Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin hukassa tuon pojan kanssa...
29.01.2018 |
Me ollaan kyllä saatu keskusteluapua ja käydään "terapiassa", mutta tuo, että hän hajottaa tahallaan kalliita tavaroita, niin multa meinaa lähtee järki päästä.
Siinä meni sitten parinsadan euron arvoinen puhelin, mitä en edes minä ollut ostanut hänelle.
Mun isäni osti pojalleni puhelimen, ja vaikka olin sanonut, ettei ostaisi kallista, niin mun isä kun on niin antelias ja hyväsydäminen mies...niin noh, kestihän tuo jopa muutamia kuukausia...
Pojalle oon tehny jo aiemmin selväks ettå tuon puhelimen jos tahallaan hajottaa, niin uutta ei tule. Ja nyt kun hän sen seinään paiskas kiukuspäissään, niin uutta ei tilalle tule. Ei vaikka tiedän että häntäkin harmittaa nyt ihan vietävästi, kun oikeasti tajus, että siinä meni, hänen ainoa "ilonaiheensa"..
Mutta loppuupahan pelaaminen, jos tästä jotain positiivista pitää etsiä, mutta ensin mä olin raivoissani janyt vaan surettaa ja säälittää tuo poika, kun meni tekemään ison virheen.
Omalle isälle en edes kehtaa sanoa mitä kävi puhelimelle...
Mutta mä oon niin hukassa, mitä ihmettä mä teen ton lapsen kanssa.
Kommentit (24)
Auttaisiko lääkkeet tuohon aggressiivisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä nyt ihan kunnon tauko ennen kuin saa uuden puhelimen. Pakko lapsen on ymmärtää tekojensa seuraukset.
Eli sä provosoit koko ajan lasta siihen että se raivostuu?
MInkä ikäinen poika? Jos on 5v niin hyvä että loppui pelaaminen, jos 15v niin tosiaan lisää terapiaa, että oppii hillitsemään itsensä.
Aika vaikea kommentoida, kun et edes lapsen ikää kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo pakko hänen on nyt pitää taukoa pelaamisen kanssa. Olen hälle jo tässä talven aikana puhunut, että kun ite aloitan hiihtoharrastuksen, niin tulen hällekki ostamaan sukset, vaikka vinkuu vastaan. Eihän tästä oikeasti tule mitään, kun ei kiinnosta mikään harrastus!
Ei uinti, ei luistelu, ei mikään. Ainoastaan pelaaminen.
Siksi nyt kun puhelinkin on paskana, niin sitä paremmalla syyllä pakotan mukaan näihin ulkoharrastuksiin mitä nyt ite olen innostunut harrastamaan. Luistelua ja mäenlaskua ja hiihtoa...
Hän on siis 10 v...ja tämä, että hänellä on ollut tapana tuollanen suutuspäissään tavaran lennättäminen päin seiniä, niin siksi olin jo varoittanut kun sai puhelimensa, että sen jos hajottaa niin uutta ei tule.
Tämäkin alkoi tyhmästä jutusta, siskonsa kanssa rupesivat kahta lasitaulua seinällä kiusaamaan ja käskin lopettaa. Mutta poika jatkoi ja taulu tippui ja hajos.
Käskin siivoomaan sotkun mutta poika paineli huoneeseensa pelaamaan. Minä katkaisin nettiyhteyden ja hetken päästä kuulin kun puhelin lensi.
Poika tuli alakertaan ja käski hommata uuden puhelimen. Sanoin että se oli sitte siinä...
Toivon että keskusteluavusta ois jotai hyötyä, mut mitäs jos sekään ei auta. Mitä mä teen ton kanssa. Oon oikeesti ihan paska äiti kun yks lapsista ei osaa elää niinku normaalit ihmiset. Ei hänen siskonsa käyttäydy näin..
Niin paljon kun mä haluaisinkin antaa näille kaikkia kivoja juttuja, mutta se tuntuu niin turhalta kun mistään ei osata olla kiitollisia eikä mitään arvosteta.
Jos sun tyyli on komentaminen ja aggressiivinen, en yhtään ihmettele poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihanhallintaa tarvitsee. Terapiaan. Tulee ongelmia aikuisena ja on yhtenään tappeluissa jos ei hillitse itseään. Todennäköisesti hakkaisi myös tulevan tyttöystävänsä ku on noin herkkähermoinen.
Vierailija kirjoitti:
Joo pakko hänen on nyt pitää taukoa pelaamisen kanssa. Olen hälle jo tässä talven aikana puhunut, että kun ite aloitan hiihtoharrastuksen, niin tulen hällekki ostamaan sukset, vaikka vinkuu vastaan. Eihän tästä oikeasti tule mitään, kun ei kiinnosta mikään harrastus!
Ei uinti, ei luistelu, ei mikään. Ainoastaan pelaaminen.Siksi nyt kun puhelinkin on paskana, niin sitä paremmalla syyllä pakotan mukaan näihin ulkoharrastuksiin mitä nyt ite olen innostunut harrastamaan. Luistelua ja mäenlaskua ja hiihtoa...
Hän on siis 10 v...ja tämä, että hänellä on ollut tapana tuollanen suutuspäissään tavaran lennättäminen päin seiniä, niin siksi olin jo varoittanut kun sai puhelimensa, että sen jos hajottaa niin uutta ei tule.
Tämäkin alkoi tyhmästä jutusta, siskonsa kanssa rupesivat kahta lasitaulua seinällä kiusaamaan ja käskin lopettaa. Mutta poika jatkoi ja taulu tippui ja hajos.
Käskin siivoomaan sotkun mutta poika paineli huoneeseensa pelaamaan. Minä katkaisin nettiyhteyden ja hetken päästä kuulin kun puhelin lensi.
Poika tuli alakertaan ja käski hommata uuden puhelimen. Sanoin että se oli sitte siinä...
Toivon että keskusteluavusta ois jotai hyötyä, mut mitäs jos sekään ei auta. Mitä mä teen ton kanssa. Oon oikeesti ihan paska äiti kun yks lapsista ei osaa elää niinku normaalit ihmiset. Ei hänen siskonsa käyttäydy näin..
Niin paljon kun mä haluaisinkin antaa näille kaikkia kivoja juttuja, mutta se tuntuu niin turhalta kun mistään ei osata olla kiitollisia eikä mitään arvosteta.
10v ja parinsadan puhelin ostettu?? No ei ihme että ei ole mitään arvostusta tavaroihin ku niitä noin vaan saa. Aivan liian hemmoteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä. Itse ärsytät lasta raivon partaalle ja sitten ihmettelet täällä.
Miksiköhän mun poika ei saa raivareita?
Vierailija kirjoitti:
Pidä nyt ihan kunnon tauko ennen kuin saa uuden puhelimen. Pakko lapsen on ymmärtää tekojensa seuraukset.
Ei tarvi uutta.
Pisti säpäleiksi vanhan.
Jos ostat puhelimen, nin osta sellainen minkä voi soittaa ja tekstiviestit. Muuta eu tarvi.
Hyvä että käytte terapiassa. Koulupsykologi ja kuraattori ovat myös hyviä. Kannattaa heille soittaa etukäteen ja kertoa tilanne niin osaavat sanoa milloin voisitte tulla sinne tai milloin lapsi voisi mennä.
Itsehillintää ja sen harjoittelua sitä tuossa tarvitaan. Ja kun lupaat jotakin niin pidä se. Kannattaa miettiä mitä lupaa ja mitä kieltää. Se kielto on myös lupaus pitää rajoista kiinni.
Meilläkin itsehillintä hakusessa. Yritetään ihan tavallisilla perus rutiinejailla rakentaa. Ja lapsen kiukun ei pidä antaa pelästyttää vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo pakko hänen on nyt pitää taukoa pelaamisen kanssa. Olen hälle jo tässä talven aikana puhunut, että kun ite aloitan hiihtoharrastuksen, niin tulen hällekki ostamaan sukset, vaikka vinkuu vastaan. Eihän tästä oikeasti tule mitään, kun ei kiinnosta mikään harrastus!
Ei uinti, ei luistelu, ei mikään. Ainoastaan pelaaminen.Siksi nyt kun puhelinkin on paskana, niin sitä paremmalla syyllä pakotan mukaan näihin ulkoharrastuksiin mitä nyt ite olen innostunut harrastamaan. Luistelua ja mäenlaskua ja hiihtoa...
Hän on siis 10 v...ja tämä, että hänellä on ollut tapana tuollanen suutuspäissään tavaran lennättäminen päin seiniä, niin siksi olin jo varoittanut kun sai puhelimensa, että sen jos hajottaa niin uutta ei tule.
Tämäkin alkoi tyhmästä jutusta, siskonsa kanssa rupesivat kahta lasitaulua seinällä kiusaamaan ja käskin lopettaa. Mutta poika jatkoi ja taulu tippui ja hajos.
Käskin siivoomaan sotkun mutta poika paineli huoneeseensa pelaamaan. Minä katkaisin nettiyhteyden ja hetken päästä kuulin kun puhelin lensi.
Poika tuli alakertaan ja käski hommata uuden puhelimen. Sanoin että se oli sitte siinä...
Toivon että keskusteluavusta ois jotai hyötyä, mut mitäs jos sekään ei auta. Mitä mä teen ton kanssa. Oon oikeesti ihan paska äiti kun yks lapsista ei osaa elää niinku normaalit ihmiset. Ei hänen siskonsa käyttäydy näin..
Niin paljon kun mä haluaisinkin antaa näille kaikkia kivoja juttuja, mutta se tuntuu niin turhalta kun mistään ei osata olla kiitollisia eikä mitään arvosteta.
Minulla on kaksi poikaa, jotka olivat nuorempana aika hurjia reagoidessaan peleihinsä. Kun pelissä jokin meni huonosti, sen kyllä kuuli koko talo. Pettymys purkautui kauheina kiukunpuuskina, joita inhosin todella paljon. Mietin välillä, että millaisia raivopäitä noista mahtaakaan kasvaa, kun ovat tuollaisia vain pelaamisen tähden.
Nyt kumpikin on jo aikuisia ja ovat hyvin rauhallisia nuoria miehiä. Eivät koskaan korota ääntään vanhemmilleen ja ovat sovussa keskenäänkin, mitä nyt naljailevat toistensa kanssa. En kyllä pahimpina kiukutteluaikoina olisi uskonut, että kaksikosta voisi sukeutua niinkin oivallisia nuoria aikuisia, kuin mitä he nykyään ovat.
Tsemppiä vain sinne ja uskoa tulevaan. Kyllä se siitä suttaantuu, kunhan ikää ja järkeä tulee lapselle lisää.
Lapsella voi olla impulsiivisuutta mikä ei muutu. Meidän 9v ei saa edes pitää puhelinta kuin keittiön pöydällä tunnin kerrallaan. Hänelle ei voi antaa liikaa vastuuta koska ei selviä siitä. Ja siis todella ärsyttävää se elämä hänen kanssaan on. Ei voi mitään. Muut lapset meillä perus kilttejä. Saaneet kännyt kouluun ym. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätäkö ois pitänyt silittää, kun ensin käskin lopettaa kun koputteli sitä taulua ihan liian kovaa,mikä oli seinällä. Sanoin että lopettaa ennenku se hajoaa.
No jatkoi ja sittenhän se hajos. Mä en ymmärrä mikä siinä on että ei mee perille mitä sanon.
Ja isälleni olin sanonut, pyytänyt ettei ostaisi mitään kallista.
Mutta isä ja lapset olivat keskenään silloin puhelin ostoksilla ja tietystihän nyt isäni sit päätti mitä ostaa.
Hän on niin hyväsydäminen ja antelias, minuakin hän on niin paljon auttanut, ja kaikesta siitä oon todella kiitollinen.
Mutta kun tajusin, että poika ei osannut enää arvostaa niitä lahjojakaan mitä jouluina olin ostanut, niin tein päätöksen etten osta enää mitään, varsinkaan laita satasia lahjoihin. Tämän olin myös kertonut pojalle ja en nyt viime jouluna sit ostanutkaan muuta kuin yhteisen pelin lapsille. Tavallisen tylsän pelin.
Jaaaa, kaikkien ei oikeesti pitäis kyllä hankkia lapsia. Aina sitä ihmettelee että mistä helvatasta niitä kusipäitä sikiää?
Turhaan sinä murehdit lapsesi vuoksi. Ei lapsi sille mitään mahda että sinä olet idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla impulsiivisuutta mikä ei muutu. Meidän 9v ei saa edes pitää puhelinta kuin keittiön pöydällä tunnin kerrallaan. Hänelle ei voi antaa liikaa vastuuta koska ei selviä siitä. Ja siis todella ärsyttävää se elämä hänen kanssaan on. Ei voi mitään. Muut lapset meillä perus kilttejä. Saaneet kännyt kouluun ym. Tsemppiä!
Kiitos. Mä oon yksin näitten kanssa ja välillä mietin miten selviän tän pojan kanssa.
Aamulla ois ollu töihin lähtö, mutta sain sitä siirrettyä onneks vähän myöhemmäks, kun poika ei ois mennyt kouluun jos en ois suurinpiirtein kantanut huoneesta ja pukenut päällensä vaatteet. Siinä meni aikaa ja sitten piti kuskata vielä eskarilainen ja nuorin toiseen hoitoon.
Kyllä mä ymmärrän että häntä itseäänkin harmittaa tekonsa, mut ei tää meno voi jatkua näin.
Veljeni oli samanlainen tuittupää, nyt kolmekymppisenä vähän rauhallisempi. Hänellä ilmeisesti vähän lukihäiriötä ja ahdistuneisuutta. On ihan fiksu mutta kiihtyy nollasta sataan helposti, enää ei kyllä riko tavaroita.
Voi siis olla ap ettei ole mitään tiettyä juttua minkä voit tehdä estääksesi raivareita eikä ne ole sinun syytä.
Loistavaa kuitenkin, että käytte keskustelemassa, varmasti lapsi saa sieltä työvälineitä kiukkunsa ja muidenkin tunteiden käsittelyyn ja oppii ajan kanssa itsehillintää.
Kiitos teille jotka tsemppaatte, lohduttavaa kuulla että kaikki toivo ei ole välttämättä mennyttä vielä...ap
Pelistäkö noin suuttui vai mistä? Voi olla ihan hyväkin rajoittaa pelaamista mikäli se aiheuttaa tuollaista.