Kun lähes keski-ikäinen perheenäiti huomaakin olevansa kiinnostunut naisista...

Aina se on jotenkin ollut taustalla, mutta nyt, lähes nelikymppisenä olen sen itselleni lopulta myöntänyt: tykkään naisista enemmän kuin miehistä. Tai ehkä se on jotenkin liioiteltua sanoa. Tykkään joistakin naisista, en naisista yleensä. Samoin tykkään joistakin (hyvin harvoista) miehistä, mutta seksuaalisesti ja myös emotionaalisesti tunnen enemmän vetoa tietyntyyppisiin naisiin kuin miehiin ylipäätään.

Nuorempana minulla oli pari humalaista seksikokemusta naisista, mutta olen aina seurustellut vain miesten kanssa. Tällä hetkellä olen naimisissa ja meillä on pieni lapsi. Kuitenkin minua on päivä päivältä enemmän alkanut kalvaa se, että haluaisin oikeasti elää naisen kanssa. Tuntuu niin kamalalta, kun mieheni on kuitenkin monin tavoin todella hyvä puoliso, seksiäkin meillä on, aika hyvääkin fyysisessä mielessä. Olemme miehen kanssa aika erilaisia, mutta arki sujuu hyvin, välitän hänestä kovasti ja toivon todella kaikkea hyvää hänelle.

Kuitenkin tiedän, että olisin onnellisempi naisen kanssa. Mutta onko minulla oikeutta hajottaa perhe ja alkaa itsekkäästi tavoitella jotakin muuta? Pitäisikö odottaa että lapsi on vanhempi? Vai ylipäätään tyytyä elämään näin, vaikka sisimmissäni tiedän, että toivoisin elämältäni muuta?

Mihinkään äkillisiin liikkeisiin en ole ryhtymässä. Teki vain mieli avautua jonnekin. Vertaistukea en uskalla toivoakaan, mutta jos edes joitakin ajatuksia tämä herättäisi?