Tajusin viimein suhteemme suurimman ongelman

Minä tein uhrauksia, vaihdoin paikkakuntaa, vaihdoin opiskelupaikkaa lähemmäs miestä, nousen keskellä yötä hakemaan miehelle vettä jos pyytää, arvostan sitä 110% ja ajattelen sen parasta. Jos sillä on paha mieli, meen viereen ja silitän.

Mies taas osasi alkuun olla huomaavainen, oli kiltti ja rakastava. Nykyään kaikki on yhtä vääntämistä. Eipä ollu paljon tukea raskausaikana vaan otti entistä enemmän duunia (eikä ollu rahasta kiinni) mies myös hajotti mulle äärettömän tärkeän asian suutuspäissään, eikä aijo sitä korvata. Mies saa toki käyttää omat rahansa miten haluaa, mutta tuntuu välillä turhauttavalta omasta pienestä äitiyspäivärahasta maksaa miehen mokista jolla rahottaa omia mielenkiinnon kohteitaan. Tässä 3vk sitten esim möi pyykkikoneen pois ja joskus tänä vuonna saadaan sukulaisilta uus ja jos ei kelpaa, oon ihan vapaa kävelemään kauppaan hakemaan uuden..