Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon täällä on kroonisesti sairaita ihmisiä?
10.01.2018 |
Meneekö teillä hermot elämäänne?
Mulla menee. Jatkuva "toiseuden" tunne kun suuri osa oman ikäisistä on (kai) terveempiä, vaan ei se sairaus kai minustakaan heti hirveästi näy.
Kommentit (5)
En olis uskonut että tältäkin palstalta löytyy kohtalotovereita.
Ikää neljännes vuosisata ja puolet menneestä elämästä kärsinyt selkäydinkasvaimen aiheuttamista kovista kivuista alaselässä, sekä hermo-oireista jaloissa. Kanssaeläjät hyvin harvoin ymmärtävät mitä on olla oikeasti "kipeänä". Aina ajatellaan että asiat ovat asennekysymyksiä.
Oman ikäiseni ovat jo hankkineet lapsia ja ostelleet omia asuntoja, itse makaan kivuissa vuokrayksiön sohvalla päivästä toiseen. Tämä "toiseuden tunne" on erittäin tuttu. Itsemurha-ajatuksetkin tulleet tutuiksi, en kuitenkaan uskalla niitä toteuttaa, lähipiiri kärsisi liikaa.
Itsellänikään sairaus ei näy ulospäin (ainakaan sairautena). Useimmat taitavat pitää alkoholistina/muuten vaan hörhönä. Kävely yhdistettynä pärstäkertoimeen kyllä tukevat tätä mielikuvaa, olen huomannut itsekin :)
Hermot ollut kierällä jo pitkään ja elämä v*tuttaa muutenkin. Jotenkin sitä vaan aina selviää seuraavaan päivään. Asiaan ei helpota terveydenhuollon "ammattilaisten" vähättelyt kivuista ja tuntemuksista. Kipulääkettäkään eivät enää anna, pelkäävät lääkekoukkua...
Vähän meinasi lähteä juttu liitämään, heh.
Voimia sinulle vaivojesi kanssa, elämä sairauden kanssa voi olla _erittäin_ raastavaa, oli kyse sitten mistä sairaudesta hyvänsä. Älä anna periksi, koita löytää elämästä jotain uutta ja hyvää jolla vaivat unohtuisivat edes hetkeksi(Itselläni musiikin harrastaminen auttaa)! Unohda toiseuden tunteet, ihmiset kyllä ymmärtävät tilanteesi ennenpitkään.
Hyvää vuoden alkua aloittajalle, ja muillekin vaivaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vielä alle nelikymppinen, ja kolmella sisätautidiagnoosilla varustettu (yhdistelmä on tunnistettava, joten en tarkenna). Mikään ei näy päällepäin, enää. Olen vaihtanut tukkani lääkityksen vuoksi ja paino on aikuisiällä vaihdellut rankasta alipainosta rankkaan ylipainoinen, 60 kilon haitarilla. Vaatekoista en edes aloita.
Mulla ei ihme kyllä ole enää kipuja, kun oireet ovat hallinnassa. Eniten vituttaa lääkekaapin koko, säännölliset verikokeet ja se, ettei ole siinä kunnossa - eikä tule koskaan olemaankaan - kuin terveet saman ikäiset. Olen (terveen) teini-ikäisen äiti, ja kuolisin uupumukseen, jos tässä olisi vielä pieni lapsi. Sain omani ennen kahta viimeistä diagnoosia. Jokaiseen sopeutuminen on kestänyt pari vuotta, vähintään: ensin on maksettava vertaamasta itseään muihin ja sen jälkeen siihen, mitä oli ennen, vähän terveempänä. Terve en ole ollut sitten 2-vuotispäiväni.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vielä alle nelikymppinen, ja kolmella sisätautidiagnoosilla varustettu (yhdistelmä on tunnistettava, joten en tarkenna). Mikään ei näy päällepäin, enää. Olen vaihtanut tukkani lääkityksen vuoksi ja paino on aikuisiällä vaihdellut rankasta alipainosta rankkaan ylipainoinen, 60 kilon haitarilla. Vaatekoista en edes aloita.
Mulla ei ihme kyllä ole enää kipuja, kun oireet ovat hallinnassa. Eniten vituttaa lääkekaapin koko, säännölliset verikokeet ja se, ettei ole siinä kunnossa - eikä tule koskaan olemaankaan - kuin terveet saman ikäiset. Olen (terveen) teini-ikäisen äiti, ja kuolisin uupumukseen, jos tässä olisi vielä pieni lapsi. Sain omani ennen kahta viimeistä diagnoosia. Jokaiseen sopeutuminen on kestänyt pari vuotta, vähintään: ensin on maksettava vertaamasta itseään muihin ja sen jälkeen siihen, mitä oli ennen, vähän terveempänä. Terve en ole ollut sitten 2-vuotispäiväni.
Kas, autocorrect. *lakattava vertaamasta
Minulla on krooninen sairaus, mutta en koe olevani kroonisesti sairas.
Kaikki tällä palstalla nuokkuvat ovat sairaita. Minäkin.