Lasten huutolaisuus Suomessa, kokemuksia/tarinoita?

Ne olivat varmasti kovia aikoja,mutta niiden muistajat alkavat kai olla jo aika vähissä...

Isoisoäitini veljineen on ollut huutolaisina jäätyään orvoiksi. Ensin kuoli äiti tuberkuloosiin ja sitten parin vuoden päästä isä. Olivat kaikki eri paikoissa.

Isomummuni on pienenä ollut huutolainen. Oli jo kuollut minun syntyessä ja sen verran vain tiedän että oli ainakin pienempänä ollut siellä talossa lapsenlikkana, johon oli huutolaisena joutunut. Nälkää oli nähnyt ja oli kuulemma miettinyt että varastaisiko kaitsemansa pienen lapsen kädestä leipäpalan jotta saisi jotain syödäkseen.

Mun kummitäti oli huutolaislapsi, kantoi kirjaimellisesti arpia koko elämänsä, isäntä oli vedellyt hevosraipalla pitkin selkää kun täti oli 8v. Syytä en enää muista, mutta tokkopa oli rikos rangaistuksen kokoinen.

Isänisä annettiin pikkupoikana pois kun äitinsä kuoleman jälkeen uusi rouva ei lasta suvainnut.

Papalla olikin sitten "räystästipun alla juoksemisesta" kokemus loppuiäksi. Joi ja juoksi köyden kanssa metikköön yhä uudestaan kunnes toinen jalka haudassa sitten lopetti älämölön.

Luulen että on saattanut olla jotain hyväksikäyttöä taustalla. Varmaksi en tiedä. Puheet vain.

Vierailija kirjoitti:

Ne olivat varmasti kovia aikoja,mutta niiden muistajat alkavat kai olla jo aika vähissä...

Niinpä :( Ja varmasti ollut muitakin jotka ovat salanneet asian niinkuin pappani. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Isänisä annettiin pikkupoikana pois kun äitinsä kuoleman jälkeen uusi rouva ei lasta suvainnut.

Papalla olikin sitten "räystästipun alla juoksemisesta" kokemus loppuiäksi. Joi ja juoksi köyden kanssa metikköön yhä uudestaan kunnes toinen jalka haudassa sitten lopetti älämölön.

Luulen että on saattanut olla jotain hyväksikäyttöä taustalla. Varmaksi en tiedä. Puheet vain.

En ihan ymmärtänyt tätä. Juoksi räystään alla ja jälkeen päin köyden kanssa metsään?

Vierailija kirjoitti:

Isoisoäitini veljineen on ollut huutolaisina jäätyään orvoiksi. Ensin kuoli äiti tuberkuloosiin ja sitten parin vuoden päästä isä. Olivat kaikki eri paikoissa.

Kuka uskalsi ottaa tuberkuloosiperheestä.

Nostan nyt tämän kun keskustelu las ten myy mi ses tä poistettiin

Minun pappa oli ollut lapsena huutolainen. Ainoa mitä kertoi myöhemmin niistä ajoista, oli, että koki sellaisia asioita, joita ei voi koskaan kertoa kenellekään.

Pappa lähti sittemmin tästä elämästä oman käden kautta. Ajattelen, että ainakin osasyynä varmasti olivat nuo huutolaistraumat.

En kylläkään tiedä, "myivätkö" papan vanhemmat hänet vai olivatko kuolleet ennen kuin huutolaistaival papalla alkoi.

Noihin aikoihin oli vielä kirkon valta voimakas, mutta silti kristillinen etiikka näyttää unohtuneen niin valtiolta kuin yksilöiltäkin. Sunnuntaisin hurskasteltiin kirkossa mutta arkena pieksettiin puolustuskyvytöntä. En ymmärrä logiikkaa.

Mun pappa sisaruksineen joutui huutolaisiksi, kun isä kuoli sodassa ja äiti ei voinut huolehtia kaikista. Kaikki päätyivät lähelle toisiaan ja ainakin papan uusi koti oli hyvä paikka olla.

Isoäitini ja hänen sisaruksensa joutuivat huutolaisiksi, kaikki eri perheisiin. Osa heistä tapasi toisensa vasta aikuisena uudelleen. Nuorin sai mukavan paikan, jossa pidettiin yhtä hyvin kuin omia lapsia. Isoäitini sen sijaan ei saanut edes syödä samassa pöydässä perheen omien lasten kanssa eikä häntä päästetty kouluun, vaikka siis yleinen oppivelvollisuus oli jo voimassa. Koulunkäynnin sijasta hän joutui kokopäivätyöhön maatilalla. Hyvin se isoäiti silti elämässä selvisi vähästä oppisivistyksestä huolimatta, mutta suru menetetystä lapsuudesta ja erossa vietetyt vuodet sisaruksista jäivät painamaan.