Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen tästä ihmisvihasta eroon?
26.01.2018 |
En tiedä, koska tämä on alkanut tai mistä johtuu, mutta minä vihaan ihmisiä. Ahdistun ihan kamalasti jos joudun menemään kauppaan tai käytävällä tulee joku vastaan, lenkillä auto tulee vastaan tai joku yrittää jutella. Ihan suunnaton ahdistus kaikesta tästä. Kouluun meno ahdistaa, mahaan sattuu ja haluan vain olla yksin. Tuntuu, että minua pidetään outona ja tyhmänä, kaikki tarkkailevat ja tuijottavat minua, olen ruma ja ihmisarvoton idiootti jota kaikki haluavat tuijottaa tunteakseen itsensä paremmiksi. Pelkään kaikkien puhuvan minusta pahaa, aiemmin minulla oli kavereita mutta nyt he ovat kuin eivät tuntisikaan minua ja uudet ihmiset pitää jotenkin vajaana. Jos tämä ei kohta lopu, en varmaan jaksa katsella tätä paskaa kauempaa, vaan lähden täältä. Minulla on koko ajan itsetuhoisia ajatuksia ja tuijotan joskus useita tunteja itseäni peilistä ja etsin vikoja. :(
Kommentit (18)
Enemmän tuo kuulostaa joltain ahdistumishäiriöltä, kuin ihmisvihalta. Mene siellä koulussa vaikka juttelemaan terkkarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua puhua kenellekään, mutta kotikeinoja kaipaisin.
Eikö sulla ole mitään sellaista kokemusta, josta voisit puhua jollekin, jossa vihasi muita kohtaan olisi mielestäsi oikeutettua? Kun tmmärsin, että et halua siksi puhua, että uskot, että kuulijat eivät pidä vihaasi oikeutettuna. Vaikka minä näen sen, että sille on selvät syyt. Syitä en näe, mutta näen, ettet sinä siksi ole syyllinen, että tunnet noin ja jonkun ois syytä auttaa sinua. Koti konsteja mulla ei ainakaan ole antaa.
Onhan hätänumeroitakin olemassa jos et halua ahdistuksesta kertoa kasvokkain.
Ja enemmän kai vihaan itseäni kuin muita, muita ehkä pelkään, koska ajattrlen heidän olevan minua arvokkaampia ja tärkeämpiä ihmisiä. Ajattelen, etten ansaitse elää täällä ja minusta on vain haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että pääset ihmisvihasta eroon, vaan sinun ois käsiteltävä se jonkun tuella. Soita narsistien uhrien tukeen ja kysy terapeuttia heidän listoiltan. Ne terapeutit tajuaa sinua, ei kovin moni muu.
Netin keskustelupalstoilla roikkuminen kyllä lisää "vihaa" tai ainakin ärtymistä muita ihmisiä kohtaan, koska palstoilla suolletaan suorat sanat kaikille ihmisryhmille niin hyvässä kuin pahassa. Olet millainen tahansa, saat sontaa niskaasi. Lihava tai laiha, käyt äänestämässä tai et, tykkäät koirista tai lapsista tai vain jommasta kummasta tai vihaan molempia, olet uskovainen tai ateisti, olet rikas tai perseaukinen, matkustelet tai et, kaikki saavat lokaa niskaansa.
Kotikonsteja on hankala antaa. Ihminen pyörittelee palikkaa kädessään eikä oikein näe kuin sen yhden sivun siitä. Keskustelemalla jonkun ulkopuolisen kautta, jonka työnä on kuunnella, pyöräyttää siitä palikasta pari muuta sivua näkyville ja oma ajattelu voi avartua. Asiat eivät ole pelkästään mustia tai valkoisia vaan paljon muutakin. Jumissa oleva ajattelumalli ei sitä vain käsitä. Joten suosittelen keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja enemmän kai vihaan itseäni kuin muita, muita ehkä pelkään, koska ajattrlen heidän olevan minua arvokkaampia ja tärkeämpiä ihmisiä. Ajattelen, etten ansaitse elää täällä ja minusta on vain haittaa.
Ihmispelosta ei voi päästä kotikonstein eroon.
En koe olevani mitenkään narsistien uhri, ehkä itse ajattelen tässä jollain tavalla narisitisesti, että kaikki keskittyvät vain minuun ja oikeastaan elämäni pyörii ulkonäköni ja puutteideni ympärillä. En kuitenkaan missään nimessä halua mitään terapiaa, en usko, että niistä on oikeasti mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani mitenkään narsistien uhri, ehkä itse ajattelen tässä jollain tavalla narisitisesti, että kaikki keskittyvät vain minuun ja oikeastaan elämäni pyörii ulkonäköni ja puutteideni ympärillä. En kuitenkaan missään nimessä halua mitään terapiaa, en usko, että niistä on oikeasti mitään apua.
Narsistin uhri saattaa kyllä olla oppinut ajattelemaan narsistisesti, mutta jos se kiusaa itseä, se kertoo sen, ettei ole narsisti. Sinulla saattaa olla terapiasta erilainen kuva, kuin mitä terapia, joka auttaa, on. Etkö siis halua kuulla kenenkään sanovan sinulle mitään asioita...?
Pystyn samaistumaan aloittajan kirjoitukseen. Ihmisvihana en kuitenkaan tunnettani pidä, vaikka joskus ajattelenkin ihmisen kävellessä vastaan : "tahallasiko aiot kävellä minua vastaan ja tuijottaa? Etkö osaa olla kohtelias ja vaihtaa suuntaa?" Ahdistuksesta ja pelosta nämä ajatukset johtuvat.
Terapiassa olen aiemmin käynyt, ei apua. Käyn töissä, pelot eivät ole helpottuneet yhtään. Ja työssä ainoastaan työparille kuuluu puhua, ja asiakkaita pitää tervehtiä kun tulevat käytävällä vastaan. Aina yhtä vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa kyllä enemmän itsevihalta ja se on pidemmän päälle rasittavaa. Opettele rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Et ole sen huonompi kuin muut. Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa muitakaan (karkeasti yleistettynä).
Minua ahdistaa myös joidenkin ihmisten tapa tulla liian lähelle, se, että tuijotetaan jostain kauempaa ja kaikki naureskelu, kun oletan kaikkien nauravat minulle. Oikeasti tunnen itseni vainoharhaiseksi, koska jollain tavalla tiedän kuitenkin, ettei koko maailma minun ympärilläni pyöri. Pelkään kaikkien pitävän minua jonain friikkinä, kehitysvammaisena, jollain tavalla rumana tai muuten epämiellyttävänä. Olen aika typerä, puhun epäselvästi ja sekavia koska jännitän, kuulo on huono ja sitten kun on vielä v*t*n ruman suomursun näköinen, alkaa pikkuhiljaa elämänhalu hiipua. En vaan kestä tätä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi ihmisarvo, rakasta itseäsi (mutta älä liikaa), puhu itsellesi ja muillekin positiivisesti, ota rennommin. Hymyile.
Kun olisikin noin helppoa... en voi rakastaa itseäni ilman plastiikkakirurgin apua. Haluaisin laihtua vähintään parikymmentä kiloa, ottaa silikonit, hieman täytettä huuliin ja silottaa ryppyjä ja päästä eroon aknesta.
Ja naamakarvat helvettiin :'(
Pään sisältä alkaa se ettei inhoo ihteesä.Sitten on vasta aika radikaalimmille toimenpiteille.
Naamakarvoista pääset eroon kotonakin ja kato netistä kuvia kuinka saat oman (plus koon?) vartalosi kauniisti puettua.Jos siis tämmösissä asioissa on sinusta vikaa.
Oon kärsiny samankaltaisista ongelmista kuin sinä ja nyt ei enää ahista ihmisten olemassa olo:) Oon vaan työstäny ongelmaani omassa päässäni vuosia ja hiljalleen se helpotti.Ilman terapiaa.
Minua autto ajatus siitä että meidät jokainen on luotu omaks persoonaks,kaikki ei ole samanlaisia ja Luoja rakastaa kättensä työtä just semmosena kun on.
Ja aatteles,mitä väliä on jos ei olekkaan kedon kaunein kukka.Kuka edes voi määrittää mitä on kauneus ja miltä pitää näyttää että on kaunis ja hyväksytty.
Vinkkini,älä välitä tän maailman vaatimuksista ja irvailijoille näytä närhen munat olemalla tyytyväinen ihtees just sellasena kun oot!
Hyvä sinä!
Akneen jonkun viisaan mukaan auttaa maidoton ruokavalio koska se tulehuttaa elimistöö.
Alue: Aihe vapaa
Minua kiusataan koulussa "salaa" minulta puhumalla pahaa ja kuiskailemalla. Sitten se tuijotus, en kuvittele sitä vaan se on totta! Mitä ihmettä voin tehdä? Pussi päähän ja perubasäkki päälle? Kauneusleikkauksista ja lihavuusleikkauksesta haaveilen joka päivä ja yritän syödä mahdollisimman vähän ja terveellisesti ja juoda vettä sekä liikkua. Itkettää tuo s**tanan kyyläys ja naureskelu