Eskarilaisen sotajutut - tarjoatko realismia vai annatko mennä toisesta korvasta ulos?

Eskarissa ilmeisesti jotkut pojista saavat pelata sotapelejä, joten sota on nyt siis aihe, josta puhutaan. Tyyliin, jee, sota, siistii. Olen vähän yrittänyt lapselle kertoa, ettei sodassa ole mitään siistii, mutta ei ole oikein tarttunut päähän. Lapsi kyllä tuntee ihmisiä, jotka ovat lähteneet sotaa pakoon ja olen sitä kautta yrittänyt asiaa lähestyä. Ärsyttää vain hirveästi. Katsoin tänään yhtä dokumenttia, jossa Leningradin piirityksen aikana mummot hautasivat pientä lasta ja tuli mieleen, että loppuisivatko sotajutut, jos näyttäisin tämän... Ehkä olisi vähän liian rankkaa.