Onko sinulla maneerilausahduksia?
Eli onko sinulla sanoja tai lauseita joita tulee sanottua usein täytteeksi keskustellessa muiden kanssa? Itseäni häiritsee omasta suusta usein tuleva "no niin". Tämä lipsahtaa monesti varsinkin silloin kun en oikein tiedä mitä pitäisi vastata toisen juttuihin. Ostan tuolla noniin-höpinällä aikaa, että saan sanottua sen perään jotain järkevämpää. Tämä häiritsee, mutta en saa tuota karsittua puheesta pois.
Kommentit (18)
Työkaveri on juuri tuollainen noniinnittelija ja toinen sen lempilausahduksista on ”no joo”. Lopettaa kaikki keskustelut jompaan kumpaan. Ärsyttävä ihminen muutenkin.
On, mutta ne vaihtuu usein. Huomaan jääväni jonkun sanan/sanonnan jauhajaksi ja työstän itseni siitä pois. Parin viikon päästä olen täyttänyt sen tilan, jollain muulla lausahduksella.
Tällä hetkellä käytössä: "höpsistä/hupsista".
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on juuri tuollainen noniinnittelija ja toinen sen lempilausahduksista on ”no joo”. Lopettaa kaikki keskustelut jompaan kumpaan. Ärsyttävä ihminen muutenkin.
Toivottavasti en ole sun työkaveri!
Olen niin hiljainen tyyppi että puhun vain kun on asiaa, en jauha tyhjiä sanoja. =D Kuulostaa ehkä vähän omahyväiseltä, mutta en vaan nauti äänessä olemisesta. Ei sillä että se asiani aina niin tärkeä olisi. Työtovereissa olen kyllä huomannut, mutta ei ärsytä. Yksi sanoo usein "mutta tuota", ihan vain pitääkseen puheenvuoron itsellään, on kyllä kova puhumaan. Toinen hokee jokaisessa hiljaisessa hetkessä jotain "joo-o, seeeemmosta, kyllä, voi voi......"
Vierailija kirjoitti:
Niinku. En huomaa sitä itse, mutta joskus kaverit on laskeneet, montako kertaa sanon niinku, varsinkin jos jännittää ja esiinnyn... Ärsyttävä!
Minulla sama. :D En tajua miten voi olla niin vaikeaa sanoa esim. "se oli mäyräkoiran näköinen", väkisin tulee ulos jotain "siis se oli niinku mäyräkoiran näköinen".
Aikamoinen... !
Onneksi.... !
Toivottavasti !
virkkeen aloittajana
Ilmeisesti
puheen seassa
aikaisemmin oli myös Periaatteessa mutta onneksi pääsin siitä ilmeisesti eroon :D
Lapsen puheesta tajunnut omia hokemia hyvin, päiväkotiin kun jättää aamulla niin hän huudahtaa tervehdykseksi muille
Aikamoinen keli meillä! :D
Mulla on ainakin sellainen tapa, että jään toistelemaan joitakin sanoja. :Z
"No aijaa!" Toi on uusin. Koitan kitkeä niitä aina sitä mukaa kun ne ilmestyy. :D
Meinaan purra itseltäni käden poikki joka kerta kun huomaan toistavani typeränä päätä nyökytellen "että silleen" kun joku kertoo jotain itselleen tai jollekulle toiselle tapahtunutta juttua. Miten voikaan olla niin raivostuttava tapa ja sen huomaa vasta kun tuon älykkään lausahduksen on jo päästänyt suustaan. Aaargh!
Itse asiassa. En vaan voi sille mitään!
Niiku ja tai sillee.
Olen myös hiljainen, mutta silti joutuu usein puhumaan samaa tahtia kuin ajattelee. Jos vaikka kysytään jotain, niin asiat tulee ulos "sellaisinaan" eikä huoliteltuina. Niin no, tokihan sitä voisi ruveta vastaamaan vähän hitaammin, ei kai siinä kauan mene että ensin suunnittelee päässään mitä aikoo sanoa.
Okei, ookke
Juup
Selevä
Nonni, noni
Jaa-a
Onhan noita. Esim. apuva, kikkelis kokkelis, austöks töks töks, suut makiaks... Näistä yritän opetella pois.
Niinku. En huomaa sitä itse, mutta joskus kaverit on laskeneet, montako kertaa sanon niinku, varsinkin jos jännittää ja esiinnyn... Ärsyttävä!