Millaista oli alasi työskentely ennen verrattuna nykyhetkeen?

No kaupassa ainakin aukioloajat olivat aikaisemmin huomattavasti paremmat päätyökseen sitä tehneelle.

Klassista, perinteisempää, käsityötaitoja kunnioitettiin. En paljasta alaa.

Paljon rauhallisempaa, laadukkaampaa ja analyyttisempaa. Nykyään katsotaan vain tulosta. Muulla ei ole väliä.

Media-alalla teknologian kehitys on mahdollistanut sen, että useammalla on varaa hankkia laitteita/ohjelmia kotiinsa ja tehdä työtä kotona. Filmistä siirtyminen digiin on tehnyt työskentelystä halvempaa ja nopeampaa.

Vielä seitsemän vuotta sitten jokainen istui yksin tai kaksi työhuoneessa. Nyt monet toimipisteet ajautuvat remonttien seurauksena kohti suuria avokonttoreita ja samaan aikaan vaaditaan yhä enemmän puhelimessa oloa. Työt käsittivät aikaisemmin pienemmän maantieteellisen alueen asiakkaat, mutta nyt koko Suomi on jaettu muutamaan suureen alueeseen, joten asiakkaat tulevat paljon laajemmalta alueelta. Ennen oli kokouksia ja palavereja kasvokkain, nykyään istumme omalla työpisteellä netin kautta kuulokkeet korvilla ja liitymme skypen kautta palaveriin. Toisinaan myös nettikamera käytössä. Muutoksia tapahtuu aika jatkuvalla syötöllä ja näyttää siltä, että tavallinen rivityöntekijä voi aina vain vähemmän vaikuttaa työhönsä. Toiminta pienillä paikkakunnilla päättyy ja isojen paikkakuntien toimipisteitä paisutetaan koko ajan. Eli maaseutu tyhjenee tai palvelut siirtyvät verkkoon. 

Pystyn yhä vähemmän vaikuttamaan mihinkään, kaikki on palasteltu pieniin osiin ja ikään kuin koordinoin niitä osia, tietämättä ihan tarkkaan, mitä ne tekevät. Osa hommista on ulkoistettu ihan muualle jostain syystä, en tiedä kuka niitä tekee ja millä prioriteetillä. En voi vaikuttaa niihin (en ole esimies enkä osallistu rekrytointiin), mutta edelleen otan vastaan kaiken palautteen asiakkaalta. Ennen pystyin itse hoitamaan kaiken ja osasin antaa aikataulut ja hinnat suoraan.  

Olenko ainoa joka luki "minkälainen oli alasti työskentely ennen verrattuna nykyhetkeen"...

Samanlaista tympeää paskaa kuuluu olleen aina. 

Hoitoala, of course.

Olen alalla, jossa työn kohde liittyy ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Ennen alallani oli jopa vähän kunnia-asia tehdä työ rauhassa syventyen ja palvelun laatu ja työssä aikaansaadut hyvät asiat merkitsi. Työnanatajat nimenomaan piti arvokkaana sitä, että työ tehtiin huolella ja ajan kanssa perehtyen. Nykyään ainoastaan tehokkuus ja hoidettujen asiakkaiden suuri määrä per päivä merkitsee. Työ pitää tehdä pintapuolisesti ja kamalalla kiireellä, eikä laadulla ole väliä. Kunhan tehokkuusluvut näyttää hyviltä.

Ennenvanhaan rahvas kulki edellä ja kailotti että insinööri tulee.

Nykyään olen itse rahvasta eikä tyämiähet pelkää yhtään.

Tehtaalla pyrittiin ennen tekemään koko tuote itse ja aina pysyttiin näin toimitusaikatauluissa. Nykyään on alihankkijoiden alihankkijoita, jotka valmistaa osia ja toimitusaikataulut aina tiukilla/myöhässä.

Ennen minun annettiin maata ja loisia ihan vapaasti, mutta nyt on joku aktiivimalli ja minun pitäisi muka tehdä jotain rahan eteen. Pöyristyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista tympeää paskaa kuuluu olleen aina. 

Hoitoala, of course.

No ei meillä ainakaan. Parempaan on mennyt ainakin verrattuna niihin vuosiin kun urani aloitin 90-luvun lopulla. Silloin osastolla oli potilaspaikkoja 28, sulkuraja oli 30 (jonka jälkeen ei olisi saanut ottaa uusia potilaita), silti niitä saattoi olla pahimmillaan 36. Heitä hoitamassa 4-5 hoitajaa eli potilaita oli pahimmillaan 9/hoitaja aamu-ja iltavuorossa, yöllä 18. Oman erikoisalani sairaanhoito oli ihan lapsenkengissä, kaikki vaikuttavat hoidot ovat kehittyneet vasta 2000-luvun puolella. Työ oli ainaista potilaiden nostamista sängystä pyörätuoliin, tuolista vessanpöntölle, takaisin tuoliin ja siitä taas sänkyyn. Mitään apuvälineitä ei saanut käyttää.

Nykyään potilaita on enimmillään 3/hoitaja aamuvuorossa, illalla 4/hoitaja ja yöllä 7-8. Kaikenlaiset apuvälineet ovat käytössä potilaiden siirtämiseksi ja hoitomenetelmät kehittyneet niin että vaikeasti vammautuneita potilaita on enää noin neljäsosa siitä mitä oli urani alkuaikoina. Eli en todellakaan valita!

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa joka luki "minkälainen oli alasti työskentely ennen verrattuna nykyhetkeen"...

Ekakerran ohitin koko keskustelun, koska luin samoin ja ajattelin, että taas näitä trollien juttuja.

Rauhallisempaa oli opettajan työ ennen. Välitunneilla ehti oikeasti vetää henkeäkin. Syödäkin kerkesin. Eikä aina painanut olo, että jotain on tekemättä tai että pitäisi osata jotain, mitä ei ole koskaan opetettu. Tuntui, että opettaminen riitti. Nyt pitäisi olla joku ihan ihme fakiiri, joka ratkaisee kaiken. Ei ollut Wilmaa, jossa on koko ajan jotain rutinaa, kysymyksiä ja muistutuksia. Opekokous oli kerran kahdessa kuukaudessa, nyt joka viikko. Oppilaspalavereja oli satunnaisesti, nyt niitäkin voi olla viikoittain. Paljon on muuttunut sitten 2000-luvun alun.

Ennen (80-luvulla) yrityksen johtajat olivat superrikkaita ja väliportaan johtokin varakasta väkeä ja me työmuurahaiset köyhälistöä. Nyt minä tienaan asiantuntijana enemmän kuin keskijohto, mutta isot johtajat ovat kyllä miljoonaoptioineen aivan eri luokkaa.

Itse työ oli nuorena stressaavaa, kun piti jatkuvasti opetella uutta ja pysyä ajan hermolla. Silloin piti myös osata, nykyisin kaikki löytyy googlesta eikä mitään tarvitse enää tietää itse. Muutenkin työ on hauskaa ja leppoisaa kun ammattitaito on kehittynyt niin että hommat vaan hoituvat, ylitöitä ei enää tehdä koska niistä ei makseta ja usein viikonloppu alkaa joustavasti etätyöpäivänä.