ei halua osallistua mihinkään yhteiseen kanssasi, eikä kovin paljon perheenäkään.

Mitä keskustelua olette asiasta käyneet? Voitko puhua miehen kanssa? Mitä sanoo esim. kohtaan 1? Miten vastaa jos muistelet kuinka ihanaa teillä oli suhteenne alkuaikoina? Olisiko mahdollista tehdä yhteinen matka ilman lapsia? Onko teillä mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita?

Olen surkea tapaus,työtön jne,mut täytyy pitää sanoa,et en kyl kahta minuuttia kauempaa jaksaisi tuommoista orjatyöyhelmää,missä mies on vaan kulissi,fyysisesti joskus paikalla,mutta missä elää oikeaa elämäänsä? Päänsäkö sisällä? t.yli 10 v.mteläkkeellä ollut hullu

Kuulostaa tyypillisestä mieheltä. Miehet ajattelevat joistain asioista sen verran eri tavalla, että heiltä on toisinaan kysyttävä suoraan miltä tuntuu kun... miltä tuntuu jos... haluatko jotain toisin? jne jne.

Kerron esimerkkejä. Mies sanoi monen seksittömän vuoden jälkeen, kun ehdotin että voistais vireyttää sekstailua, että "mahdetaanko enää osata." No ollaan osattu, ainakin jollain tasolla, mutta onhan koko loppuelämä aikaa opetelle uudelleen.

Ja sitten. Itse innostuin seuraavasta lomakohteesta ja olen tässä pari kuukautta huomannut että mies ei oikein sano mitään koko lomakohteesta. Eilen sitten kysyin haluaako edes sinne tai lomalle tai mitä hän siitä miettii. Kertoi että ei itse lomakohde ole kovin kiinnostava, mutta "en halua tehdä siitä mitään isoa numeroa". Tulee toki matkalle, mutta ei koe että se olisi mitenkään elämys tai ihmeellinen asia. No, puhetta on ollut että sitä seuraava lomamatka voisi olla hänen toivomassaan kohteessa.

Mies ei ajattele samalla tavalla mitä minä. Kyse ei ole välttämättä pelkästään mitään mies-nais juttua vaan myös luonne ja persoona on mukana. 

Se että sinulla on lapsia, tuo oman mausteen sinun ja puolison suhteeseen. Ehkä puoliso ei halua olla lasten nähden liian spontaani, eikä ehkä voikaan jos sellainen ei muuten kuulu luonteeseen. Sitten sellainen huomion osoittaminen on vaikeaa ja on tullut vähitellen tavaksi ettei sellaista ole. En usko että miestä vaihtamalla asiat aina mitenkään parane. Uuden kanssa jotuisi aloittamaan ihan kaiken aivan alusta. Voit vain olla aloitteelline ja herättäät keskustelua. Kysyä mitä toinen haluaa. Kysyä myös toinen ei ikinä missään koskaan ei halua. Kuuntelemisen jälkeen voi niitä omia näkemyksiä ja toiveita tuoda esille. Mutta ne voi jättää kokoonaan omaan keskusteluun, ettei tule riitoja tai ikävää ilmapiiriä. Helpompi on keskustella vain toisen toiveista ja jättää sillä kertaa oma minä sivuun, ellei toinen sitä erikseen kysy.

Nyt on keskustelun paikka. Voisitko itse tuoda suhteeseen jotain uutta ja piristävää? Oletko itse huomioinut miestä? Voisitteko keskustella aiheesta ja kertoa toiveistanne? Kuulostaa ikävältä ja välinpitämättömältä miehen käytös.

Olemme keskustelleet kyllä ja näissä "nurkkaan ajo" -tilanteissa vakuuttaa rakastavansa minua ja uskon että rakastaakin. Olemme myös olleet pari vuotta sitten muutaman päivän reissulla kahdestaan, silloin minulla jopa heräsi pienesti niitä alkuaikojen fiiliksiä.

 Ongelma tosiaan on se, että miehen mielestä kaikki on hyvin, arki nyt vaan on tällaista, reissuja ei nyt koko aikaa voi tehdä ( jos pari vuotta sitten juuri oltiin..) eikä alkuaikoija saa takaisin ja että minulla on ylisuuret odotukset parisuhteelta. Hän myös on ihminen joka ei itse ilmeisesti tarvitse minkäänlaista läheisyyttä/hellyyttä elämässään.

Yhteisiä kiinnostuksen kohteita meillä on joitain, urheilun seuraaminen ja luonto.  Satunnaisesti ollaan lätkä/futismatseissa käyty yhdessä.

Raastavinta tässä on se, että kun minä olen anellut ja anellut häneltä asioita jotka minulle ovat tärkeitä, niin jos hän kerta rakastaa niin miksi ei muutu..

ap

Mielestäni olen itse koittanut huomioida miestäni. Ylipäätään kaikki fyysiset kontaktit toisiimme ovat minun aloitteestani. Myös se parin vuoden takainen reissu oli järjestämäni yllätys miehelleni. Olen koittanut olla kiinnostunut hänelle tärkeistä asioista ja  tehdän hänen mieleisiään juttuja hänen kanssaan, vaikkei ne itseäni niin kiinnostaisi.  Toisinpäin nämä eivät vain toimi, joskusolen jopa erolla sortunut uhkailemaan. Oikeasti en erota haluaisi.

Olemme kasvaneet hyvin erilaisissa perheissä, uskon että sillä on vaikutusta siihen, että näemme monet asiat hyvin erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olen itse koittanut huomioida miestäni. Ylipäätään kaikki fyysiset kontaktit toisiimme ovat minun aloitteestani. Myös se parin vuoden takainen reissu oli järjestämäni yllätys miehelleni. Olen koittanut olla kiinnostunut hänelle tärkeistä asioista ja  tehdän hänen mieleisiään juttuja hänen kanssaan, vaikkei ne itseäni niin kiinnostaisi.  Toisinpäin nämä eivät vain toimi, joskusolen jopa erolla sortunut uhkailemaan. Oikeasti en erota haluaisi.

Olemme kasvaneet hyvin erilaisissa perheissä, uskon että sillä on vaikutusta siihen, että näemme monet asiat hyvin erilailla.

ap

Onko miehesi hieman passiivisaggressiivinen?

Onko hänellä kilpirauhasongelmia tai masennusta, ylipainoa? Fyysisesti voi olla heikko olo, silloin ei jaksa kiinnostua. Mutta muuten vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta mieheltä. Vaihtamalla saat  vain huonomman.

Mä olisin onnellinen tuollaisesta miehestä. Minulle riittäisi arjen pyörittely ja mies olisi halukas läheisyyteenkin silloin, kun mieli tekisi. Mutta kyllähä sitä jotain spesiaaliakin pitäisi elämässä välillä olla... 

Oletko lukenut A-L Härkösen Ei kiitos? Aihetta liippaa, mutta sinun mies ei kuitenkaan torju seksialoitteitasi?

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi hieman passiivisaggressiivinen?

Ei varmaan varsinaisesti passiivis-aggressiivinen. Hän on kyllä usein melko huonotuulinen, työstressistä sanoo johtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä kilpirauhasongelmia tai masennusta, ylipainoa? Fyysisesti voi olla heikko olo, silloin ei jaksa kiinnostua. Mutta muuten vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta mieheltä. Vaihtamalla saat  vain huonomman.

Ei ole masennusta eikä ylipainoa, enkä usko että kipirauhasongelmiakaan. Olen samaa mieltä, ei se vaihtamalla parane. Vastaan tulisi varmasti sitten jotain muuta ongelmaa, enkä ylipäätään jaksaisi aloittaa enää kaikkea alusta. Myös yhteiset lapset painavat vaakakupissa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin onnellinen tuollaisesta miehestä. Minulle riittäisi arjen pyörittely ja mies olisi halukas läheisyyteenkin silloin, kun mieli tekisi. Mutta kyllähä sitä jotain spesiaaliakin pitäisi elämässä välillä olla... 

Oletko lukenut A-L Härkösen Ei kiitos? Aihetta liippaa, mutta sinun mies ei kuitenkaan torju seksialoitteitasi?

Täytyypä lukea, kiitos vinkistä! Ei torju kuin joskus aloitteeni, mutta välillä menee omat fiilikset siitä, kun toisesta paistaa niin läpi että velvollisuudesta pitää hommailla..