Lue keskustelun säännöt.
- Uskaltaako nykyään enää seurustella vakavasti?
XY38
22.01.2018 |
Olen eronnut jonkin aikaa sitten pitkästä suhteesta. Koen nyt olevani valmis uuteen suhteeseen, mutta "uudenlaiset parisuhdemarkkinta" mietityttävät. Moni aisa on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa kun viimeksi olin sinkku. Tuntuu, että kukaan ei oe parisuhdemarkkinoilla tosissaan, arvot ovat koventuneet.
Tämä on tosi klisee aihe, mutta minulle se on ollut tähän saakka sanahelinää. Nyt kun asia on itselleni totta, olen aivan masentunut. Miten ihmeessa voisi enää löytää ketään?
Olen käynyt muutamilla treffeillä, en tiedä mitä miehet hakevat? Osa henkä vain seksiseuraa, vaikka esittävät kiinnostunutta ja romanttista. Ero "poikaystävämatskun" ja seksiseuran välillä on kaventunut. On ihan outoa, jos ei suostu seksiin ekoilla treffeillä.
Toinen ryhmä ovat varatut miehet, jotka haluaisivat kakkosnaisen. Osa on ehkä ihan oikeasti ihastunut minuun ja sinänsä tunteiltaan aitoja, mutta eihän tässä ole mitään järkeä.
Pitäisikö minunkin "päivittää" arvomaailmani? Ei ehkä vaadetta yksiavioisuudesta, ei aikarajoja tai periaatteita seksin harrastamisen suhteen..?? Vai jatkanko etsimistä, pään seinään hakkaamista, sydänsuruja..? Pitäisikö tunteet vaan kovettaa? Onko se ainoa tapa selvitä?
"Elämme tällä hetkellä yhteiskunnassa, jossa parisuhdemarkkinoilla on paljon ihmissuhteissaan siipeensä saaneita tai hukassa olevia. Samaan aikaan deittailu on helpompaa, nopeatempoisempaa ja rikkovampaa kuin koskaan. Kerrot itsekin deittailleesi erosi jälkeen useita kymmeniä naisia ja tapailleesi tiiviimmin muutamia. Lopputulos kaiken paljon yrittämisen, toivon ja pettymysten jälkeen on tuo valtava määrä huonoja kokemuksia ja haavoitettu usko rakkauden mahdollisuuteen." kirjoittaa parisuhdeterapeutti Vauvan sivuilla.
Kommentit (12)
Älä vaan heitä pois arvojasi. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että luottava ja kestävä parisuhde rakentuu sellaisten arvojen varaan. Kerro arvoistasi jollain tavalla deitti-ilmoituksessasi, jos sinulla sellainen on. Silloin samanhenkiset miehet vastaavat.
Itsekin seuraan tuttavieni deittailua ihmetellen. He taas ovat ihmetelleet, miksi minulle "ei kukaan kelpaa". Olen koko ajan hakenut syvempää suhdetta, joka pohjautuu ystävyyteen. Ei niin että ensin mennään sänkyyn ja sitten mietitään, että seurusteltaisko. Vaan toisinpäin. Muut saavat toki toimia miten tahtovat, ei se minua haittaa, mutta minulle sellainen ei sovi. Nyt puoli vuotta sitten olen löysin miehen, jolla on sama näkemys, ja muutenkin synkkaa. Kannatti odottaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähintään fifty-sixty ellei huonompikin kerroin, että uusi parisuhde päättyy eroon. Että duu juu fiil laki?
En ole aloittaja, mutta seuraisin mieluusti keskustelua aiheesta. Komppaan ekaa ja tokaa vastaajaa.
Oletko harkinnut jotain vähän traditionaalisempaa viritystä? Uskonnolliset miehet / naiset eivät ole ihan niin vanhanaikaisia mitä voisi kuvitella. Ehkä sopisi paremmin sinun arvomaailmaan, esität vaikka, että rakastat Jumalaa.. Niin ne muutkin siellä tekee.
Luulisi sinun huomaavan kun se aidosti kiinnostunut osuu kohdalle.. Siina vaiheessa ei pitaisi tuntua etta jokin on pielessa, hakeekohan se vain seksiseuraa vai mita. Palaset loksahtaa kohdalleen niin kutsutusti. Siina vain voi menna tovi, vuosia tai viikko. Kukaan ei tieda. Itse luulen etta 70% etenkin nettideittailijat ovat ihan huuhaata, sarjadeittaajia, koukussa etsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä perinteisillä arvoillakin varustettuja deittaajia, mutta vie aikansa löytää sellainen. Minä löysin, mutta en ilman haksahduksia. Oli sitä varattua, sitoumuksia pelkäävää, katoavaa ja sitten tämä, joka vain tuli ja jäi. Ei se ihan noin nopealla aikataululla tapahtunut, mutta kolme kuukautta viestiteltiin ja sitten päätin lähteä katsomaan ja toteamaan, että välimatka on liian pitkä, mutta ei ollutkaan. Olemme nyt tätä suhdetta kolme vuotta pyörittäneet, emme asu yhdessä, mutta kumpikin olemme tähän sitoutuneet, emmekä etsi muita. Teemme nyt tätä suhdetta yhdessä.
Älä anna periksi, usko siihen, että hän löytyy. Ja anna toiselle mahdollisuus, pysähdy ja kokeile. Siitä se lähtee.
Ja taasko miehet ovat homogeeninen massa uniikeille lumihiutaleille?
Onko omat tavoitteesi realistiset?
Mitä itselläsi on antaa miehelle, sen sijaan että sinä poimit rusinat pullasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain vaikeaa löytää sitä jykeväleukaista, tummatukkaista tunteellista astronauttikirurgia, mutta jatkakaa etsimistä.
Ehkä kannattais muuttaa ajatusmaailmaa.
Tuntuu aika karulta, että ajattelet miehiä pelkkänä aisana.
Me olemme kuitenkin ihmisiä, joilla on tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko35 kirjoitti:
Ehkä kannattais muuttaa ajatusmaailmaa.
Tuntuu aika karulta, että ajattelet miehiä pelkkänä aisana.Me olemme kuitenkin ihmisiä, joilla on tunteet.
Nykynaisten mieskuva on hankittu elokuvista ja naistenlehdistä. Kaikki alfauroksien alapuolella oleva on kumppaniksi kelpaamatonta ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Ehkä kannattais muuttaa ajatusmaailmaa.
Tuntuu aika karulta, että ajattelet miehiä pelkkänä aisana.Me olemme kuitenkin ihmisiä, joilla on tunteet.
Nykynaisten mieskuva on hankittu elokuvista ja naistenlehdistä. Kaikki alfauroksien alapuolella oleva on kumppaniksi kelpaamatonta ainesta.
Tämä on täysin totta!
<3 älä muuta ittees, laita toive taivaalle mitä etsit,ota vastaan mahdollisuudet. Mun ihana tuli vastaan nettisaitilla, asuu toisella puolen maailmaa. Mut löysin vastakappaleeni <3