Mistä syystä asut vielä päälle kolmekymppisenä vuokralla?

Vuokralla asuminenhan on parasta. Voi lähteä kun haluaa eikä tarvitse stressata asunnon myynnistä

Kaikki riittävän hyvät asunnot on ihan liian kalliita suhteessa tuloihin. En aio ostaa asuntoa jostain spurgu-työväenluokan alueelta vaikka tappaisitte. Sellainen asuttavalla alueella oleva kaksio maksaa alkaen 140 tuhatta, ja sitä ei yksin makseta keskipalkoilla.

Ei ole vakituista työpaikkaa, joten en saa lainaa.

Ei kiinnosta elää naimisissa pankin kanssa

Koska olen pienipalkkainen ja maksanut lapsen kallista harrastusta (300 euroa / kk)

Ei ole vaki-naista niin mitäpä minä omalla kämpällä.

Maksan pientä vuokraa kopperosta, jossa käyn nukkumassa aina silloin tällöin.

Tykkään muuttaa Lapin Helmen ja Stadin välillä.

Jommasta kummasta vaihdellen duunia ja pääsee halutessaan ihan eri elämänmenoon.

Mukavaa.

Sinkkuna on muutenkin mukavaa elää spontaanisti ja nauttia vapaudesta elää kuten tahtoo.

Omistuskämpät istuu huonosti tähän. Rahaa olis.

Ne leikkii kotia, jotka leikkii.

M43

Voi heti muuttaa pois jos on ongelmia kuspäisten naapureiden kanssa. Samoin voi muuttaa heti pois jos naapuriin tulee joku eitoivottava asumisyksikkö ihan mille vaan porukalle. Ei tarvitse pelätä että asunnon arvo romahtaa syystä tai toisesta. Voi muuttaa työnperässä ihan minne vaan. En halua omistaa seiniä, sijoitan rahani paremmin. En halua velkataakkaa vuosikymmeniksi ja kun on vihdoin saanut talon maksettua niin sitten hakea sen peruskorjaamiseen, putkiremppaan ja pieneen pintaremonttiin uutta lainaa.

Svidun suomalaiset ja niiden omistusasuntofedissit.

Ei huvita lyödä palloa jalkaan vaan haluan päästä vaihtamaan nopeasti maisemaa, jos siltä tuntuu.

Omistusasuminen on parasta. Voi lähteä milloin haluaa ja jättää kämpän jonkun idiootin maksettavaksi vuokralle.

Asun paikkakunnalla jonka Mr. Trump epäilemättä julistaisi p-reikäsuomeksi. Ei täältä kannata ostaa asuntoa vaikka ei niistä juuri mitään tarvitsisi maksaakaan. Maksan pientä vuokraa, odottelen lopputiliä/eläkettä ja sen jälkeen mahdollista muuttoa jonnekin kauas..

Kun ei osta lainarahalla itselleen vankeutta - ei tarvitse olla mukana Kokoomuslaisessa oravanpyörässä! MOT

En halua maksaa järjetöntä hintaa Helsingin keskustassa sijaitsevasta asunnosta ja tarkoitus on häipyä Suomesta neljön vuoden sisään..

Olen viisikymppinen ja vuokralla ihan siitä syystä, etten halua omistaa asuntoa. Haluan olla vapaa vaihtamaan paikkaa halutessani ilman monimutkaisia myynti- tai vuokrauskuvioita. Haluan myös että joku toinen on vastuussa asunnon remonteista, putkista, sähköistä, kodinkoneista, hissiremonteista ym. Mulla ei myöskään ole lapsia, kenelle pitäisi kerätä omaisuutta.

Asutaan ns. hyvällä alueella vuokralla. Vuokra on kuitenkin pieni verrattuna alueen hintatasoon, joten tässä pysytään. Kaikki lähellä ja kohina vain kuuluu kun omistusasuntojen hinta nousee. Kaupunki juuri nosti myös omistamiensa tonttien vuokria. Miksi maksaa omaa pois ja samalla vuokratonttia?

Siitä monen sadan tuhannen kämpästä kun ei mitään mukaansa saa kun aika jättää, joten ennemmin käytetään rahat mukavaan elämään.

Minä ja puoliso ollaan molemmat melko pienituloisia, ja lisäksi käytetään rahamme mielummin todella moneen muuhun asiaan kuin asuntoon. Naurattaa pakkomielle OMISTAA ASUNTO (eli omistaa asuntolainaa) viimeistään tietyn ikäisenä. Kiva, jos se sopii, mutta ei tarvi ajatella, että se on kaikkien haave. Olla sidottuna pankkiin ja johonkin kaksvitosena valittuun lähiövuokrakolmioon. Voin ottaa ja lähteä minne vaan. Asua mitä mielenkiintoisimmissa kodeissa.

Ei ole tarvetta. En omaa mielenkiinta sitoa itseäni (sinkkuna) asuntolainaan, vähintäänkin kymmeneksi vuodeksi, kun en ole lainkaan varma haluanko jatkaa asumista nykyisissä ympäristössä. Hieman myös uskoni horjuu siihen, että omistusasunnon voi aina myydä; toki varmaan voi, mutta mihin hintaan ja missä ajassa, onkin toinen juttu. Suomessa on käsittämätön uskonto siihen, että omistusasuminen olisi aina kannattavampaa, kuin vuokralla asuminen. Kuitenkin vuokralla asuminen voi olla toisinaan hyvinkin perusteltua.  

Pisin aika jonka olen asunut vuokrakämpässä on 4 vuotta, viimekämpässä asuin 2 vuotta ja nykyisessä tulee kohta vuosi täyteen (katsotaas koska taas tulee muutto), joten en pysty kuvitella tällaisella meiningillä mitään omistuskämppää. Joka kämpässä on aina jotain, johon menee hermo. Enkä jaksaisi alkaa muutenkaan värkkäämään sen myymisen/vuokraamisen kanssa, noita omistuskämppäleikkejä harrastaa vain ne joille raha on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja puoliso ollaan molemmat melko pienituloisia, ja lisäksi käytetään rahamme mielummin todella moneen muuhun asiaan kuin asuntoon. Naurattaa pakkomielle OMISTAA ASUNTO (eli omistaa asuntolainaa) viimeistään tietyn ikäisenä. Kiva, jos se sopii, mutta ei tarvi ajatella, että se on kaikkien haave. Olla sidottuna pankkiin ja johonkin kaksvitosena valittuun lähiövuokrakolmioon. Voin ottaa ja lähteä minne vaan. Asua mitä mielenkiintoisimmissa kodeissa.

Tarkoitin toki lähiökolmioon, ei lähiö_vuokra_kolmioon.