Lue keskustelun säännöt.
En tunnistanut omaa veljeäni, johon törmäsin aamuruuhkassa :(
02.02.2018 |
Taustani ei ole lestadiolainen, mutta perheeni on ollut aina tiiviisti mukana yhdessä kristillisessä yhteisössä. Meitä lapsia on kuusi ja viisi meistä on edelleen yhteisön aktiivisia jäseniä. Tuo yksi veljeni rimpuili itsensä irti yhteisöstä teini-iässä, kun tapasi nykyisen vaimonsa. Vaimo on todella vastaan kaikkea uskonnollista ja vaikkei meidän puolelta olla missään nimessä katkaistu välejä (päinvastoin kutsuttu aina kaikkiin juhliin synttäreistä joulunviettoon), niin he eivät ole halunneet tulla. En ihmettele, koska juhlamme ovat sattuneesta syytä usein uskonnolliset.
Näemme ehkä kerran vuodessa tai kahdessa, vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Veljestä on tullut täysin vieras ihminen. En tiedä heidän elämästään juuri mitään, en edes tiedä missä veli on töissä. En tiedä harrastuksista tai miten elämäänsä viettää. Heillä on kolme lasta ja harmittaa, etteivät serkukset näe ikinä toisiaan - olisivat vielä saman ikäisiäkin.
Törmäsin tänään kadulla veljeeni. Katsoin jo vähän matkan päästä, että mies näyttää tutulta ja kun hän moikkasi, juteltiin hetki niitä näitä lumikaaoksesta ja lakosta. En oikeasti yhdistänyt ollenkaan, kuka hän oli. Ajattelin, että oli jonkun lapseni luokkakaverin isä. Vasta parin minuutin päästä tajusin, että se on veljeni. Lähdin siitä kävelemään töihin ja tuli surullinen olo. Miten voi omasta veljestään vieraantua näin, ettei todellakaan tunnista?
Kommentit (21)
No hyvä, ettet mennyt sänkyyn. Sellaistakin voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuodessa jo unohdat miltä veljesi näyttää? Veli ainakin tunsi sut, joten voisko olla että sairastat tietämättäsi kasvosokeutta?
Onko sulla muita neurologisia oireita tai muistihäiriöitä? Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Jospa tekisit asian eteen jotakin?
Mitä voin tehdä? Veljen vaimo ja varmaan velikin nykyään ovat todella uskontovastaisia ja meillä elämä pyörii paljon yhteisössä. Ystävät ja paljon sukulaisia yhteisössä.
Eivät tule, jos kutsutaan juhliin. Miten tässä tilanteessa voi lähentyä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa jo unohdat miltä veljesi näyttää? Veli ainakin tunsi sut, joten voisko olla että sairastat tietämättäsi kasvosokeutta?
No, sillä oli silmälasit (ei ole ennen ollut), enkä tietenkään voinut vaatteistakaan tunnistaa, kun en tiedä hänen vaatteistaan. Päässä oli iso karvahuppu, niin en nähnyt koko päätä kunnolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla muita neurologisia oireita tai muistihäiriöitä? Minkä ikäinen olet?
Eipä ole ja olen 42v. Kyllä melko tututkin ihmiset voivat muuttua vuosien aikana niin, ettei tunnista. Lihoo, laihtuu, pukeutumistyyli muuttuu, ikääntyy jne.
ap
Uskon antaman varmuuden myötä voisitte vaikka lopettaa tuomitsemisen.
Siitä voisi aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita veljellesi viestiä ja kerro, että olet surullinen siitä, että olet vieraantunut hänestä niin paljon, ettet edes äkkiseltään tunnistanut häntä.
Mä en ollut nähnyt sisartani yli 20v silti tunnistin hänet. Muuten ei ollut muuttunut kuin saanut silmälasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voisi tavata veljeä vaikka kahden kesken käymällä kahvilassa tai kävelyllä tai lounaalla. Ette puhuisi ollenkaan mitään uskontoon liittyvästä, koska olette siitä aiheesta eri mieltä.
Ei minunkaan eksäni tunnistanut minua kerran. Olimme sentäs naimisissa 20 vuotta.
Otin sen kohteliaisuutena. Tiedän näyttäväni paremmalta ja näyttävämmältä nykyään, mutta että noin paljon erilaiselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lopettaisitte uskonnon tuputtamisen ja tapaatte tilanteissa, joihin uskonto ei liity. Ongelma ratkaistu.
Eli et kutsu uskonnollisiin tilaisuuksiin vaan ihan vaan kahville. Etkö itse huomaa, miten epäkohteliasta on yrittää saada veli uskonnollisiin tilaisuuksiin ja juhliin?
Vierailija kirjoitti:
Uskon antaman varmuuden myötä voisitte vaikka lopettaa tuomitsemisen.
Siitä voisi aloittaa.
Mistä sait sellaisen käsityksen, että tuomitsen veljeni? Olen äärettömän surullinen siitä, ettei olla yhteyksissä. Ja vaikka olen surullinen siitä, ettei jaeta samanlaista käsitystä maailmasta ja samoja arvoja, hänellä on täysi oikeus elää elämäänsä haluamallaan tavalla - niin on minullakin. Tottakai minulla on paljon ystäviä, läheisiäkin, jotka eivät usko mihinkään. En yritä käännyttää heitä, mutta he arvostavat minun maailmankatsomustani. Jostain syystä veljen kanssa tämä ei onnistu ja siinä on kälyllä ollut osansa. Hän on suoraan sanonut, ettei aio koskaan tulla meidän "jeesusjuhliin" (eli esimerkiksi viettämään joulua, ristiäisiä tai lapsen rippijuhlia). Emme me kuitenkaan voi jättää uskonnollisuutta pois niistä juhlista, joita vietämme uskonnollisista syistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos pyytäisitte vaikka kotiin ihan kahville tai menette vaikka yhdessä ravintolaan syömään perheinenne. Tarviiko ne aina olla juhlat mihin kutsutaan (jossa on sitten todennäköisesti paljon tätä uskonnollista porukkaa jonka he ilmeisesti kokevat ahdistavana)?
Johan sulle jo ehdotettiin, että tavatkaa muissa kuin uskonnollisissa merkeissä. Kahville, kävelylle, museoon tai mikä nyt teille sopii. Ei tartte olla mikään juhla.
Vierailija kirjoitti:
Jos lopettaisitte uskonnon tuputtamisen ja tapaatte tilanteissa, joihin uskonto ei liity. Ongelma ratkaistu.
Eli et kutsu uskonnollisiin tilaisuuksiin vaan ihan vaan kahville. Etkö itse huomaa, miten epäkohteliasta on yrittää saada veli uskonnollisiin tilaisuuksiin ja juhliin?
Esimerkiksi synttärit ovat sellaiset juhlat, joissa ei ole mitään uskonnollista. Meidän lapset ovat aina kutsuneet serkut juhliin, joihin on tullut myös luokkakavereita. Eivät ole tulleet näihinkään.
Näemme todella harvoin ja usein jotenkin sattumalta, esim. yhteisen lapsuudenystävän 40-vuotisjuhlissa tms.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voisi tavata veljeä vaikka kahden kesken käymällä kahvilassa tai kävelyllä tai lounaalla. Ette puhuisi ollenkaan mitään uskontoon liittyvästä, koska olette siitä aiheesta eri mieltä.
Tätä minäkin ajattelin. En ihmettele jos veli ja vaimonsa eivät halua osallistua perhejuhliinne yms. joissa tuputetaan uskontoa! En minäkään osallistuisi!
Miksi et ainakin sinä voi kunnioittaa veljesi vakaumusta ja jättää uskonasiat sivuun tavatessanne? Miksi vaadit veljeltäsi kunnioitusta (=osallistumista juhliinne) kun itse et voi kunnioittaa veljesi vakaumusta? Kristillistä? Voisit järjestää ihan omia tapaamisia ilman aivopesua.
Tapaa veljeäsi vaikka kahden kesken. Soita hänelle ja menkää kahville. Tai sovi veljen perheen kanssa joku yhteinen retki vaikka makkaroita paistamaan nuotiolla tms. Näihin tilaisuuksiin ei varmaankaan liity uskonnollisuus millään tavalla? Voitte jutella ihan vaan normaaleja juttuja.
Jännästi kälyä syytetään veljen pesäerosta uskonlahkoon. Varmaan se veljesi on vapaaehtoisesti puolisonsa valinnut, ja jos seurusteluvaiheessa olisi olleet radikaalit näkemyserot uskonasioissa olisivat varmaan eronneet.
Jospa tekisit asian eteen jotakin?