Miksi monet tuntuvat pelkäävän perheen perustamista?

Ei minulla ole lemmikkejä tai viherkasveja. Työ onkin ainoa pakko elämässäni lottovoittoa odotellessa. Alallani ei ikävä kyllä perheetön ihminen saa tehdä osa-aikatyötä, se on unelmani.

Tänään lehdessä oli juttu naisesta, joka oli riemuissaan, kun sai lapsenhoitajan kahdesti viikossa viemään lapsen ulos tunniksi. Saamansa laatuajan nainen käytti imurointiinja ruoanlaittoon. Jokainen saa elää elämäänsä niin kuin tahtoo. Tuo ei kuulosta siltä, mitä minä haluan tehdä. Tietysti minäkin kyllä mieluummin imuroisin kun ulkoiluttaisin lasta.

Ovatko monet perhe-elämää pelkäävät heikosti toimeentulevia ja vailla oman perheensä tukea?

Lapset tappaa parisuhteen.

Itsellä käy kuitenkin niin kuin kaikilla tutuilla, että lapset saatuaan nainen häippää ja sittenolen yksin ja annan rahaa. Haluaisin olla yh isä jos ero tulee, mutta tuskin onnistuisi

Enemmän minua huolestuttaa ne, jotka pelkäävät asioiden tekemistä toisin ja oman päänsä mukaan. Jos lapsiperheessä eläminen ei kiinnosta, eikä tunne mitään halua hankkia lapsia, miksi niin pitäisi tehdä? Vai onko syynä läheisriippuvuus ja yksinäisyyden pelko? Täytyy alkaa tehdä ihmisiä kuolevalle maapallolle siksi, että olisi edes joku seurana?

Näillä ihmisillä on ilmeisen heikot resurssit perheeseen. Ei ole töitä, rahaa eikä puolisoa, joten vaikeaahan se on. Moni puhuu nukkumisongelmista ja kaikensortin ahdistuksista, joten ilmeisesti se perus psyykkinen tasapainokin on aika kiikun kaakun. Perhe tämän kaltaisella ihmisellä saattaisi todellakin olla kohtuuton rasite, jos sellaisen saisi jotenkin hankittua. Tutkimusten mukaanhan lapsettomiksi ja perheettömiksi jäävät juuri heikosti koulutetut ja työttömät.

Ei työ vie minun vapauttani. Rakastan työtäni, koen sen kautta merkityksellisyyttä ja sen kautta pystyn elättämään itseni ja mukavan toimeentulon myötä saan taas kokea vapautta kun voin matkustella, käydä kokemassa kulttuuria jne.

Lemmikit ja viherkasvit? Oikeasti? :D Viherkasvini puhdistavat huoneilmaani ja ovat valloittavan kauniita, niille riittää kun suihkautan vettä kerran viikossa ja vaihdan mullat joskus. Koirani taas on paras ystäväni, kulkee töissä mukanani eikä rajoita elämääni oikeastaan mitenkään. 

Lapsi vaikuttaisi kaikkeen. Vapauteeni töissäni (joskus painan ympäripyöreitä päiviä, joskus jään himaan pötköttää), minulla ei olisi enää samalla tavalla energiaa työhöni ja joutuisin toki aluksi jäämään lapsen kanssa kotiin. Ei enää ulkomaanreissuja niin että hinautetaan rinkka selkään, otetaan ensimmäiseksi yöksi joku motelli ja sen jälkeen katsotaan mihin tie vie. Viikonloppuisin tykkään käydä museoissa, taidenäyttelyissä, teatteriesityksissä ja elokuvissa sekä hienosti syömässä. Toki niitä varmaan voi toteuttaa jonkun muksun kanssa mutta ihan rehellisesti, näkyykö niitä siellä? Ei. Ja onko se nautinto juuri siinä rauhassa ja hiljaisuudessa minkä vain aikuiset ihmiset osaavat ympärilleen luoda? Kyllä. Haluan nauttia päivistäni ilman sitä mahdollisuutta että joudun hoitamaan jonkun kakkakatastofin tai mukulalla on tylsää ja se haluaa kotiin.

Teen töitä keikkaluontoisesti eli joskus painan sen 2kk töissä kiinni ja sitten saatan siitä lähteä kolmeksi tai neljäksi viikoksi ulkomaille höllimään, viime syksynä olin kaksi viikkoa Norjassa vaeltamassa ja joulukuussa kolme viikkoa Thaimaassa. Olisiko tämä mahdollista lapsen kanssa? Ei. Koira on vaeltamassa mukana ja vanhemmillani tai kavereillani kun olen ulkomailla. Viherkasvit pärjäävät hyvin kun joku käy niille suihkauttamassa vettä pari kertaa.

Minun elämäni on täyttä ja ihan hemmetin hienoa näin, rakastan tätä. Lapsi ihan kirjaimellisesti pilaisi kaiken. Olen 38vuotias jo joten tuskin mieli muuttuu. Parisuhteessa ollut viimeiset kahdeksan vuotta. Onneksi tuo mies jakaa samat arvot.

Verrattiinko aloituksessa vauvaa fiikukseen?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua huolestuttaa ne, jotka pelkäävät asioiden tekemistä toisin ja oman päänsä mukaan. Jos lapsiperheessä eläminen ei kiinnosta, eikä tunne mitään halua hankkia lapsia, miksi niin pitäisi tehdä? Vai onko syynä läheisriippuvuus ja yksinäisyyden pelko? Täytyy alkaa tehdä ihmisiä kuolevalle maapallolle siksi, että olisi edes joku seurana?

Tästä on käyty palstalla jo vol. miljoona keskustelua viime aikoina, joten jospa pysyttäisiin vaihteeksi aloituksen aiheessa joka on mielenkiintoinen.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua huolestuttaa ne, jotka pelkäävät asioiden tekemistä toisin ja oman päänsä mukaan. Jos lapsiperheessä eläminen ei kiinnosta, eikä tunne mitään halua hankkia lapsia, miksi niin pitäisi tehdä? Vai onko syynä läheisriippuvuus ja yksinäisyyden pelko? Täytyy alkaa tehdä ihmisiä kuolevalle maapallolle siksi, että olisi edes joku seurana?

En tarkoittanut, että perhe pitäisi hankkia. Olen kiinnostunut, miksi monet tuntuvat täällä ainakin pelkäävän sitä perheen perustamista niin kovasti. Ei se mitään haittaa, ettei sitä "hankita", mitta minua ihmetyttää ne syyt mitä siihen halutaan kertoa. Omat ajatukseni perhe-elämästä ovat niin päinvastaisia.

Seksi loppuu ja vapaus menee.

Ei se mitään pelkoa ole, jos ei vain halua. 

"Tutkimusten mukaanhan lapsettomiksi ja perheettömiksi jäävät juuri heikosti koulutetut ja työttömät."

Eikö ongelma ole juuri siinä, että alhaisesti koulutetut lisääntyy kuin sienet sateella ja korkeakoulutetut hankkivat korkeintaan sen yhden mukulan ja senkin "korkealla" iällä.

On hyvä pelätä perheen perustamista. Silloin se saattaa jäädä perustamatta. Silloin saa hyvän elämän. Ei menetä omaansa. Perhe on siinä koko elämän.

Siksi että lasten saamisen jälkeen altistut tuntemattomien ja tuttujen jatkuvaan kommentointiin ja arviointiin koskien lasten olemista, elämistä, ruokkimista, nukuttamista, pukemista, leikkimistä, puheliaisuutta, vilkkautta, hiljaisuutta, liikkumista, paikallaan oloa, Padin käyttöä, äänen käyttöä ym.

Tämä kaikki uuvuttaa aikuisen parissa kuukaudessa. Ihmisten olisi hyvä oppia kunnioittamaan myös perheiden yksityisyyttä.

Ei pelota, ei vain yksinkertaisesti kiinnosta kun pakko ei ole :)

Vierailija kirjoitti:

Lapset tappaa parisuhteen.

Tämä on NIIN totta. MIeluummin parisuhde kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoittanut, että perhe pitäisi hankkia. Olen kiinnostunut, miksi monet tuntuvat täällä ainakin pelkäävän sitä perheen perustamista niin kovasti. Ei se mitään haittaa, ettei sitä "hankita", mitta minua ihmetyttää ne syyt mitä siihen halutaan kertoa. Omat ajatukseni perhe-elämästä ovat niin päinvastaisia.

Ei se pelkoa ole, ennemminkin uskon että niitä ihmisiä pelottaa jotka lapsia hankkii. Pelätään sitä ettei elämällä ole muuten merkitystä, pelätään yksinäistä tulevaisuutta ja sitä ettei kukaan ole pitämässä kädestä kun olet vanha.

Toiset ihmiset saavuttavat merkityksellisyyden ilman lapsiakin. Eivätkä pelkää tulevaisuuttaan.

No hyvä jos nykyään "pelätään" perustaa perhe. Kertoo siitä että ymmärretään että asiat muuttuvat lapsen tullessa, kestääkö parisuhde sen ja ehkä punnitaan niitä omiakin voimavarojakin. kertoo vastuullisuudesta tuo pelko.

No, perheen perustaminen on se ratkaiseva asia, joka rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia tehdä korjausliikkeitä ja parantaa elämäänsä, nykyään asia ymmärretään. Lisäksi ei moni halua pätkätöiden varaan perheensä toimeentuloa laskea, ei ole varaa perheeseen.