Miten alakouluikäiset sopeutuneet muuttoon&koulun vaihtoon?

Nosto:)

Perheeni muutti aika usein lapsuudessani. Alle kouluikäsenä muutoista ei ollut mitään haittaa, mutta kouluikäisenä koin muutot hankaliksi. Olen käynyt koulua kolmella eri paikkakunnalla ja aina muutto oli kesken lukukauden. Sopeutuminen uuteen kouluun ja luokkaan oli rankkaa.

Lapset elää elämää, kuten aikuisetkin. Joskus on helppoa joskus rankkaa. Pääasia on, että perheellä on luottamus, että tässä maailmassa pärjää.

Ei niitä kuplamuovissa voi pitää ja kuvitella, että lapsuudesta selviää kolhuitta.

Elämää nähneistä ja kokeneista lapsista kasvaa vahvoja ja luottavaisia aikuisia, jotka uskaltavat tehdä muutakin, kuin kiertää K-kaupan, koulun ja kodin kehää.

Itse en sopeunu kauheen hyvin. Koko elämä jäi edelliselle paikkakunnalle ja vuosia myöhemminkin pohdin välillä edelleen miten erilainen mun nykyisyys olis jos en olis joutunu muuttaa. Oli rankkaa mutta se on niin henkilökohtasta miten kukin kokee asiat. (:

Itse muutettiin toiselle paikkakunnalle kun olin 10-vuotias. Silloin tuntui maailmanlopulta, mutta pikku hiljaa sopeuduin uuteen ja vähitellen yhteydenpito vanhoihin kavereihin jäi.

Me muutettiin, kun esikoinen oli ekalla. Meni paljon paremmin kuin etukäteen luulin. Kyllä se alussa rankkaa oli ja lapsi tarvitsi vanhemmilta tukea aika paljon, mutta löysi koulusta hyvin kaverin ja siitä syystä hommat lähtivät menemään ihan hyvin. Kaipasi alussa kyllä vanhoja kavereita paljonkin, mutta jo puolen vuoden päästä oli sitä mieltä, että jos nyt muutettaisiin takaisin niin kaipaisi niitä uusia kavereita. Kyllähän tässä toki on myös tuuria mukana eli että kaveri luokalta löytyi helposti.