Lue keskustelun säännöt.
En haluaisi lopettaa tipatonta mutta silti haluan
Tipaton?
31.01.2018 |
Viime kesä ja syksy tuli tissuteltua. Nyt olen viettänyt tipatonta tammikuuta ja eka viikon kärvistelyn jälkeen tuntuu tosi hyvältä. Edessä olisi työmatka seurassa jossa on kosteaa menoa luvassa. En haluaisi alkaa taas juomaan, toisaalta huomaan selittäväni itselleni että yksi kerta ei merkkaa mitään. Myös minä, aikuinen ihminen, jännitän vähän sitä mitä sanon kun en juokaan? Työmatka on laivalle, eli autolla ajoa ei voi käyttää tekosyynä. Pitäisikö sanoa että käytän lääkettä jonka kanssa en voi käyttää alkoholia? Miksi tämä on niin teiniä nelikymppiselle?!?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juomattomuuttaan ei tarvitse selitellä mitenkään. Sanoo vain, että ei nyt maistu. Jos joku alkaa tivata syytä, se on hänen häpeänsä. ”Ei maistu” on ihan hyvä syy. Kenekäön ei tarvitse käyttää alkoholia, jos ei huvita.
Kirjoittaminen auttaa. Kun luin oman postaukseni, tajuan kuinka älytöntä olisi aloittaa uudestaan. Tilaan sitten alkottomia ja jos ei auta niin täräytän etten nyt viitsi. Jotenkin kummallista kuitenkin että näin jännittää. Liekö miellyttämisenhalua, pakonomaista halua kuulua porukkaan jäljellä? Vaikka aikuinen olenkin. Eikä oikeasti ketään kiinnosta edes toisten juomattomuus. Juominenkin vain silloin jos se on selkeästi haitaksi. No, kai oli hyvä että pääsi purkautumaan!
Jos et kehtaa sanoa, ettei maistu, niin puhu siitä lääkityksestä.
Sulla on mennyt hienosti!!!
Itse olen päässyt siihen, että juon vain joka toinen päivä.
Ja jatkan itseni ruoskimista.
Jos oisin pääsyt siihen kuin sinä, en antaisi muiden pilata saavutustani.
Kivaa reissua, yritä jaksaa juopottelijoita, ota kirja tai kudin mukaan tai pädi josta katsot netflixii kun vetäydyt hyttiin kyllästyneenä. Aamiainen maistuu sitten ihanalta.
Ostat alkoholitonta siideriä tai drinkkejä. Ei kukaan huomaa mitään.