Kasvatuskäsityksistä

Heh, tulee mieleen vanhapiika jolla vaihdevuodet... Vähän surullinen mielikuva kylläkin :(

Vaikka vaihdevuodet vaikuttaisivatkin, taustalla on kuitenkin aito katkeruus siitä ettei ole saanut kasvattaa omia lapsia. Varmasti hänellä on roppakaupalla "täydellisiä kasvatusperiaatteita". Hänelle kaikki onkin jäänyt vain teoriaksi. Hän on varmaan kaivannut omaa lasta niin paljon, että sietäisi lapselta mitä käytöstä vain. Kunhan vain olisi se lapsi.



"Koskaan, siis koskaan, ei saa korottaa ääntä. Ei edes vaikka lapsi juoksisi kadulle jne. jne."



Siskosi olisi hyvä tajuta se, että vanhemmatkin ovat ihmisiä. Tunteita ei tarvitse kieltää. Ja miksei käyttää korotettua ääntä, jos se kerran toimii? Toistamiseen huutaminen on tietenkin tarpeetonta, koska lapsen voi opettaa tottelemaan paremmin. Mutta tarkoitus on kasvattaa lasta ihan omana itsenä, ei robottina.



Sano siskollesi että teillä on käytössä hyväksi todetut menetelmät, ja ne kelvatkoon. Eri mieltä saa olla, mutta mitään ei voi vaatia. Jokainen kasvattaa lapsensa parhaksi katsomallaan tavalla. Sinä ja miehesi päätätte omista lapsistanne, ja menetelmienne kyseenalaistaminen usein lasten kuullen ei ole hyvä. Pitäkää linjanne, ja kun sisko seuraavan kerran kritisoi, sanot vain lyhyesti että teillä on tietyt säännöt joita noudatetaan. Siitä ei tarvitse kenenkään suuttua. Niin se vain on.

Sanoin että meidän perheessä on tietyt säännöt ja sillä selvä. Hän voi niistä näkemyksiään esittää, mutta ei lasten kuullen. Sanoin myös etten aio hyväksyttää jokaista toimenpidettä tms. hänellä. Esimerkiksi nuo rangaistussysteemit sun muut on eskarissa käytetty, joten minusta oli selkeintä ottaa ne myös kotiin.



Hän hyppii totaalisesti seinille nyt. Vaatii kirjallisena perheen sääntöjä, koska ne ovat muka liian vaikeita muuten. Sanoo että on perheenjäsen, joten vuorokausirytmit eivät sido häntä, eikä hänen läsnäolonsa kuulemma häiritse lasten rytmiä jne.



Uhkailee jatkuvasti sosiaaliviranomaisilla, haukkuu jälkikäteen tekstareilla kaikki yhdessäolon hetket. Nytkin mieheni sattui äitini luo tunniksi samaan aikaan kuin siskoni. Minä sain siitä 10 tekstaria...



Ja mieheni on oikeasti hyvä ja kärsivällinen isä, joka on todella paljon lasten kanssa.



EN JAKSA!

Ohho... Aika erikoinen tapaus tuo siskosi. Siihen ei siis järkipuhe tehoa.

Menee jo häirinnän puolelle!



Nyt teidän kannattaisi tehdä seuraavasti: ilmoittakaa hänelle, että ette hyväksy enää mitään diktaattorimaisia vaatimuksia tai uhkailuyrityksiä.

Kun hän sitten kuitenkin jatkaa mesoamistaan, ottakaa käyttöön samat rangaistusperiaatteet kuin lapsillekin... Kyllä vain! :) Koska hän käyttäytyy kuin lapsi, niin hän tarvitsee myös kuritusta. Muuten se riesa vaan pahenee. Varsinkin äitienpäivänä, kun "kaikki muut" on äitejä muttei itse ja potutus senkun kasvaa.

Ystävällistä ja jämäkkää otetta. Se auttoi pari kuukautta. Nyt hän on taas täysin seonnut. En oikeasti edes tajua, mistä hän puhuu ja mistä on kyse.



Hän tuntuu suuttuneen jostain aivan totaalisesti, enkä minä edes tiedä mistä.



Hänelle on aina ollut taipumus jotenkin auttaa ja suorastaan haalia autettavia, suorastaan pakonomaisesti. Ja nyt kun minä en anna hänen auttaa ja pelastaa perhettäni, hän on ihan vinksahtanut.



Hän tuntuu aina tarvitsevan jonkun projektin, johon voi ihan uppoutua. Oli se sitten firma tai syöpäsairas ystävä tai mikä tahansa. Mutta minä en oikeasti tarvitse mitään apua - elämme ihan tavallista lapsiperheen arkea, jossa tietysti on koko ajan jotain pientä - mutta hän näkee meidät jonain ihme pelastuskohteena ja pillastuu, kun en anna pelastaa.



Soisin hänen leikkivän lasten kanssa ja käyvän retkillä tms. mutta en todellakaan halua häntä koko ajan kotiini enkä halua häntä perheen kolmanneksi vanhemmaksi tai jonkin sortin varamummoksi.



Enää minua ei edes enää loukkaa hänen tölvimisensä äidin taidoistani - hän haukkuu ne tasaisin väliajoin täysin kattavasti pataluhaksi.



Ap

Joskus naiset ihan pikkuisen sekoavat vaihdevuosien kynnyksellä. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Myös mielenterveysongelmat nousevat pintaan tuolloin, ja varmaan herkemmin juuri yksineläjille, joilla ei ole perhettä pitämässä kiinni normaalissa arjessa.



Haukkuminen ja äidintaitojen arvosteleminen kuulostaa taas kateellisen toiminnalta. Hoivavietti näyttää olevan suuri, mutta ei omaa perhettä johon sen suuntaisi. Auttaisko kissan tai koiran hankkiminen? :)

Miehensä "auttoi" melkein hengiltä, mutta nyt mies on pannut tiukat rajat esim. työnjaolle ja muulle perheen systeemeille.



Eli sitä energiaa nyt vaan olisi ylenmäärin jonnekin. Veljelläni on lapsi, joka on jo 16, joten sinne sitä ei voi sillä lailla enää syytää - yritystä kyllä on.



Kissoistaan hän luopui, koska minun toisella lapsellani on kissa-allergia. Minä siis en todellakaan sitä vaatinut! Olin aika kauhuissani kun kuulin.



Anopillani oli samanlaista vinksahtamistaipumusta samassa iässä ja hän kyllä myöhemmin selitti sen johtuvan vaihdevuosista, tiedä sitten mistä se johtui. Hänellä oli silloin nuorinkin lapsi aikuistumassa ja takertumisen tarve oli järkyttävä. Samaten hänellä oli hirveä tarve jotennkin vertailla itseään muihin naisiin ja kilpailla ihan kaikesta.



Ap

Se vaan aina jotenkin lähtee siitä, että hän pillastuu jostain lastenkasvatuksessa.



Hän lukee ilmeisesti nyt opuksia ja lehtiä ja keskustelee meidän lapsista muiden kanssa. Ja hyppii seinille, kun me emme noudata hänen neuvojaan tai ota onkeemme artikkeleista, joita hän kantaa tänne.



Hänellä on äitiimme ollut aina tosi huonot välit, joten hänellä on äideistä yleensä kummallinen käsitys. Pitää olla täysin virheetön ja kaikki lasten ongelmat johtuvat huonosta äidistä - siis myös kaikki hänen elämänsä huonot kohdat.



Minulla on tästä nyt vain mieli maassa lasteni takia, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän on yksinkertaisesti pakko sulkea hänet vähäksi aikaa pois elämästämme. Tämä menee ihan liian mahdottomaksi koko ajan.



Ap

Ei siis varmaan kyse ole kasvatuskäsityseroista vaan paljon syvällisemmästä teidän perheessä. Varmaan on myös lapsettoman katkeruutta mutta myös ihan sitä, että häneltä on elämässä suunta hukassa.