Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimia väsyneelle yh-äidille?
18.01.2018 |
Käyn kokopäivätöissä ja lapset ovat leikki-ikäisiä ja tavallista vilkkaampia ja villimpiä. Vapaa-ajan kavereita ei itselläni juurikaan ole ja vanhempani ovat hyvin passiivisia ja etäisiä. Kun lapset ovat exälläni viikonloppuisin, nukun lähes koko sen ajan jopa päiväsaikaan ja siltikin väsyttää. Arki menee hyvin, mutta mihinkään ylimääräiseen (harrastukset, ihmissuhteet, projektit) ei ole aikaa tai voimiakaan.
Arki-illat menevät pelkkään ruoanlaittoon, kotitöihin ja lasten kanssa puuhaamiseen ja kun he menevät nukkumaan, en enää jaksa tehdä mitään muuta (edes lukea kirjaa ennen nukkumaan menoa). Viikonloput lapset ovat isällään ja itse lähinnä nukun sen ajan lähes kokonaan, tuskin muistan edes syödä. Vähän luen, siivoan ja katson tv:täkin, mutta muuten konkreettisesti lähinnä vain nukun. :/ Tulee huono omatunto niin tehottomasta "oman ajan" käytöstä. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset on vain viikonloppuisin? Vaihtakaa viikko-viikko vaihtoihin niin johan alkaa helpottamaan.
Isä ei rehellisesti sanoen ehdi eikä jaksa lasten arkiruljanssia sekä asuu kauempana (noin 7 km) päiväkodista, vaikka hänellä onkin auto, toisin kuin minulla. Kuitenkin hän haluaa nähdä lapsia usein ja säännöllisesti, joten viikonloppu on ainoa vaihtoehto.
Lisäbonuksema isä antaa lasten tehdä melkein mitä vain luonaan, valvoa myöhään sekä ostelee heille kaiken kinuamansa roinan, joten suunnuntai-illat ovat vaikeita nukkumaanmenon osalta, lapset käyttäytyvät lähes rajattomasti, huutavat ja riehuvat. Ne sunnuntai-illat ja maanantait ovatkin yleensä kaikkein vaikempia.
Ei sun tarvitse jaksaa yhtään enempää, en minäkään jaksanut vastaavassa tilanteessa, kun lapset olivat pieniä, menin ysiltä nukkumaan iltaisin. Lapset kasvaa ja samalla oma jaksaminenkin on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, asenteen tarkistaminen auttoi mua. Fokus tärkeimpiin asioihin, läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen, pois äitiyden ja kotihengettären suorittamisesta.
Älä suorita liikaa äläkä aseta liikaa paineita sille, millainen (äiti) sinun tulisi olla.
Minulla on vain yksi lapsi, mutta siltikin välillä väsyttää - viime syksynä esimerkiksi lähdimme joka aamu kotoa klo 7 ja tulimme kotiin klo 17 (pl. yksi arki-ilta / vko kun lapsi oli isällään) ja kumpaakin väsytti, turhautti ja kiukutti hemmetin pitkien päivien jälkeen.
Panostin laiskuuteen ja yhdessäoloon - ihan sama, jos ruuaksi oli useammin kalapuikkoja ja makaronia tai jos tv oli päällä - saatoin levittää patjan olkkarin lattialle ja köllittiin siinä yhdessä. Tiskit sai odottaa eikä leivänmurut lattialla tai sormenjäljet pöydässä maailmaa kaada.
Toki teimme muutakin, mutta halusin karistaa "täydellisen äitiyden" pois mielestäni. Ensinnäkin täydellistä ei ole olemassakaan ja toisekseen se luo turhaa painetta, epäonnistumisen tunnetta (kun sitä täydellisyyttä ei saavutakaan) ja kireää ilmapiiriä. Panostin enemmän välittömään läheisyyteen ja lepoon.
Älä myöskään liikaa ruoski itseäsi siitä, millaiset "lapsivapaasi" tulisi olla. Ne ovat sitä, mitä parhaaksi näet. Et tee väärin, vaikka nukkuisit viikonloput läpi - et myöskään tee väärin, jos tekeekin mieli käydä vaikka juhlimassa (etkä lepääkään väsymystäsi pois). Hellitä sen tunteen kanssa, että viikonloppujen PITÄISI olla jotain - ei niiden pidä, vaan teet kuten hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MLL:n tai vaikka kaupan seinän kautta kysy lastenhoitoapua vaikka 1krt/viikko pariksi tunniksi, että pääset lenkille/kahville kavereiden kanssa/mitä tahansa vähän omaa.
Jos kaikki energia menee koko ajan muille (vaikka olisivatkin omia rakkaita lapsia) ei sitä jaksa innostua mistään, vaan kaikesta tulee inhaa arkimössöä.
Voimia! Olet superäiti! :)
Ensimmäinen pois se huono omatunto oman ajan huonosti käytöstä. Käytät sen omien prioriteetti mukaan. Jos haluat levätä, niin lepää nautinnollisesti, hartaasti ja ilman huonoa omaatuntoa.
Miksi lapset on vain viikonloppuisin? Vaihtakaa viikko-viikko vaihtoihin niin johan alkaa helpottamaan.