Voiko joku haluta saada sääliä osakseen?

Ehkä tahtoo ymmärrystä ja tukea?

On vain sanonta ettei halua sääliä osakseen. Kaikki haluaa sääliä osakseen.

Ei sellaista "olet niin tyhmä/valinnut tyhmästi/tms." -sääliä kukaan kaipaakaan, vaan sellaista myötätuntoista "Voi ei, kamalaa! Säälin sua kun sulla on ollut niin kauheaa" ennemminkin.

See vähä riippuu ertotattko mitä on inhimilllinen kohtelu ja mitä on sääli.  Inhimillisestä kohetlusta tulisii enemmän keskustella tämänpäivän suomessa koska suomi on kuitenkin yhä enemmän siirtymässä (vaikka yhteisöllisesti talouden nimissä elämmme yhä hyvinvointiyhteiskunnassa "arvoinemme") kohti yksilöllisempää ja globaalimmpaa yhteiskuntaa.

Jos joku säälii minua niin mitä menetän siinä vaikka hän säälikin?

Vierailija kirjoitti:

See vähä riippuu ertotattko mitä on inhimilllinen kohtelu ja mitä on sääli.  Inhimillisestä kohetlusta tulisii enemmän keskustella tämänpäivän suomessa koska suomi on kuitenkin yhä enemmän siirtymässä (vaikka yhteisöllisesti talouden nimissä elämmme yhä hyvinvointiyhteiskunnassa "arvoinemme") kohti yksilöllisempää ja globaalimmpaa yhteiskuntaa.

Höpö höpö

Se on puolustusmekanisimi sanoa ettei halua sääliä osakseen. En ole niin paljon perehtynyt että tietäisin että miksi näin tehdään koska säälijä tai säälittävä eivät kuitenkaan menetä mitään kumpikaan. Ehkä on vaikea puhua/käsitellä tunteita ja siksi asiasta halutaan mahdollismamn nopeasti ohi.

Onhan jotkut sääliä vailla. Ei mikään parannusehdotus koskaan kelpaa, ongelmia vatvotaan jatkuvasti. Ymmärrän tuon, jos on akuutti kriisitilanne päällä, mutten tarkoita nyt sitä, vaan joillakin on tuo säälipisteiden keruu elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tahtoo ymmärrystä ja tukea?

No näin varmasti. Minä vain käyn mielessäni pientä rajanvetoa, että meniköhän liikaa säälin puolelle. Kun epäilyttää, että tuli säälittyä liikaa, vaikka tarkoitus oli olla ymmärtävä, myötätuntoinen ja kannustava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos joku säälii minua niin mitä menetän siinä vaikka hän säälikin?

Mieleeni siis tuli tuo sanonta, että ei kukaan sääliä kaipaa. Mutta mitä siinä menettää? Ehkä jos oikein alentuvasti säälii, niin se voi tuntua siltä, että säälijä nostaa itsensä ylemmäksi, alentaa toista, rivien välistä vähättelee toista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se on puolustusmekanisimi sanoa ettei halua sääliä osakseen. En ole niin paljon perehtynyt että tietäisin että miksi näin tehdään koska säälijä tai säälittävä eivät kuitenkaan menetä mitään kumpikaan. Ehkä on vaikea puhua/käsitellä tunteita ja siksi asiasta halutaan mahdollismamn nopeasti ohi.

Niin että pitäisi pyrkiä syvällisempään keskusteluun? Että säälin osoittaminen on vain nopein keino pyyhkäistä asia pois pöydältä?

Ihan varteenotettava näkemys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan jotkut sääliä vailla. Ei mikään parannusehdotus koskaan kelpaa, ongelmia vatvotaan jatkuvasti. Ymmärrän tuon, jos on akuutti kriisitilanne päällä, mutten tarkoita nyt sitä, vaan joillakin on tuo säälipisteiden keruu elämäntapa.

Jotain tästä täsmää hyvin. Kyseessä ei ole sellainen säälinkerääjä, jollaisia olen myöskin elämän varrella tavannut.

Mutta kieltämättä jokaista parannusehdotusta joutuu toistamaan lukuisia kertoja, ennen kuin siitä voidaan todella edes keskustella. Eli tosi työlästä saada mitään uusia toimintatapoja läpi. Aivan kuin haluaisi vain velloa siellä säälissä ja saada sääliä ja lohdutusta.

Ap

En usko, että kukaan haluaa sääliä. Mutta voi hakuta joko tukea ja myötätuntoa tai sitten tunnustusta ja arvostusta siitä, että on kuitenkin olosuhteisiin nöhden selvinnyt ja jaksanut hyvin.

Jos kerran kukaan ei halua sääliä niin sitten on heti parempi muuttaa puheenaihetta jos joku kertoo vaikeuksistaan. Jos joku sanoo olevansa työtön niin yritä enemmän.