Töissä sosiaalialalla, erilaisten ihmisten suhtautuminen itseensä, muihin ja viranomaisiin.

Eli olen tässä noin 20 vuotta ollut työelämässä eri puolilla oman alani puitteissa, ja tehnyt siis monipuolisesti töitä erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Taas äskeisen puhelun jälkeen täytyi hengitellä hetki ja asennoitua ammatillisesti. Tai siis toki olen ammatillinen koko ajan, mutta tietyn ihmisryhmän kanssa sitä täytyy melkein poikkeuksetta hokea itselleen hetki. Useimpien ihmisten kanssa pystyy hoitamaan asiat ihan luonnostaan, asiallisesti ja hyvin. Mutta tämä yksi tietty ryhmä jota yhdistää uskonto. Ovat usein katkeria, vihaisia, ylemmyydentuntosia. Mikään ei kelpaa, valittavat kaikesta, syyllinen täytyy löytää. Vaikka, kuten tämänkin päivän tapauksessa, kyseessä on ihminen joka on vanha, ikä lähempänä sataa vuotta, saattohoidossa. Mutta ei, omaisten täytyy nyt etsimällä etsiä syyllistä, vaikka syy on ihan vaan ikääntyminen ja luonnollinen elimistön pettäminen. Jotenkin raskasta kuunnella vihaista omaista, joka kaivamalla kaivaa asioita ja etsii hoitovirhettä. Uhkaa lehdistöllä ja potilasasiamiehellä ja vaikka millä. Huutaa linjan toisessa päässä. Ja kyllä, olin asiallinen, vastasin kysymyksiin, kerroin mihin on oikeus valittaa jos niin kokee, sanoin että jokaisella on oikeus lehtiin yhteyttä ottaa jos haluaa, meidän päässä sitten vaan on ne salassapitovelvollisuudet että emme sitten anna julkisuuteen mitään lausuntoa tilanteesta. No, 15 min tätä, ja ilmeisesti henkilö käsitti, ettei se saa minua ns. "puolelleen" (vaikka olin empaattinen ja otin osaa raskaaseen tilanteeseen, onhan se kamalaa kun omainen on kuolemassa. Vaikka useimmat ihmiset sen tajuaakin, että elämä päättyy ihan luonnostaan noilla vuosilla...) eikä hänellä ollutkaan valtaa minuun. Niin nousin ylös, avasin ikkunan ja hengittelin hetken. Ja nyt tulin vauvalle avautumaan. Mutta mä en juo kahvia, niin en pidä kahvipaussia. Tää olkoon minun taukoni. Eikä tämä siis ollut eka kerta. Tämän ihmisryhmän edustajien kanssa on aika usein pitänyt rauhallisesti selvittää, että tietyt asiat nyt vaan menee tiettyjen kriteerien mukaan eikä tapahdu automaattisesti ihan vaan siksi että ihminen nyt omasta mielestään sattuu tarvitsemaan tietyn palvelun. Noh, kyseessä on siis JT.

Tällä hetkellä mä teen aika paljon kotikäyntityötä vanhusten luona. No, vanhukset on ihmisiä siinä missä kaikki muutkin. Minä yritän välttää ihmisten lokerointia, koska k*päitä on joka ryhmässä ihan siinä missä asiallisia ja mukaviakin ihmisiä. Ja kaikkea tuolta väliltä. Mutta mikä siinä on, että tämä yksi ryhmittymä korostuu niin selkeästi? Ja nimen omaan huonossa valossa?