Äidiksi ja isäksi sopivien määrä lienee alle 30 %

Ei sitä aina voi etukäteen tietää. Itse sairastuin kun lapsi oli kuusi ja sen jälkeen olen ollut huono vanhempi jaksamisen ja elättämisen suhteen. Serkkuni bailasi ennen kuin mikäkin ja varmaan oli vähän alko-ongelmaa, sitten löysi hyvän miehen ja nyt jos eivät ole onnellinen perhe niin hyvin on ainakin kulissit pysyneet pystyssä.

Alapeukku tuli siitä, että sä sanot faktalukuja omille arveluilles.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lapset tekemättä, koska en olisi jaksanut pikkulapsiarkea. Vauvakuume sinänsä oli kova, mutta tajusin, etten pystyisi olemaan hyvä äiti, koska siedän huonosti valvomista ja minusta lasten maailma on jotenkin tylsä. Ajatus lasten leikkeihin osallistumisesta tuntui etovalta.

Mutta kuinka monen muunkaan ominaisuudet sopivat äidiksi tai isäksi? Arvelen, että luku on alle 30 %. Vietti tietysti on, se vauvakuume, halu jatkaa geenejään. Mutta kuinka moni on perusluonteeltaan sellainen, että hän tahtoo elää lapsiperhearkea ja kokee sen niin arvokkaasti, ettei kadu sitä, mitä menettää?

Kun julkista keskustelua seuraa, niin tuntuu, että nuoret naisetkin tahtovat minimoida lapsen kanssa vietetyn ajan. Ensin ura, sitten lapset. Raskaus, synnytys ja sitten mahdollisimman nopeasti töihin. Jos kysymys on hyvätuloisesta perheestä, hoitoapuakin ostetaan.

Jos on luonteeltaan ihminen, joka ei oikeasti nauti lapsista, niin miksi heitä kannattaisi tehdä? Mitä järkeä on ryhtyä projektiin, joka vaatii valtavasti sitoutumista ja voimavaroja, jos samaan aikaan ei tahdo projektiin sitoutua?

Sinä selkeästi fiksuna ihmisenä päätit jättää lisääntymättä. Nykyisin lisääntyvätkin vain ne ajattelemattomat makkaran dippaajat, joiden äly ei loista ja kotimaakin voi olla eri mantereelta. Ei ihme, että Suomi tyhmenee.

Ajat muuttuvat. Miksi äidin pitäisi pysyä kotona hoitamassa lapsia? Lapsi saa taatusti hyvän ja tasapainoisen elämän, jos perheensä sen pystyy tarjoamaan, vaikka äidillä sattuisikin olemaan hyvä ura. Päivähoito ei pilaa lapsen elämää, moni kotiäitikin vie lapsensa hoitoon.

Mistäpä sitä tietää olisinko hyvä isä. Kyllähän kaikki tutut sanovat, että olisin loistava isä, mutta mahdotonta sitä on etukäteen tietää. Lapsia (tai no lapsen näin aluksi) haluaisin ja halu on kova. Ollut oikeastaan koko aikuisikäni. Lasten kanssa tykkään puuhastella, silloin harvoin kun siihen on mahdollisuus. Tällä hetkellä, jostain syystä hoivaamisviettini lapsia kohtaan on korkeammalla kuin koskaan, varsinkin tyttölapsia kohtaan (luultavasti koska olen suunnilleen koko ikäni halunnut saada tyttären). Aivan kuin joku oli painanut nappulasta "Hoivausvietti päälle" ja sitten kääntänyt tehot täysille. 

Äidiksi ja isäksi tuloa harkittaessa olisi hyvä suorittaa jonkinlainen "ajokortti" jolla hankittaisiin lupa lapsen tekoon. Esim selvitettäisiin psykologisilla testeillä valmiudet tulla vanhemmiksi ja jokin vauva-oppi-materiaali luettaisiin etukäteen ja se tentittäisiin läpi. Samalla tutkittaisiin taloudellinen tilanne ja olosuhteet johon lapsi olisi syntymässä sekä parisuhteen tila. Näin turvattaisiin tulevan lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta jo etukäteen. Ongelmallisia tässä mallissa tietysti olisivat vahinkoraskaudet...