Lue keskustelun säännöt.
Opettajat hoi!
29.01.2018 |
Miten selviätte hankalien vanhempien kanssa?? Itselläni meinaa kohta usko loppua tähän touhuun ja kaipailisin kovasti vinkkejä selviytymiseen..
Kommentit (9)
Kyllähän ne on, mutta on se yhteistyö vanhempienkin kanssa joka päiväistä. Minkälaisia pelisääntöjä muut opettajat olette vanhemmille laatineet? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie oon todennut parhaaksi sen, että kuuntelee sen asian ja vastaus hyvin neutraalisti ja lyhyesti. Pahimpiin kiukunpurkauksiin konsultoin työkavereita tai pomoa. Miulla on muutama hankala, mutta helpommalla pääsee kun antaa ison osan mennä korvien ohi. Selkeistä asiattomuuksista olen huomauttanut. Eikä anna päästä ihon alle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat hankalilla?
Semmoisia joiden kanssa ei saa vedettyä kunnolla arviointikeskusteluja ja muita, koska vanhemmat eivät ole samaa meiltä mistään. Esimerkiksi yritin ehdottaa yhdelle oppilaalle tukiopetusta matematiikassa erittäin kehnojen koetuloksien vuoksi, niin ei! Vanhempien mielestä oppilas osaa oikein hyvin, eikä hänessä ole mitään vikaa. Eikä mene mitkään perustelut yms läpi. Ja mitähän muita näitä nyt on... AP
Sulla on jo 2 kitinäketjua.
Missä helvetissä on töissä tälläisiä paukapäitä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät päätä koulun sisäisistä asioista, kuten tukiopetuksesta. Siihen he voivat kyllä sanoa, jos suunnitellaan lapsen siirtämistä erityisopetuksen piiriin pidemmäksi ajaksi tai kokonaan pienryhmään. Opettaja itse päättää, millä tavoin hän mitäkin lasta opettaa ja eriyttääkö hän lasta ylöspäin tai alaspäin tai antaako erilaisia/enemmän tehtäviä kuin muille.
Joillakin vanhemmilla on vaikeuksia hyväksyä auktoriteetteja. Se juontaa juurensa jo lapsuudesta ja nuoruudesta. Me emme sille mahda mitään. Täytyy vain kuunnella ja myötäillä ja olla ystävällinen. Sen jälkeen teet työsi kuten parhaaksi katsot.
Minulla on ollut kerran huoltaja, jolla oli jonkinlainen mielenterveysongelma. Häneltä saattoi tulla päivässä viisikin Wilma-viestiä milloin mistäkin asiasta ja siis joka päivä. Aina vaadittiin minulta jotain toimenpidettä johonkin asiaan. Hänen lapsensa oli keskiverto-oppilas, joka olisi pärjännyt paremmin, jos olisi viitsinyt edes yrittää (tehdä läksyt, lukea kokeeseen, lukea lukukirjat, tehdä lisätehtävät jne.). Tein kyllä hänen lapselleen silloin tällöin lisätehtäviä, mutta kertaakaan oppilas ei niitä palauttanut tehtynä. Sanoi vain, ettei viitsinyt. Hän ei myöskään koskaan osallistunut tukiopetuksiin (joita välillä järjestin ihan vain hänen äitinsä pyynnöstä).
Sitten on ollut joitakin vanhempia, jotka ovat halunneet erikoistehtäviä lapsilleen ylöspäin eriyttämistä varten. Olen niitä väsännyt ihan senkin vuoksi, että sitten niitä on valmiina seuraavia oppilaita varten. Äärettömän harvoin kuitenkaan oppilaat niitä sitten tekevät, ja jos tekevätkin, ne on tehty väärin ja puutteellisesti. Vanhemmat eivät selkeästi ymmärrä, että neroja tulee vastaan kerran koko uralla (minun käsieni kautta kulkee urani aikana noin 1500 oppilasta) ja heidän lapsensa ei ole se nero. Opettaja kyllä ihan varmaan tunnistaa sen oikean neron, kun sellaisen kohtaa.
Meillä auttaa hyvä yhteishenki koulussamme, siis siellä opettajanhuoneessa. Pihisemme ja puhisemme kiukkumme siellä ja saamme lohdutusta ja vertaistukea. Rehtori on kaikkien selkärankana, liian vaikeat tapaukset ohjaamme keskustelemaan hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat hankalilla?
Semmoisia joiden kanssa ei saa vedettyä kunnolla arviointikeskusteluja ja muita, koska vanhemmat eivät ole samaa meiltä mistään. Esimerkiksi yritin ehdottaa yhdelle oppilaalle tukiopetusta matematiikassa erittäin kehnojen koetuloksien vuoksi, niin ei! Vanhempien mielestä oppilas osaa oikein hyvin, eikä hänessä ole mitään vikaa. Eikä mene mitkään perustelut yms läpi. Ja mitähän muita näitä nyt on... AP
No tuo ei ole vielä mitään. Luulin, että sinua vainotaan ja solvataan ja häiritään.
Senkun kuuntelet ja sitten teet kuten parhaaksi näet tilanteen mukaan. Jos oppilas itse haluaa tukiopetusta, saat todellakin antaa sitä. Tunneilla voit eriyttää ihan vapaasti.
Jos oppilas ei halua tukiopetusta koulun jälkeen, eivätkä vanhemmatkaan, niin siinähän sitten ottavat huonoja arvosanoja. Sinun velvollisuutesi on tarjota apua ja siinä se. Ketään ei voi väkisin auttaa eikä opettaa.
Teet nyt itse kärpäsestä härkäsen.
Eikö ne ole oppilaita siellä koulussa, ei vanhempia? Hyvin vähän tulee kritiikkiä annettua, vaikka välillä jopa oppilaiden turvallisuus vaarantuu monimutkaisten kuvioiden takia, joita keksitään oppituntien paikalle. Muistetaan, että avustajatta pärjääminen on erityislapsillekin haastavaa, jos on opettajallekin.