riitely

Miksi puhumattomuus (en tarkoita mököttämistä), vetäytyminen, kyvyttömyys ottaa ongelmia puheeksi ja täysin uppoutuminen esim. omaan harrastukseen tai työhön tulkitaan täysin normaaleiksi tavoiksi olla vuorovaikutuksessa ja parisuhteessa?

Halu viettää paljon aikaa yhdessä tulkitaan puolestaan negatiivisesti kontrolloivaksi ja ahdistavaksi?

Miksi parisuhteessa toisen henkinen ja fyysinen etäisyys on normaalia, mutta henkinen ja fyysinen läheisyys riippuvuutta?